Siirry pääsisältöön

Inkeri Markkula: Maa joka ei koskaan sula

En välittäisi muistaa sitä kaikkea nyt. Mutta täällä on samanlainen valo ja samanlainen hiljaisuus. Mereltä puhaltaa raaka tuuli, se työntyy vaatteiden alle, ja puhallus puhallukselta haamu­kipu kasvaa, kaikissa maailmoissani on kylmä.

Inkeri Markkula: Maa joka ei koskaan sula
Otava 2021
kansi Tuuli Juusela
314 sivua
äänikirjan lukija Mili Kaikkonen
kesto 8 t 46 min

Inkeri Markkulan romaani Maa joka ei koskaan sula ulottuu useille vuosikymmenille ja laajalti pohjoisille alueille. Unni on jäätikkötutkija, joka tutkii Kanadassa Pennyn jäätikköä. Vuotta aiemmin hän oli samalla seudulla ja tapasin Jonin. Jäätiköllä Unni ei voi olla miettimättä miestä, joka kiehtoo hänen mieltään. 

2000-luvun alusta hypätään menneisiin vuosikymmeniin ja aikaan, kun pieni lapsi syntyy. Hänen kohtaloonsa tulee vaikuttamaan suuresti se, missä hänen juurensa ovat. Hänen kohtaloonsa vaikuttaa myös politiikka, joka tuntuu nykypäivästä katsottuna hirvittävältä vääryydeltä. Kanadan alkuperäiskansojen kohtelu rinnastuu siihen, miten Suomessa on saamelaisia kohdeltu. Syrjintä ei näytä tuntevan maantieteellisiä rajoja, vaikka muodot ehkä hieman muuttuvat paikasta toiseen siirryttäessä.

Maa joka ei koskaan sula käsittelee isoja teemoja – ilmastonmuutosta ja alkuperäiskansojen kohtelua – hallitusti ja vaikuttavasti. Yksilöiden kautta rakentuu tunteisiin menevä kuvaus siitä, mitä pakkoadoptiot ja syrjivä kohtalo sekä ilmastonmuutos tekevät ihmisille. 

Kuunnellessani kosketun siitä, miten vavahduttavasti romaanissa kuvataan yhteyttä luontoon ja samalla juurettomuuden kokemusta kovassa maailmassa. Luonnon kauneus nousee kuviksi mieleen ja muistuttaa samalla siitä, miten tärkeää luontoa on kunnioittaa ja suojella.

Ihailen suuresti myös romaanin kieltä. Kuvallisuus on kaunista, ei liiallista, ja sopivasti se pehmentää sitä rujoutta, mitä tarina sisälleen kätkee. Kielen keinoin tarina tulee lähelle ja muodostaa oman maailmansa, johon lukijana haluan uppoutua: pohjoisen luontoon ja jäätiköiden keskelle. Jälkeensä romaani jättää haikean ja vaikuttuneen olon.

Inkeri Markkulan nimi ei ole minut entuudestaan tuttu. Maa joka ei koskaan sula herätti kiinnostukseni, koska se nousi Instagramissa esille. Tämän kokemuksen myötä haluan tutustua myös Markkulan esikoisteokseen Kaksi ihmistä minuutissa.

Muualla: Kirjanmerkkinä lentolippu ja Luetut.net.

Kommentit

  1. Minua kiinnostavat arktiset alueet ja alkuperäiskansat, joten tämän kirjan haluan ehdottomasti lukea! Myös kaunis kieli on aina plussaa.

    VastaaPoista
  2. Rakastin esikoisteosta, olen siis innoissani että Markkula on kirjoittanut lisää. Laitan tämän ostoslistalle heti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitää ehdottomasti tutustua Markkulan esikoiseen!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy