Siirry pääsisältöön

Anni Erkko: Kun ilo katosi – Miten jaksaisimme työelämässä paremmin?

Työuupumus on pitkään jatkunut tila, johon kuuluvat pysyvä uupuneisuuden tunne, ammatillisen itsetunnon lasku ja kyynistyminen omaa työtä kohtaan. Sen syyt ovat työssä, vaikka sen syntyyn voivat vaikuttaa myös yksityiselämän kriisit. Työuupumus saa alkunsa aina yksilön kapasiteetin ja työn vaatimusten ristiriidasta. Uupumisriski syntyy, jos henkilön kyvyt ja työn vaatimukset eivät kohtaa, kertoo lääkäri, sosiaalipsykiatrian professori ja työelämätutkija Sami Pirkola. 

Anni Erkko: Kun ilo katosi –
Miten jaksaisimme työelämässä paremmin?
Atena 2021
kansi Anna Makkonen
202 sivua

Toimittaja Anni Erkko tarttuu kirjassaan Kun ilo katosi ajankohtaiseen aiheeseen: työuupumukseen. Taustalla on Erkon oma kokemus siitä, kun työ uuvutti ja ärtyneisyys otti vallan.

Kirjaan on haastateltu niin uupumuksen kokeneita kuin myös asiantuntijoita. Tunnetuimpia haastateltavista lienevät entinen työ- ja oikeusministeri Jari Lindström sekä entinen taitoluistelija Kiira Korpi. Kokemuksistaan kertovat myös Ilmatar Windpowerin toimitusjohtaja Juha Sarsama, sarjayrittäjä Ilkka Lavas, kätilö Maria Kesti, yrittäjä ja aitajuoksija Noora Toivo, Auntie-yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja Mervi Lamminen, asiakkuusjohtaja Pete Suhonen ja oikeustieteen maisteri Hanna Kiiskinen. Haastateltujen moninaisuus kertoo siitä, miten uupumus voi vallata periaatteessa kenet tahansa.

Asiantuntijapuheenvuoroja kirjassa tarjoavat lääkäri, Tampereen yliopiston professori ja työelämätutkija Sami Pirkola, Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen, Hankenin johtamisen ja organisaatioiden tutkija Charlotta Niemistö, Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro, Työterveyslaitoksen vanhempi asiantuntija Pauliina Mattila-Holappa, psykologian tohtori, aivotutkija ja Filosofian Akatemia Oy:n valmentaja Tapani Riekki, työterveys- ja urheilupsykologi Tuomas Grönman, Tampereen yliopiston työhyvinvoinnin dosentti Marja-Liisa Manka, psykologi, kouluttaja ja tietokirjailija Jarkko Rantanen ja Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Mona Mannevuo. Asiantuntijat tuovat aiheeseen runsaasti erilaisia näkökulmia.

Kirja rakentuu siten, että uupumuksen oireista edetään kohti väistämätöntä pysähdystä ja sitten eräänlaista uutta aikaa, elämää uupumuksen jälkeen. Rakenne toimii hyvin ja avaa uupumusta prosessina, joka on kullakin omanlaisensa mutta jossa kuitenkin on paljon samaa. Ensin väsyttää, ärsyttää, työtä on paljon. Sitten tulee seinä vastaan, kun voimia ei enää ole. Romahduksesta seuraa toipuminen, joka voi viedä paljonkin aikaa, ja uupumuksesta seuraa jonkinlainen kasvu, tapa nähdä maailmaa toisin.

Kun ilo katosi avaa paitsi yksilöiden kokemuksia, myös niitä mekanismeja, jotka altistavat uupumiselle. Työelämä on muuttunut valtavasti viimeisten vuosikymmenten aikana, psyykkinen kuormitus on lisääntynyt ja "työelämästä on kadonnut huokoisuus". Toisaalta on tärkeää muistaa, että uupumus ei ole vain nykyajan vitsaus vaan sillä on pitkät juuret. Joka tapauksessa vitsaus elää, kun vaativa asiantuntijatyö saa seurakseen huonoa johtamista ja tunnollisen, kunnianhimoisen työntekijän sekä mahdollisesti vielä yksityiselämän haasteita.

Työuupumusta ei kannata glorifioida. Uupuneista puhutaan usein hieman ihannoivaan sävyyn ja korostetaan heidän tekemäänsä valtavaa työmäärää. Oikeasti työuupumus ei tunnu hyvältä. Se ei kerro muita paremmasta työmoraalista, ja pahimmillaan se voi viedä työkyvyn lopullisesti. Mutta työuupumus voi myös olla mahdollisuus oppia uutta elämästä ja itsestään.

Anni Erkon teos on sekä sisällöltään että rakenteeltaan toimiva, ja se avaa aihettaan monipuolisesti ja asiallisesti. En osaa toivoa sisällöltä enempää mutta toivoisin, että kirja päätyisi mahdollisimman monen käsiin. Erityisesti toivon esimiesasemassa olevien tarttuvan kirjaan, sillä paljon haastetta on siinä, miten työpaikkojen rakenteet altistavat uupumiselle ja toisaalta tietämystä tarvitaan siitä, miten työhön palaavaa uupunutta tulisi kohdella. 

Erkko onnistuu välttämään teoksessaan työuupumuksen glorifioinnin ja sankaritarinoihin haksahtamisen. Sen sijaan hän tarjoaa lämpöä ja myötätuntoa ja muistuttaa siitä, miten monin tavoin ongelmallista työikäisten uupuminen on. Onneksi toivoa on.

Muualla: Luetut.net

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Kirjabloggaajien klassikkohaaste: koonti

Logo: Niina T.   Kirjabloggaajien klassikkohaaste on edennyt kolmanteentoista toteutuskertaan, ja tällä kertaa mukaan ilmoittautui 26 kirjablogia.  Nyt pyydän teitä osallistujia kertomaan kommenteissa, mistä haastepostauksenne löytää. Postauksen voi mainiosti ajastaa heinäkuun viimeiselle päivälle ja linkin ilmoittaa tähän etukäteen. Kokoan kaikki linkit tähän postaukseen, jotta ne ovat myöhemminkin helposti löydettävissä. Somejulkaisuissa voi käyttää tunnistetta #klassikkohaaste. Seuraavaa klassikkohaastetta luotsaa Kartanon kruunaamaton lukija -blogin Elegia . Se onkin sitten järjestyksessään jo neljästoista klassikkohaaste. Toivottavasti haaste on tuonut mukanaan antoisia lukuelämyksiä! Kirjabloggaajien klassikkohaasteen 13. osaan osallistuneet: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä / Marile – Katherine Mansfield: Puutarhakutsut Amatöörihumanisti / Riina – Dhammapada Ankin kirjablogi / Anki – Leo Tolstoi: Anna Karenina Donna Mobilen kirjat / Leena Laurila – Albert Camus: Sivullinen Jotaki