Siirry pääsisältöön

Maisku Myllymäki: Holly

Naisen käsi on luinen ja aavistuksen kostea. Hän ei purista Evan kättä nimeksikään; kättely jää veltoksi. Hänen kasvoillaan karehtii niukka hymy tai hymyntapainen, melkein irvistys. Leuka on terävä, sekin tuo mieleen haikaran ja haikaran pitkän kapean nokan.

Maisku Myllymäki: Holly
WSOY 2021
kansi Anna Makkonen
255 sivua

Maisku Myllymäen esikoisromaani Holly on kerännyt heti ilmestyttyään suitsutusta osakseen, eikä ihme. Holly on vahva esikoinen, jonka kirjoittajalla on oma, kiehtova ääni.

Tarina sijoittuu pääpiirteissään noin viikon mittaiseen ajanjaksoon. Luontolehden toimittaja Eva matkustaa yksinäiselle saarelle saatuaan kuulla siellä nähdystä harvinaisesta lintulajista. Evan majoittaa luokseen Holly, joka on entinen näyttelijätär. Hollyn tähti tosin näyttää olevan laskussa, mutta silti hän edelleen kiinnostaa suurta yleisöä. Miksi maailmannainen majailee eristyksissä saarella?

Viikon aikana kuluu viiniä ja puhe virtaa. Tavoiteltu lintu jää sivuosaan, vaikka linnut tarinassa taajaan vilahtelevatkin. Linnut, meri ja saari muodostavat vahvaa kuvastoa ja symboliikkaa: linnuista kiinnostunut Eva näkee ihmisissäkin usein lintujen piirteitä.

Holly ojentaa hänelle pienen palan talouspaperia. Paperiin on painettu lintujen kuvia, mutta niiden laji jää epäselväksi. Joskus ihmisille eivät riitä jo olemassa olevat linnut, vaan heidän on pakko luoda lisää.

Lintujen sijaan keskiöön kuitenkin asettuu entuudestaan toisilleen vieraiden naisten suhde, joka on jännitteinen ja kiinnostava. Nuori ja ikääntyvä, tumma ja vaalea, hillitty ja räiskyvä, kokematon ja kokenut  – naiset ovat erilaisia mutta jokin Hollyssa kiinnostaa Evaa suuresti.

Pidän suuresti romaanin intensiivisestä tunnelmasta, joka suorastaan tempaa mukaansa heti ensi sivuilta lähtien. Tunnelma syntyy sopivasti sanojen väleistä ilman liiallista alleviivaamista: kerronnassa on riittävästi ilmaa, jotta lukijalle jää tilaa tehdä omia tulkintojaan tapahtumien kulusta.

Kerronta on monin tavoin yllättävää. Ensinnäkin siinä yllättää vahva lihallisuus, sitten myös tyyli, ja toki myös se, miten vinkeään asentoon tarinan elementit asettuvat.

Holly on mieleenpainuva ja vahva romaani, jonka tunnelma kutkuttaa pitkään lukemisen päätyttyä. Kieli on upeaa ja havainnot tarkkanäköisiä. Ei siis ole ihme, että tuntuu, kuin olisin ollut saarella sivusta seuraamassa Hollya ja Evaa, vinkeää tunnelmaa ja päiviä, jotka muuttavat kaiken.

Eva nousee ja lähtee kävelemään rantakallioita pitkin. Mitä jos muuta elämää ei olisi? Jos kaikki, mitä on, olisi täällä, tällä saarella?

Holly on luettu ainakin seuraavissa blogeissa: Tuijata, Kirjanmerkkinä lentolippu, Luetut, lukemattomatKirjaluotsi, Satunnainen ohilukijaKirja vieköön! ja Nannan kirjakimara.

Kommentit

  1. Tämä tarina oli mielestäni aika outo, tai alkuun pidin siitä, mutta sitten pääkertoja muuttui yks kaks vielä erikoisemmaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta juuri se muutos oli tässä erityistä ja kiehtovaa.

      Poista
  2. Holly täytyy vielä lukea, jahka sen saa kirjastosta käsiinsä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Varausjonot tosin taitavat olla isommissa kaupungeissa aika pitkät.

      Poista
  3. Holly on raikas ja otteessaan pitävä esikoisromaani. Jos haluaa jatkaa samanlaisessa meritunnelmassa, suosittelen lukemaan Iris Murdochin Meri, meri, johon Hollyssakin monesti viitataan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Meri, meri kiinnosti jo aiemmin, kun ainakin Lumiomenan Katja siitä puhui. Nyt se kiinnostaa vielä enemmän.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy