Naisen käsi on luinen ja aavistuksen kostea. Hän ei purista Evan kättä nimeksikään; kättely jää veltoksi. Hänen kasvoillaan karehtii niukka hymy tai hymyntapainen, melkein irvistys. Leuka on terävä, sekin tuo mieleen haikaran ja haikaran pitkän kapean nokan.
Maisku Myllymäen esikoisromaani Holly on kerännyt heti ilmestyttyään suitsutusta osakseen, eikä ihme. Holly on vahva esikoinen, jonka kirjoittajalla on oma, kiehtova ääni.
Tarina sijoittuu pääpiirteissään noin viikon mittaiseen ajanjaksoon. Luontolehden toimittaja Eva matkustaa yksinäiselle saarelle saatuaan kuulla siellä nähdystä harvinaisesta lintulajista. Evan majoittaa luokseen Holly, joka on entinen näyttelijätär. Hollyn tähti tosin näyttää olevan laskussa, mutta silti hän edelleen kiinnostaa suurta yleisöä. Miksi maailmannainen majailee eristyksissä saarella?
Viikon aikana kuluu viiniä ja puhe virtaa. Tavoiteltu lintu jää sivuosaan, vaikka linnut tarinassa taajaan vilahtelevatkin. Linnut, meri ja saari muodostavat vahvaa kuvastoa ja symboliikkaa: linnuista kiinnostunut Eva näkee ihmisissäkin usein lintujen piirteitä.
Holly ojentaa hänelle pienen palan talouspaperia. Paperiin on painettu lintujen kuvia, mutta niiden laji jää epäselväksi. Joskus ihmisille eivät riitä jo olemassa olevat linnut, vaan heidän on pakko luoda lisää.
Lintujen sijaan keskiöön kuitenkin asettuu entuudestaan toisilleen vieraiden naisten suhde, joka on jännitteinen ja kiinnostava. Nuori ja ikääntyvä, tumma ja vaalea, hillitty ja räiskyvä, kokematon ja kokenut – naiset ovat erilaisia mutta jokin Hollyssa kiinnostaa Evaa suuresti.
Pidän suuresti romaanin intensiivisestä tunnelmasta, joka suorastaan tempaa mukaansa heti ensi sivuilta lähtien. Tunnelma syntyy sopivasti sanojen väleistä ilman liiallista alleviivaamista: kerronnassa on riittävästi ilmaa, jotta lukijalle jää tilaa tehdä omia tulkintojaan tapahtumien kulusta.
Kerronta on monin tavoin yllättävää. Ensinnäkin siinä yllättää vahva lihallisuus, sitten myös tyyli, ja toki myös se, miten vinkeään asentoon tarinan elementit asettuvat.
Holly on mieleenpainuva ja vahva romaani, jonka tunnelma kutkuttaa pitkään lukemisen päätyttyä. Kieli on upeaa ja havainnot tarkkanäköisiä. Ei siis ole ihme, että tuntuu, kuin olisin ollut saarella sivusta seuraamassa Hollya ja Evaa, vinkeää tunnelmaa ja päiviä, jotka muuttavat kaiken.
Eva nousee ja lähtee kävelemään rantakallioita pitkin. Mitä jos muuta elämää ei olisi? Jos kaikki, mitä on, olisi täällä, tällä saarella?
Holly on luettu ainakin seuraavissa blogeissa: Tuijata, Kirjanmerkkinä lentolippu, Luetut, lukemattomat, Kirjaluotsi, Satunnainen ohilukija, Kirja vieköön! ja Nannan kirjakimara.
Tämä tarina oli mielestäni aika outo, tai alkuun pidin siitä, mutta sitten pääkertoja muuttui yks kaks vielä erikoisemmaksi.
VastaaPoistaMinusta juuri se muutos oli tässä erityistä ja kiehtovaa.
PoistaHolly täytyy vielä lukea, jahka sen saa kirjastosta käsiinsä :)
VastaaPoistaSuosittelen! Varausjonot tosin taitavat olla isommissa kaupungeissa aika pitkät.
PoistaHolly on raikas ja otteessaan pitävä esikoisromaani. Jos haluaa jatkaa samanlaisessa meritunnelmassa, suosittelen lukemaan Iris Murdochin Meri, meri, johon Hollyssakin monesti viitataan.
VastaaPoistaTuo Meri, meri kiinnosti jo aiemmin, kun ainakin Lumiomenan Katja siitä puhui. Nyt se kiinnostaa vielä enemmän.
Poista