Siirry pääsisältöön

Inkeri Markkula: Maa joka ei koskaan sula

En välittäisi muistaa sitä kaikkea nyt. Mutta täällä on samanlainen valo ja samanlainen hiljaisuus. Mereltä puhaltaa raaka tuuli, se työntyy vaatteiden alle, ja puhallus puhallukselta haamu­kipu kasvaa, kaikissa maailmoissani on kylmä.

Inkeri Markkula: Maa joka ei koskaan sula
Otava 2021
kansi Tuuli Juusela
314 sivua
äänikirjan lukija Mili Kaikkonen
kesto 8 t 46 min

Inkeri Markkulan romaani Maa joka ei koskaan sula ulottuu useille vuosikymmenille ja laajalti pohjoisille alueille. Unni on jäätikkötutkija, joka tutkii Kanadassa Pennyn jäätikköä. Vuotta aiemmin hän oli samalla seudulla ja tapasin Jonin. Jäätiköllä Unni ei voi olla miettimättä miestä, joka kiehtoo hänen mieltään. 

2000-luvun alusta hypätään menneisiin vuosikymmeniin ja aikaan, kun pieni lapsi syntyy. Hänen kohtaloonsa tulee vaikuttamaan suuresti se, missä hänen juurensa ovat. Hänen kohtaloonsa vaikuttaa myös politiikka, joka tuntuu nykypäivästä katsottuna hirvittävältä vääryydeltä. Kanadan alkuperäiskansojen kohtelu rinnastuu siihen, miten Suomessa on saamelaisia kohdeltu. Syrjintä ei näytä tuntevan maantieteellisiä rajoja, vaikka muodot ehkä hieman muuttuvat paikasta toiseen siirryttäessä.

Maa joka ei koskaan sula käsittelee isoja teemoja – ilmastonmuutosta ja alkuperäiskansojen kohtelua – hallitusti ja vaikuttavasti. Yksilöiden kautta rakentuu tunteisiin menevä kuvaus siitä, mitä pakkoadoptiot ja syrjivä kohtalo sekä ilmastonmuutos tekevät ihmisille. 

Kuunnellessani kosketun siitä, miten vavahduttavasti romaanissa kuvataan yhteyttä luontoon ja samalla juurettomuuden kokemusta kovassa maailmassa. Luonnon kauneus nousee kuviksi mieleen ja muistuttaa samalla siitä, miten tärkeää luontoa on kunnioittaa ja suojella.

Ihailen suuresti myös romaanin kieltä. Kuvallisuus on kaunista, ei liiallista, ja sopivasti se pehmentää sitä rujoutta, mitä tarina sisälleen kätkee. Kielen keinoin tarina tulee lähelle ja muodostaa oman maailmansa, johon lukijana haluan uppoutua: pohjoisen luontoon ja jäätiköiden keskelle. Jälkeensä romaani jättää haikean ja vaikuttuneen olon.

Inkeri Markkulan nimi ei ole minut entuudestaan tuttu. Maa joka ei koskaan sula herätti kiinnostukseni, koska se nousi Instagramissa esille. Tämän kokemuksen myötä haluan tutustua myös Markkulan esikoisteokseen Kaksi ihmistä minuutissa.

Muualla: Kirjanmerkkinä lentolippu ja Luetut.net.

Kommentit

  1. Minua kiinnostavat arktiset alueet ja alkuperäiskansat, joten tämän kirjan haluan ehdottomasti lukea! Myös kaunis kieli on aina plussaa.

    VastaaPoista
  2. Rakastin esikoisteosta, olen siis innoissani että Markkula on kirjoittanut lisää. Laitan tämän ostoslistalle heti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitää ehdottomasti tutustua Markkulan esikoiseen!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...