Siirry pääsisältöön

Inkeri Markkula: Maa joka ei koskaan sula

En välittäisi muistaa sitä kaikkea nyt. Mutta täällä on samanlainen valo ja samanlainen hiljaisuus. Mereltä puhaltaa raaka tuuli, se työntyy vaatteiden alle, ja puhallus puhallukselta haamu­kipu kasvaa, kaikissa maailmoissani on kylmä.

Inkeri Markkula: Maa joka ei koskaan sula
Otava 2021
kansi Tuuli Juusela
314 sivua
äänikirjan lukija Mili Kaikkonen
kesto 8 t 46 min

Inkeri Markkulan romaani Maa joka ei koskaan sula ulottuu useille vuosikymmenille ja laajalti pohjoisille alueille. Unni on jäätikkötutkija, joka tutkii Kanadassa Pennyn jäätikköä. Vuotta aiemmin hän oli samalla seudulla ja tapasin Jonin. Jäätiköllä Unni ei voi olla miettimättä miestä, joka kiehtoo hänen mieltään. 

2000-luvun alusta hypätään menneisiin vuosikymmeniin ja aikaan, kun pieni lapsi syntyy. Hänen kohtaloonsa tulee vaikuttamaan suuresti se, missä hänen juurensa ovat. Hänen kohtaloonsa vaikuttaa myös politiikka, joka tuntuu nykypäivästä katsottuna hirvittävältä vääryydeltä. Kanadan alkuperäiskansojen kohtelu rinnastuu siihen, miten Suomessa on saamelaisia kohdeltu. Syrjintä ei näytä tuntevan maantieteellisiä rajoja, vaikka muodot ehkä hieman muuttuvat paikasta toiseen siirryttäessä.

Maa joka ei koskaan sula käsittelee isoja teemoja – ilmastonmuutosta ja alkuperäiskansojen kohtelua – hallitusti ja vaikuttavasti. Yksilöiden kautta rakentuu tunteisiin menevä kuvaus siitä, mitä pakkoadoptiot ja syrjivä kohtalo sekä ilmastonmuutos tekevät ihmisille. 

Kuunnellessani kosketun siitä, miten vavahduttavasti romaanissa kuvataan yhteyttä luontoon ja samalla juurettomuuden kokemusta kovassa maailmassa. Luonnon kauneus nousee kuviksi mieleen ja muistuttaa samalla siitä, miten tärkeää luontoa on kunnioittaa ja suojella.

Ihailen suuresti myös romaanin kieltä. Kuvallisuus on kaunista, ei liiallista, ja sopivasti se pehmentää sitä rujoutta, mitä tarina sisälleen kätkee. Kielen keinoin tarina tulee lähelle ja muodostaa oman maailmansa, johon lukijana haluan uppoutua: pohjoisen luontoon ja jäätiköiden keskelle. Jälkeensä romaani jättää haikean ja vaikuttuneen olon.

Inkeri Markkulan nimi ei ole minut entuudestaan tuttu. Maa joka ei koskaan sula herätti kiinnostukseni, koska se nousi Instagramissa esille. Tämän kokemuksen myötä haluan tutustua myös Markkulan esikoisteokseen Kaksi ihmistä minuutissa.

Muualla: Kirjanmerkkinä lentolippu ja Luetut.net.

Kommentit

  1. Minua kiinnostavat arktiset alueet ja alkuperäiskansat, joten tämän kirjan haluan ehdottomasti lukea! Myös kaunis kieli on aina plussaa.

    VastaaPoista
  2. Rakastin esikoisteosta, olen siis innoissani että Markkula on kirjoittanut lisää. Laitan tämän ostoslistalle heti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitää ehdottomasti tutustua Markkulan esikoiseen!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii