Siirry pääsisältöön

Julia Phillips: Katoava maa

Hänen murheensa. Toivomus oli yksinkertainen – Aljona, Sofia – ja hirvittävän hetken ajan hän salli itsensä uskoa siihen, uskoa että hän ja Nataša ja Chegga ja hänen ystävänsä tosiaan saisivat tytöt palaamaan kotiin, että poliisipäällikkö ja muut poliisit onnistuisivat viimeinkin, että hänen perheensä palaisi ennalleen. Että Lilian perheenjäsenet löytäisivät kadonneen tyttären ja sisaren. Että hekin saisivat toipua.

Julia Phillips: Katoava maa
Siltala 2021
alkuteos Disappearing Earth 2019
suomentanut Hilkka Pekkanen
kansi Miika Immonen
320 sivua
äänikirjan lukija Sanna Majuri
kesto 12 t 15 min

Sisarukset katoavat jälkiä jättämättä koillisvenäläisestä kaupungista. Poliisi etsii heitä, mutta tuloksia ei synny, koska ainoa mahdollinen silminnäkijäkään ei isommin pysty auttamaan – eikä poliisi hänen todistukselleen juuri arvoa anna. 

Tyttöjen äiti elää aikaa ennen ja jälkeen kohtalokkaan päivän. Hän miettii, mitä olisi voinut toisin, ja samaan aikaan elämä jatkuu. Tyttöjen selittämätön kohtalo kuitenkin varjostaa koko yhteisöä ja herättää pelkoa erityisesti naisissa. 

Aljonan ja Sofian katoaminen herättää laajaa huomiota. Heidän katoamisestaan uutisoidaan laajalti, ja näkyville asetetaan tiedotteita kadonneista lapsista. Samalla avautuu se, miten monin tavoin sukupuoli, asema ja etninen tausta vaikuttavat ihmisiin ja heidän mahdollisuuksiinsa. Hyväosaisen perheen lapset ovat näkyvissä aivan eri tavoin kuin toisen perheen.

Katoavan maan äärellä ymmärsin, kuinka vähän olen lukenut nykyajan Venäjälle sijoittuvaa kaunokirjallisuutta. Tarinan miljöössä on jotain tuttua mutta samaan aikaan jotain uutta, ja huomaan, miten tärkeää on nähdä itänaapuriamme kuvattuna tässä ajassa. Miljöö on rakennettu taitavasti ja yksityiskohtia tuodaan esille siten, että kokonaisuus vakuuttaa.

Hämmästyn sitä, että tarinan takana on amerikkalainen kirjailija, niin vakuuttavasti romaanin maailma on rakennettu. Phillips on työskennellyt tutkijana Kamtšatkan niemimaalla, mikä varmasti selittää asiantuntevaa syrjäisen miljöön kuvausta.

Pidän paljon teoksen intensiivisyydestä. Vaihtuvat näkökulmat eivät haittaa edes äänikirjan äärellä, sillä eri hahmot vievät mukanaan ja kaiken yllä leijuu henkilöitä yhteen sitova kysymys kadonneista tytöistä eräänlaisena varjona. Kyse ei ole niinkään tyttöjen etsinnästä vaan siitä, miten tieto heidän katoamisestaan vaikuttaa muihin. Loppua kohden tuntuu suorastaan rikokselta jättää teos kesken, kun polte saada kysymykseen vastaus alkaa olla lähes piinaava.

Huomasin Katoavan maan Instagramista, enkä tiennyt siitä paljoa ennen kuin otin tarinan kuunteluuni. Rohkenen suositella.


Kommentit

  1. Kiitos vinkistä, tämä oli uusi tuttavuus! Nyky-Venäjälle sijoittuvia kirjoja ei ole kyllä tullut paljoa luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä: tuntuu, että historiallisia teoksia Venäjältä kyllä riittää, mutta nykyaikaan sijoittuvia olen kohdannut harvemmin. Tämä on monin tavoin kiinnostava teos.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy