En välittäisi muistaa sitä kaikkea nyt. Mutta täällä on samanlainen valo ja samanlainen hiljaisuus. Mereltä puhaltaa raaka tuuli, se työntyy vaatteiden alle, ja puhallus puhallukselta haamukipu kasvaa, kaikissa maailmoissani on kylmä.
Inkeri Markkulan romaani Maa joka ei koskaan sula ulottuu useille vuosikymmenille ja laajalti pohjoisille alueille. Unni on jäätikkötutkija, joka tutkii Kanadassa Pennyn jäätikköä. Vuotta aiemmin hän oli samalla seudulla ja tapasin Jonin. Jäätiköllä Unni ei voi olla miettimättä miestä, joka kiehtoo hänen mieltään.
2000-luvun alusta hypätään menneisiin vuosikymmeniin ja aikaan, kun pieni lapsi syntyy. Hänen kohtaloonsa tulee vaikuttamaan suuresti se, missä hänen juurensa ovat. Hänen kohtaloonsa vaikuttaa myös politiikka, joka tuntuu nykypäivästä katsottuna hirvittävältä vääryydeltä. Kanadan alkuperäiskansojen kohtelu rinnastuu siihen, miten Suomessa on saamelaisia kohdeltu. Syrjintä ei näytä tuntevan maantieteellisiä rajoja, vaikka muodot ehkä hieman muuttuvat paikasta toiseen siirryttäessä.
Maa joka ei koskaan sula käsittelee isoja teemoja – ilmastonmuutosta ja alkuperäiskansojen kohtelua – hallitusti ja vaikuttavasti. Yksilöiden kautta rakentuu tunteisiin menevä kuvaus siitä, mitä pakkoadoptiot ja syrjivä kohtalo sekä ilmastonmuutos tekevät ihmisille.
Kuunnellessani kosketun siitä, miten vavahduttavasti romaanissa kuvataan yhteyttä luontoon ja samalla juurettomuuden kokemusta kovassa maailmassa. Luonnon kauneus nousee kuviksi mieleen ja muistuttaa samalla siitä, miten tärkeää luontoa on kunnioittaa ja suojella.
Ihailen suuresti myös romaanin kieltä. Kuvallisuus on kaunista, ei liiallista, ja sopivasti se pehmentää sitä rujoutta, mitä tarina sisälleen kätkee. Kielen keinoin tarina tulee lähelle ja muodostaa oman maailmansa, johon lukijana haluan uppoutua: pohjoisen luontoon ja jäätiköiden keskelle. Jälkeensä romaani jättää haikean ja vaikuttuneen olon.
Inkeri Markkulan nimi ei ole minut entuudestaan tuttu. Maa joka ei koskaan sula herätti kiinnostukseni, koska se nousi Instagramissa esille. Tämän kokemuksen myötä haluan tutustua myös Markkulan esikoisteokseen Kaksi ihmistä minuutissa.
Muualla: Kirjanmerkkinä lentolippu ja Luetut.net.
Minua kiinnostavat arktiset alueet ja alkuperäiskansat, joten tämän kirjan haluan ehdottomasti lukea! Myös kaunis kieli on aina plussaa.
VastaaPoistaNo sitten tämä kuulostaa sinun kirjaltasi!
PoistaRakastin esikoisteosta, olen siis innoissani että Markkula on kirjoittanut lisää. Laitan tämän ostoslistalle heti!
VastaaPoistaMinun pitää ehdottomasti tutustua Markkulan esikoiseen!
Poista