Siirry pääsisältöön

Kati Outinen: Niin lähelle kuin muistan

Viimeisenä kuvataan loppukuva, jossa Irma ja Mies ylittävät rautatiekiskot ja ohiajava juna peittää heidät näkyvistä, muunnos klassikkokuvasta, jossa protagonistit ratsastavat tai kävelevät kaukaisuuteen, pois tarinasta, kohti maailmaa. Minä matkaan takaisin Konalaan, kirjoittamaan Salattuja elämiä yhdessä toisen hienon työryhmän kanssa.

Kati Outinen: Niin lähelle kuin muistan
Karisto 2021
369 sivua
äänikirjan lukija Kati Outinen
kesto 11 t 11 min

Kati Outinen on jäänyt mieleeni erityisesti Aki Kaurismäen elokuvista vaikuttavasta näyttelijäntyöstään. Hänen tekemisessään on intensiteettiä, joka hämmästyttää kerta toisensa jälkeen, ja niinpä otin ilolla vastaan tiedon Outisen muistelmateoksesta.

Niin lähelle kuin muistan on kiinnostava teos taiteesta ja suomalaisesta kulttuurikentästä Kati Outisen silmin. Outinen nojaa paljon vanhojen kalenterimerkintöjensä varaan mutta mainitsee tämän tästä, miten kyseessä on muistelu. Aina muistiin ei voi täysin luottaa, joskus muistot vääristyvät. Yhtä kaikki, näyttelijän muistelun äärelle asettuu mielellään, ja mukavasti polveileva kerronta sopii teokseen oikein hyvin.

Yksi muistikuva sytyttää toisen, joka vaipuu taka-alalle, kun jokin uusi asia leimahtaa mieleen. Monien tapahtumien kohdalla rajapinta mielikuvituksen, muiston, realistisen tapahtuman välillä on vaikea vetää. Ainakin osan tapahtumasta tiedän tapahtuneen, mutta onko sen jatko tai sitä edeltävä muisto vain mielikuvituksen jälkeenpäin tapahtumaan liittämää materiaalia? Onko muisto varioitunut, kun olen kuullut asioiden taustoja tai jonkun toisen näkemyksen tapahtuneesta?

Teos piirtää näkyviin kuvan näyttelijästä, joka on sieluaan myöten taiteilija ja taiteen asialla. Vuodet pienen lapsen äitinä ja sittemmin yksinhuoltajana limittyvät tiiviisti erilaisten teatteri- ja elokuvatöiden kanssa. Lämmin suhde omiin vanhempiin mahdollistaa kuvausmatkat, ja paikoin hengästyttää sekä työtahti että tiivis matkustaminen paikasta toiseen. Kiireenkin keskellä kaikesta paistaa kuitenkin lämpö ja rakkaus töihin sekä kiitollisuus: "olen onnenpekka" toistuu usein.

Kiintoisaa on kuvaus taiteilijan elämästä ja arjesta mutta myös siitä, minkälainen on naisen asema taiteen kentällä. Kun ikää tulee, puhelin soi yhä vähemmän. Samaan aikaan lapsiperheen ruuhka hellittää mutta ikääntyvät vanhemmat alkavat aiheuttaa huolta. Huoltakin voi käsitellä taiteen avulla.

Niin lähelle kuin muistan löytyy äänikirjana Outisen itsensä lukemana. Näyttelijän lukemista kuuntelee mielellään, ja oikeastaan teoksen ainoa huono puoli on se, että se herättää kaipuun teatteriin – eikä sekään ole ollenkaan huono asia. Suosittelen tätä eloisaa muistelmateosta lämpimästi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Kirjabloggaajien klassikkohaaste: koonti

Logo: Niina T.   Kirjabloggaajien klassikkohaaste on edennyt kolmanteentoista toteutuskertaan, ja tällä kertaa mukaan ilmoittautui 26 kirjablogia.  Nyt pyydän teitä osallistujia kertomaan kommenteissa, mistä haastepostauksenne löytää. Postauksen voi mainiosti ajastaa heinäkuun viimeiselle päivälle ja linkin ilmoittaa tähän etukäteen. Kokoan kaikki linkit tähän postaukseen, jotta ne ovat myöhemminkin helposti löydettävissä. Somejulkaisuissa voi käyttää tunnistetta #klassikkohaaste. Seuraavaa klassikkohaastetta luotsaa Kartanon kruunaamaton lukija -blogin Elegia . Se onkin sitten järjestyksessään jo neljästoista klassikkohaaste. Toivottavasti haaste on tuonut mukanaan antoisia lukuelämyksiä! Kirjabloggaajien klassikkohaasteen 13. osaan osallistuneet: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä / Marile – Katherine Mansfield: Puutarhakutsut Amatöörihumanisti / Riina – Dhammapada Ankin kirjablogi / Anki – Leo Tolstoi: Anna Karenina Donna Mobilen kirjat / Leena Laurila – Albert Camus: Sivullinen Jotaki