Siirry pääsisältöön

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo. 

Laura Malmivaara: Vaiti
Otava 2021
kansi Elina Warsta
243 sivua
äänikirjan kesto 6 t 46 min
lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén

Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä.

Vaiti ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja erityisesti äitiinsä, elämästä hajonneen perheen osana ja siitä, miten vaitiololla on pitkät perinteet.

Romaani ajoittuu yhteen kesään, kun minäkertoja matkustaa rakkaalle saarimökille, joka on aikanaan aviomiehen kanssa yhdessä hankittu. Aviomies ei ole saarella vieraillut enää kymmeneen vuoteen, joten kesäpaikasta on muotoutunut minäkertojan ja hänen vanhempiensa paratiisi. Siellä on hyvä hengähtää ja ajatella, ja siellä kertoja tekee tiliä menneisyyden kanssa. Saarelta ajatukset karkaavat yhteiselämään, eroon, eron jälkeisiin vuosiin ja raskaaseen kevääseen. Samalla kesä etenee ja elämä jatkuu.

Pidän paljon polveilevasta ja kauniisti aaltoilevasta kerronnasta, joka vie nykyhetkestä toisaalle ja sitten taas takaisin. Pidän myös siitä, miten osuvasti Malmivaara sanoittaa päähenkilönsä tuntemuksia suhteessa ikääntyviin vanhempiin, entiseen puolisoon, aikuisikää lähestyviin tyttäriin ja itseensä. Kerronnassa on paljautta ja rohkeutta varsinkin, kun julkisuuden henkilö kirjoittaa autofiktiota.

Autofiktiossa on haasteensa, ja varsinkin kun äänikirjan lukee suurelta osin Laura Malmivaara itse, on suorastaan mahdotonta olla vetämättä yhtäläisyysmerkkejä todellisuuteen. Toisaalta en ole hirveän kiinnostunut siitä, mikä lopulta on totta ja mikä ei, vaan huomaan tarinan vievän mukanaan omilla ansioillaan. Ehkä se, että minäkertojan kuvittelee mielessään Malmivaaraksi ja Aten Louhimieheksi, ei ole niin vaarallista. Kiinnostavampaa on se, miten tarinasta löytyy jotain tunnistettavaa ja tarttumapintaa, se saa ajatukset ja sisäisen dialogin heräämään.

Laura Malmivaaran debyyttiromaani on rohkea ja eloisa. Erityisesti ihailen sitä, miten kerronta herättää miljöön eloon ja miten kirjailija sanallistaa arkisia tilanteita ja tuntoja hetkissä. Teos muistuttaa lempeydestä ja siitä, miten julkisuusmyllytyksestä seuraa väistämättä roiskeita, jotka koskettavat muitakin kuin myllytyksen varsinaista kohdetta.

Kommentit

  1. Vaitiolo-aihe ja julkisuuden myllytys kiinnostavat niin paljon, että tekee jopa mieli ostaa tämä kirja.
    Kunnioitan Laura Malmivaaran päätöstä olla menemättä mukaan kohuun, johon joutui tahtomattaan.
    Somelaumojen kohdalla voisi ulkopuolelle jättäytyminen olla parempi vaihtoehto yleensäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teos osoittaa minusta hyvin sen, miten kohtuutonta julkisuusrumba voi olla sekä siihen joutuneen että hänen läheistensä kannalta. En siis ota kantaa Louhimiehen tekemisiin mutta väistämättä tulee pohtineeksi, milloin (vai milloinkaan) suoranainen julkinen lynkkaus on perusteltua.

      Poista
  2. Olen myös kuunnellut tämän kirjan. Malmivaara itse ja Packalen minäkertojan äitinä olivat loistava valinta. Äidin rauhallinen puhe ja ääni tuntuivat hyviltä ja tasapainottavilta. Minuakaan ei ao. kohu sinänsä suuremmin kiinnosta ja kirjan ansiot ovat muualla, kuten sanoit. Pidin todella paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ilahduttava ratkaisu ottaa romaaniin kaksi lukijaa. Malmivaaran luenta toimii todella hyvin ja Packalenin ääni on aivan ihastuttava.
      Kiva kuulla, että sinäkin pidit tästä.

      Poista
  3. Laura Malmivaara oli joku ilta sitten vieraana Puoli seitsemän -ohjelmassa. Hän kertoi, miten hänen äitiään oli lapsena neuvottu neuvottu olemaan vaiti. Isoäiti oli nostanut sormen huulilleen ja sanonut tiukasti: Tsst- vaiti!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoinkin juuri tuon Puoli seitsemän -ohjelman, ja tuo sama vaitiolon vaatimus tulee esille myös kirjassa. Kiinnostavaa, miten kirjan nimi näkyy teoksessa monella tapaa.

      Poista
  4. En ollut aiemmin kovin kiinnostunut tästä, mutta sait kiinnostumaan!

    VastaaPoista
  5. Tämä kirja oli kiva kuunnella, pidin todella!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok