En ollut vieläkään vastannut kiinalaiskauppiaan kysymykseen. "Olet kirjailija, etkö olekin?" Tuona keväänä, jolloin eläminen oli hyvin vaikeaa enkä yksinkertaisesti kyennyt näkemään tietä eteenpäin, oli mahdotonta sanoa kyllä, tai hmmm, tai edes nyökätä. Ajatukseni kai nolostuttivat minua.
Mitä en halua tietää on Deborah Levyn omaelämäkerrallisen trilogian avausosa, joka saa innolla odottamaan jatkoa. Onneksi sitä on luvassa pian, sillä Pauliina Vanhatalon suomentama kakkososa Elämisen hinta ilmestyy vielä tämän vuoden aikana.
Historiallinen käyttövoima vie 1960-luvun Etelä-Afrikkaan, missä Deborah Levy vietti lapsuuttaan. Apartheid-aika vie isän perheensä luota vuoksi pois ja Deborah puolestaan päätyy vaikeuksien vuoksi kummitätinsä luokse Durbaniin. Nuori tyttö on hiljainen tarkkailija, joka usein jää sivuun mutta alkaa vähitellen löytää omaa ääntään. Kummitädin tytär Melissa rohkaisee kotiinsa muuttanutta, varautunutta lasta puhumaan, ja on ratkaisevassa asemassa muistuttaessaan tulevaa kirjailijaa siitä, että maailman ei pidä antaa nujertaa. Ja samalla on kysymys siitä, mistä haluaa puhua ääneen ja mitä haluaa muistaa.
En halunnut tietää muita Etelä-Afrikan muistojani. Kun saavuin Isoon-Britanniaan, halusin luoda uusia muistoja.
Raaka egoismi sijoittuu 1970-luvun Englantiin. Deborah Levy on tyytymätön elämäänsä ja haaveilee muusta, haluaisi olla kirjoittaja mutta tuntee, että ympäristö ei ole kovin suopea hänen haaveilleen. Ylipäätään suhde ympäristöön on haastava: Mitä on olla englantilainen, kun on saapunut maahan muualta? Onko oleminen Isossa-Britanniassa väliaikaista vai pysyvää? Missä juuret ovat?
Viimeisessä luvussa palataan kehyskertomuksen äärelle, istutaan jälleen samassa pöydässä kiinalaiskauppiaan kanssa. Esteettinen into on hieno, oivaltava päätös. Se muistuttaa oman äänen löytämisen tärkeydestä sekä muistojen ja menneisyyden merkityksestä.
Mitä en halua tietää on ilmava ja samaan aikaan mietteliäs. Ihastelen sitä, miten sinänsä fragmentaarisista hetkistä syntyy kokonaisuus, joka kiehtoo ja pitää otteessaan. Ajoittain unohdan lukevani omaelämäkerrallista tekstiä, luulen lukevani täysin fiktiivistä tekstiä. Eikä se ole moite, päinvastoin: Mitä en halua tietää on upea muistelmateos.
Deborah Levyn teoksesta ovat kirjoittaneet myös ainakin Tuija, Omppu ja Leena. Suosittelen myös Kirjalliset ystävät -podcastia, jonka toukokuisessa jaksossa vieraana on Deborah Levy.
Helmet 2021: 49. Kirja on julkaistu vuonna 2021.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.