Siirry pääsisältöön

Salla Leponiemi: Niin kauan kuin tunnen eläväni – taidemaalari Elin Danielson-Gambogi

Elin maalasi mallejaan mielellään vastavalossa ja tutki valon avulla heidän olemustaan, kehojensa muotoja, hiuksiaan, jopa gestiikkaansa. Nytkin hän kaikissa kuvissa asettui itse niin, että valo lankeaisi viistosti takaa vasemmalta, jolloin se osuisi hiuksiin ja nostaisi esiin kaulan kaaren. Tumma omakuva on luonteeltaan henkilökohtaisin. Hämärä tila voisi kertoa talvesta, mutta ei paljasta onko kysymyksessä joku kodin huoneista vai ateljee eikä anna viitteitä ammatista tai roolista elämässä. Vapautuneen oloinen Elin on kääntänyt päänsä katselijaa kohden, mutta näyttää itse katsovan hieman ohi ja nauraa. Leikkisä Elin, yksityinen Elin. Luultavasti juuri se Elin, jonka hänen lähimpänsä tunsivat.

Salla Leponiemi: 
Niin kauan kuin tunnen eläväni – taidemaalari Elin Danielson-Gambogi
Gummerus 2021
285 sivua
äänikirjan lukija Ella Pyhältö
kesto 11 t 18 min

Taidehistorioitsija Salla Leponiemi tutustuttaa kirjassaan Niin kauan kuin tunnen eläväni lukijan taidemaalari Elin Danielson-Gambogiin, joka eli 1861–1919 ja asui suuren osan elämästään Italiassa, missä hän avioitui Rafaello Gambogin kanssa. Elämä taiteilijana taiteilijan puolisona maailmassa, joka on epävakaa, ei ole helppoa, mutta taide tuntuu olevan Danielsonille kutsumus, joka paitsi ottaa paljon, myös antaa.

En tuntenut taiteilijaa ennen tämän elämäkerran kuuntelemista. Kirja kuitenkin herätti kiinnostukseni, ja äänikirjan kuuntelemisen lomassa oli suorastaan pakko googlata Danielson-Gambogin töitä. Nehän osoittautuivat viehättäviksi, ja ihmettelen, miten vähän taiteilija on Suomessa ollut esillä: hänet suorastaan unohdettiin vuosikymmeniksi, kuten Leponiemi teoksessaan toteaa.

Salla Leponiemi rakentaa teoksessaan taitavasti kuvan taiteilijasta, joka opiskelee niin Suomessa kuin Pariisissa, uudistaa suomalaisen taiteen kenttää ja tekee vaivalloisia matkoja uudesta kotimaastaan Italiasta Suomeen. Elin Danielson-Gambogi viettää nostalgiselta vaikuttavaa taiteilijaelämää Ahvenanmaalla Önningebyn taiteilijayhteisössä ja saa osakseen naistaiteilijaa vähättelevää vastaanottoa. Elanto taiteesta ei todellakaan tule helposti, ja puoliso Rafaello Gambogin vaikeudet ovat väistämättä myös vaimon vaikeuksia. Pariskunta kärsii jatkuvasta rahapulasta, vaikka erityisesti Elin Danielson-Gambogi ahkeroi minkä ehtii, väsymisenkin uhalla.

Murheellisista oloista ja lyhyeksi jääneestä elämästä huolimatta elämäkerta välittää kuvan naisesta, joka on sitkeä ja katselee tulevaisuuteen valoisasti. Kronologisesti etenevässä teoksessa taide on alati läsnä, ja kauniin lämpimästi kertoja kuvaa elämänkaarta, johon sisältyy niin yksityiselämän kuin taiteen kriisejä. Vaikka aikanaan Danielson taisi herättää närkästystä, skandaalejakin, ei elämäkerta sorru taivastelemaan vaan tarkastelee kohdettaan kunnioittavasti. Niin kauan kuin tunnen eläväni on kiehtova lukuelämys, joka avaa vaikuttavalla tavalla merkittävän naistaiteilijamme elämää. Suosittelen.

Elin Danielson-Gamborgin elämäkerrasta muualla: Kirsin kirjanurkka, Tuijata, Kirjojen kamari ja Kirja vieköön!

Kommentit

  1. Tämä oli upea kirja. Ennen korona näin aika paljon Danielson-Gambogin töitä kotimaisissa taidenäyttelyissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa ihanaa päästä taidenäyttelyyn ja nähdä Danielson-Gambogin töitä! Minulle taiteilija oli entuudestaan vieras.

      Poista
  2. Tähän haluan vielä tarttua. Minulle hän on jäänyt tuntemattomaksi, mutta onneksi on kirjallisuus ja kirjablogit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Leponiemi avaa taiteilijan elämää hyvin kiehtovalla tavalla.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok