Hänen murheensa. Toivomus oli yksinkertainen – Aljona, Sofia – ja hirvittävän hetken ajan hän salli itsensä uskoa siihen, uskoa että hän ja Nataša ja Chegga ja hänen ystävänsä tosiaan saisivat tytöt palaamaan kotiin, että poliisipäällikkö ja muut poliisit onnistuisivat viimeinkin, että hänen perheensä palaisi ennalleen. Että Lilian perheenjäsenet löytäisivät kadonneen tyttären ja sisaren. Että hekin saisivat toipua.
Sisarukset katoavat jälkiä jättämättä koillisvenäläisestä kaupungista. Poliisi etsii heitä, mutta tuloksia ei synny, koska ainoa mahdollinen silminnäkijäkään ei isommin pysty auttamaan – eikä poliisi hänen todistukselleen juuri arvoa anna.
Tyttöjen äiti elää aikaa ennen ja jälkeen kohtalokkaan päivän. Hän miettii, mitä olisi voinut toisin, ja samaan aikaan elämä jatkuu. Tyttöjen selittämätön kohtalo kuitenkin varjostaa koko yhteisöä ja herättää pelkoa erityisesti naisissa.
Aljonan ja Sofian katoaminen herättää laajaa huomiota. Heidän katoamisestaan uutisoidaan laajalti, ja näkyville asetetaan tiedotteita kadonneista lapsista. Samalla avautuu se, miten monin tavoin sukupuoli, asema ja etninen tausta vaikuttavat ihmisiin ja heidän mahdollisuuksiinsa. Hyväosaisen perheen lapset ovat näkyvissä aivan eri tavoin kuin toisen perheen.
Katoavan maan äärellä ymmärsin, kuinka vähän olen lukenut nykyajan Venäjälle sijoittuvaa kaunokirjallisuutta. Tarinan miljöössä on jotain tuttua mutta samaan aikaan jotain uutta, ja huomaan, miten tärkeää on nähdä itänaapuriamme kuvattuna tässä ajassa. Miljöö on rakennettu taitavasti ja yksityiskohtia tuodaan esille siten, että kokonaisuus vakuuttaa.
Hämmästyn sitä, että tarinan takana on amerikkalainen kirjailija, niin vakuuttavasti romaanin maailma on rakennettu. Phillips on työskennellyt tutkijana Kamtšatkan niemimaalla, mikä varmasti selittää asiantuntevaa syrjäisen miljöön kuvausta.
Pidän paljon teoksen intensiivisyydestä. Vaihtuvat näkökulmat eivät haittaa edes äänikirjan äärellä, sillä eri hahmot vievät mukanaan ja kaiken yllä leijuu henkilöitä yhteen sitova kysymys kadonneista tytöistä eräänlaisena varjona. Kyse ei ole niinkään tyttöjen etsinnästä vaan siitä, miten tieto heidän katoamisestaan vaikuttaa muihin. Loppua kohden tuntuu suorastaan rikokselta jättää teos kesken, kun polte saada kysymykseen vastaus alkaa olla lähes piinaava.
Huomasin Katoavan maan Instagramista, enkä tiennyt siitä paljoa ennen kuin otin tarinan kuunteluuni. Rohkenen suositella.
Kiitos vinkistä, tämä oli uusi tuttavuus! Nyky-Venäjälle sijoittuvia kirjoja ei ole kyllä tullut paljoa luettua.
VastaaPoistaNiinpä: tuntuu, että historiallisia teoksia Venäjältä kyllä riittää, mutta nykyaikaan sijoittuvia olen kohdannut harvemmin. Tämä on monin tavoin kiinnostava teos.
Poista