Siirry pääsisältöön

Anni Erkko: Kun ilo katosi – Miten jaksaisimme työelämässä paremmin?

Työuupumus on pitkään jatkunut tila, johon kuuluvat pysyvä uupuneisuuden tunne, ammatillisen itsetunnon lasku ja kyynistyminen omaa työtä kohtaan. Sen syyt ovat työssä, vaikka sen syntyyn voivat vaikuttaa myös yksityiselämän kriisit. Työuupumus saa alkunsa aina yksilön kapasiteetin ja työn vaatimusten ristiriidasta. Uupumisriski syntyy, jos henkilön kyvyt ja työn vaatimukset eivät kohtaa, kertoo lääkäri, sosiaalipsykiatrian professori ja työelämätutkija Sami Pirkola. 

Anni Erkko: Kun ilo katosi –
Miten jaksaisimme työelämässä paremmin?
Atena 2021
kansi Anna Makkonen
202 sivua

Toimittaja Anni Erkko tarttuu kirjassaan Kun ilo katosi ajankohtaiseen aiheeseen: työuupumukseen. Taustalla on Erkon oma kokemus siitä, kun työ uuvutti ja ärtyneisyys otti vallan.

Kirjaan on haastateltu niin uupumuksen kokeneita kuin myös asiantuntijoita. Tunnetuimpia haastateltavista lienevät entinen työ- ja oikeusministeri Jari Lindström sekä entinen taitoluistelija Kiira Korpi. Kokemuksistaan kertovat myös Ilmatar Windpowerin toimitusjohtaja Juha Sarsama, sarjayrittäjä Ilkka Lavas, kätilö Maria Kesti, yrittäjä ja aitajuoksija Noora Toivo, Auntie-yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja Mervi Lamminen, asiakkuusjohtaja Pete Suhonen ja oikeustieteen maisteri Hanna Kiiskinen. Haastateltujen moninaisuus kertoo siitä, miten uupumus voi vallata periaatteessa kenet tahansa.

Asiantuntijapuheenvuoroja kirjassa tarjoavat lääkäri, Tampereen yliopiston professori ja työelämätutkija Sami Pirkola, Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen, Hankenin johtamisen ja organisaatioiden tutkija Charlotta Niemistö, Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro, Työterveyslaitoksen vanhempi asiantuntija Pauliina Mattila-Holappa, psykologian tohtori, aivotutkija ja Filosofian Akatemia Oy:n valmentaja Tapani Riekki, työterveys- ja urheilupsykologi Tuomas Grönman, Tampereen yliopiston työhyvinvoinnin dosentti Marja-Liisa Manka, psykologi, kouluttaja ja tietokirjailija Jarkko Rantanen ja Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Mona Mannevuo. Asiantuntijat tuovat aiheeseen runsaasti erilaisia näkökulmia.

Kirja rakentuu siten, että uupumuksen oireista edetään kohti väistämätöntä pysähdystä ja sitten eräänlaista uutta aikaa, elämää uupumuksen jälkeen. Rakenne toimii hyvin ja avaa uupumusta prosessina, joka on kullakin omanlaisensa mutta jossa kuitenkin on paljon samaa. Ensin väsyttää, ärsyttää, työtä on paljon. Sitten tulee seinä vastaan, kun voimia ei enää ole. Romahduksesta seuraa toipuminen, joka voi viedä paljonkin aikaa, ja uupumuksesta seuraa jonkinlainen kasvu, tapa nähdä maailmaa toisin.

Kun ilo katosi avaa paitsi yksilöiden kokemuksia, myös niitä mekanismeja, jotka altistavat uupumiselle. Työelämä on muuttunut valtavasti viimeisten vuosikymmenten aikana, psyykkinen kuormitus on lisääntynyt ja "työelämästä on kadonnut huokoisuus". Toisaalta on tärkeää muistaa, että uupumus ei ole vain nykyajan vitsaus vaan sillä on pitkät juuret. Joka tapauksessa vitsaus elää, kun vaativa asiantuntijatyö saa seurakseen huonoa johtamista ja tunnollisen, kunnianhimoisen työntekijän sekä mahdollisesti vielä yksityiselämän haasteita.

Työuupumusta ei kannata glorifioida. Uupuneista puhutaan usein hieman ihannoivaan sävyyn ja korostetaan heidän tekemäänsä valtavaa työmäärää. Oikeasti työuupumus ei tunnu hyvältä. Se ei kerro muita paremmasta työmoraalista, ja pahimmillaan se voi viedä työkyvyn lopullisesti. Mutta työuupumus voi myös olla mahdollisuus oppia uutta elämästä ja itsestään.

Anni Erkon teos on sekä sisällöltään että rakenteeltaan toimiva, ja se avaa aihettaan monipuolisesti ja asiallisesti. En osaa toivoa sisällöltä enempää mutta toivoisin, että kirja päätyisi mahdollisimman monen käsiin. Erityisesti toivon esimiesasemassa olevien tarttuvan kirjaan, sillä paljon haastetta on siinä, miten työpaikkojen rakenteet altistavat uupumiselle ja toisaalta tietämystä tarvitaan siitä, miten työhön palaavaa uupunutta tulisi kohdella. 

Erkko onnistuu välttämään teoksessaan työuupumuksen glorifioinnin ja sankaritarinoihin haksahtamisen. Sen sijaan hän tarjoaa lämpöä ja myötätuntoa ja muistuttaa siitä, miten monin tavoin ongelmallista työikäisten uupuminen on. Onneksi toivoa on.

Muualla: Luetut.net

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii