Siirry pääsisältöön

Inkeri Markkula: Maa joka ei koskaan sula

En välittäisi muistaa sitä kaikkea nyt. Mutta täällä on samanlainen valo ja samanlainen hiljaisuus. Mereltä puhaltaa raaka tuuli, se työntyy vaatteiden alle, ja puhallus puhallukselta haamu­kipu kasvaa, kaikissa maailmoissani on kylmä.

Inkeri Markkula: Maa joka ei koskaan sula
Otava 2021
kansi Tuuli Juusela
314 sivua
äänikirjan lukija Mili Kaikkonen
kesto 8 t 46 min

Inkeri Markkulan romaani Maa joka ei koskaan sula ulottuu useille vuosikymmenille ja laajalti pohjoisille alueille. Unni on jäätikkötutkija, joka tutkii Kanadassa Pennyn jäätikköä. Vuotta aiemmin hän oli samalla seudulla ja tapasin Jonin. Jäätiköllä Unni ei voi olla miettimättä miestä, joka kiehtoo hänen mieltään. 

2000-luvun alusta hypätään menneisiin vuosikymmeniin ja aikaan, kun pieni lapsi syntyy. Hänen kohtaloonsa tulee vaikuttamaan suuresti se, missä hänen juurensa ovat. Hänen kohtaloonsa vaikuttaa myös politiikka, joka tuntuu nykypäivästä katsottuna hirvittävältä vääryydeltä. Kanadan alkuperäiskansojen kohtelu rinnastuu siihen, miten Suomessa on saamelaisia kohdeltu. Syrjintä ei näytä tuntevan maantieteellisiä rajoja, vaikka muodot ehkä hieman muuttuvat paikasta toiseen siirryttäessä.

Maa joka ei koskaan sula käsittelee isoja teemoja – ilmastonmuutosta ja alkuperäiskansojen kohtelua – hallitusti ja vaikuttavasti. Yksilöiden kautta rakentuu tunteisiin menevä kuvaus siitä, mitä pakkoadoptiot ja syrjivä kohtalo sekä ilmastonmuutos tekevät ihmisille. 

Kuunnellessani kosketun siitä, miten vavahduttavasti romaanissa kuvataan yhteyttä luontoon ja samalla juurettomuuden kokemusta kovassa maailmassa. Luonnon kauneus nousee kuviksi mieleen ja muistuttaa samalla siitä, miten tärkeää luontoa on kunnioittaa ja suojella.

Ihailen suuresti myös romaanin kieltä. Kuvallisuus on kaunista, ei liiallista, ja sopivasti se pehmentää sitä rujoutta, mitä tarina sisälleen kätkee. Kielen keinoin tarina tulee lähelle ja muodostaa oman maailmansa, johon lukijana haluan uppoutua: pohjoisen luontoon ja jäätiköiden keskelle. Jälkeensä romaani jättää haikean ja vaikuttuneen olon.

Inkeri Markkulan nimi ei ole minut entuudestaan tuttu. Maa joka ei koskaan sula herätti kiinnostukseni, koska se nousi Instagramissa esille. Tämän kokemuksen myötä haluan tutustua myös Markkulan esikoisteokseen Kaksi ihmistä minuutissa.

Muualla: Kirjanmerkkinä lentolippu ja Luetut.net.

Kommentit

  1. Minua kiinnostavat arktiset alueet ja alkuperäiskansat, joten tämän kirjan haluan ehdottomasti lukea! Myös kaunis kieli on aina plussaa.

    VastaaPoista
  2. Rakastin esikoisteosta, olen siis innoissani että Markkula on kirjoittanut lisää. Laitan tämän ostoslistalle heti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitää ehdottomasti tutustua Markkulan esikoiseen!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok