Siirry pääsisältöön

Deborah Levy: Mitä en halua tietää

En ollut vieläkään vastannut kiinalaiskauppiaan kysymykseen. "Olet kirjailija, etkö olekin?" Tuona keväänä, jolloin eläminen oli hyvin vaikeaa enkä yksinkertaisesti kyennyt näkemään tietä eteenpäin, oli mahdotonta sanoa kyllä, tai hmmm, tai edes nyökätä. Ajatukseni kai nolostuttivat minua.

Deborah Levy: Mitä en halua tietää – 
Vastauksena George Orwellin vuonna 1946
julkaistuun esseeseen "Miksi kirjoitan?"
S&S 2021
alkuteos Things I don't Want to Know 2013
suomentanut Pauliina Vanhatalo
125 sivua

Mitä en halua tietää on Deborah Levyn omaelämäkerrallisen trilogian avausosa, joka saa innolla odottamaan jatkoa. Onneksi sitä on luvassa pian, sillä Pauliina Vanhatalon suomentama kakkososa Elämisen hinta ilmestyy vielä tämän vuoden aikana.

Tässä trilogian ensimmäisessä osassa on neljä lukua: Poliittiset tarkoitusperät, Historiallinen käyttövoima, Raaka egoismi ja Esteettinen into. Ensimmäinen on ikään kuin johdanto sille, mitä tuleman pitää. Kirjailija huomaa olevansa jonkinlaisessa käännekohdassa, jossa jonkin oli pakko muuttua, ja jokseenkin sattumanvaraisesti hän päätyy matkustamaan Mallorcalle. Palmassa keskustelu kiinalaisen kauppiaan kanssa sysää liikkeelle kertomuksen elämäntarinasta, ja siitä kaikesta mutta myös muusta Levy kirjassaan lukijoilleen kertoo.

Historiallinen käyttövoima vie 1960-luvun Etelä-Afrikkaan, missä Deborah Levy vietti lapsuuttaan. Apartheid-aika vie isän perheensä luota vuoksi pois ja Deborah puolestaan päätyy vaikeuksien vuoksi kummitätinsä luokse Durbaniin. Nuori tyttö on hiljainen tarkkailija, joka usein jää sivuun mutta alkaa vähitellen löytää omaa ääntään. Kummitädin tytär Melissa rohkaisee kotiinsa muuttanutta, varautunutta lasta puhumaan, ja on ratkaisevassa asemassa muistuttaessaan tulevaa kirjailijaa siitä, että maailman ei pidä antaa nujertaa. Ja samalla on kysymys siitä, mistä haluaa puhua ääneen ja mitä haluaa muistaa. 

En halunnut tietää muita Etelä-Afrikan muistojani. Kun saavuin Isoon-Britanniaan, halusin luoda uusia muistoja.

Raaka egoismi sijoittuu 1970-luvun Englantiin. Deborah Levy on tyytymätön elämäänsä ja haaveilee muusta, haluaisi olla kirjoittaja mutta tuntee, että ympäristö ei ole kovin suopea hänen haaveilleen. Ylipäätään suhde ympäristöön on haastava: Mitä on olla englantilainen, kun on saapunut maahan muualta? Onko oleminen Isossa-Britanniassa väliaikaista vai pysyvää? Missä juuret ovat?

Viimeisessä luvussa palataan kehyskertomuksen äärelle, istutaan jälleen samassa pöydässä kiinalaiskauppiaan kanssa. Esteettinen into on hieno, oivaltava päätös. Se muistuttaa oman äänen löytämisen tärkeydestä sekä muistojen ja menneisyyden merkityksestä.

Mitä en halua tietää on ilmava ja samaan aikaan mietteliäs. Ihastelen sitä, miten sinänsä fragmentaarisista hetkistä syntyy kokonaisuus, joka kiehtoo ja pitää otteessaan. Ajoittain unohdan lukevani omaelämäkerrallista tekstiä, luulen lukevani täysin fiktiivistä tekstiä. Eikä se ole moite, päinvastoin: Mitä en halua tietää on upea muistelmateos.

Deborah Levyn teoksesta ovat kirjoittaneet myös ainakin Tuija, Omppu ja Leena. Suosittelen myös Kirjalliset ystävät -podcastia, jonka toukokuisessa jaksossa vieraana on Deborah Levy. 

Helmet 2021: 49. Kirja on julkaistu vuonna 2021.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok