Siirry pääsisältöön

Anni Erkko: Kun ilo katosi – Miten jaksaisimme työelämässä paremmin?

Työuupumus on pitkään jatkunut tila, johon kuuluvat pysyvä uupuneisuuden tunne, ammatillisen itsetunnon lasku ja kyynistyminen omaa työtä kohtaan. Sen syyt ovat työssä, vaikka sen syntyyn voivat vaikuttaa myös yksityiselämän kriisit. Työuupumus saa alkunsa aina yksilön kapasiteetin ja työn vaatimusten ristiriidasta. Uupumisriski syntyy, jos henkilön kyvyt ja työn vaatimukset eivät kohtaa, kertoo lääkäri, sosiaalipsykiatrian professori ja työelämätutkija Sami Pirkola. 

Anni Erkko: Kun ilo katosi –
Miten jaksaisimme työelämässä paremmin?
Atena 2021
kansi Anna Makkonen
202 sivua

Toimittaja Anni Erkko tarttuu kirjassaan Kun ilo katosi ajankohtaiseen aiheeseen: työuupumukseen. Taustalla on Erkon oma kokemus siitä, kun työ uuvutti ja ärtyneisyys otti vallan.

Kirjaan on haastateltu niin uupumuksen kokeneita kuin myös asiantuntijoita. Tunnetuimpia haastateltavista lienevät entinen työ- ja oikeusministeri Jari Lindström sekä entinen taitoluistelija Kiira Korpi. Kokemuksistaan kertovat myös Ilmatar Windpowerin toimitusjohtaja Juha Sarsama, sarjayrittäjä Ilkka Lavas, kätilö Maria Kesti, yrittäjä ja aitajuoksija Noora Toivo, Auntie-yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja Mervi Lamminen, asiakkuusjohtaja Pete Suhonen ja oikeustieteen maisteri Hanna Kiiskinen. Haastateltujen moninaisuus kertoo siitä, miten uupumus voi vallata periaatteessa kenet tahansa.

Asiantuntijapuheenvuoroja kirjassa tarjoavat lääkäri, Tampereen yliopiston professori ja työelämätutkija Sami Pirkola, Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen, Hankenin johtamisen ja organisaatioiden tutkija Charlotta Niemistö, Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro, Työterveyslaitoksen vanhempi asiantuntija Pauliina Mattila-Holappa, psykologian tohtori, aivotutkija ja Filosofian Akatemia Oy:n valmentaja Tapani Riekki, työterveys- ja urheilupsykologi Tuomas Grönman, Tampereen yliopiston työhyvinvoinnin dosentti Marja-Liisa Manka, psykologi, kouluttaja ja tietokirjailija Jarkko Rantanen ja Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Mona Mannevuo. Asiantuntijat tuovat aiheeseen runsaasti erilaisia näkökulmia.

Kirja rakentuu siten, että uupumuksen oireista edetään kohti väistämätöntä pysähdystä ja sitten eräänlaista uutta aikaa, elämää uupumuksen jälkeen. Rakenne toimii hyvin ja avaa uupumusta prosessina, joka on kullakin omanlaisensa mutta jossa kuitenkin on paljon samaa. Ensin väsyttää, ärsyttää, työtä on paljon. Sitten tulee seinä vastaan, kun voimia ei enää ole. Romahduksesta seuraa toipuminen, joka voi viedä paljonkin aikaa, ja uupumuksesta seuraa jonkinlainen kasvu, tapa nähdä maailmaa toisin.

Kun ilo katosi avaa paitsi yksilöiden kokemuksia, myös niitä mekanismeja, jotka altistavat uupumiselle. Työelämä on muuttunut valtavasti viimeisten vuosikymmenten aikana, psyykkinen kuormitus on lisääntynyt ja "työelämästä on kadonnut huokoisuus". Toisaalta on tärkeää muistaa, että uupumus ei ole vain nykyajan vitsaus vaan sillä on pitkät juuret. Joka tapauksessa vitsaus elää, kun vaativa asiantuntijatyö saa seurakseen huonoa johtamista ja tunnollisen, kunnianhimoisen työntekijän sekä mahdollisesti vielä yksityiselämän haasteita.

Työuupumusta ei kannata glorifioida. Uupuneista puhutaan usein hieman ihannoivaan sävyyn ja korostetaan heidän tekemäänsä valtavaa työmäärää. Oikeasti työuupumus ei tunnu hyvältä. Se ei kerro muita paremmasta työmoraalista, ja pahimmillaan se voi viedä työkyvyn lopullisesti. Mutta työuupumus voi myös olla mahdollisuus oppia uutta elämästä ja itsestään.

Anni Erkon teos on sekä sisällöltään että rakenteeltaan toimiva, ja se avaa aihettaan monipuolisesti ja asiallisesti. En osaa toivoa sisällöltä enempää mutta toivoisin, että kirja päätyisi mahdollisimman monen käsiin. Erityisesti toivon esimiesasemassa olevien tarttuvan kirjaan, sillä paljon haastetta on siinä, miten työpaikkojen rakenteet altistavat uupumiselle ja toisaalta tietämystä tarvitaan siitä, miten työhön palaavaa uupunutta tulisi kohdella. 

Erkko onnistuu välttämään teoksessaan työuupumuksen glorifioinnin ja sankaritarinoihin haksahtamisen. Sen sijaan hän tarjoaa lämpöä ja myötätuntoa ja muistuttaa siitä, miten monin tavoin ongelmallista työikäisten uupuminen on. Onneksi toivoa on.

Muualla: Luetut.net

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...