Kirjailijan on aina oltava heikomman ja alistetun ihmisen puolella. Hän ei saa koskaan asettua vallanpitäjien, etuoikeutettujen tai riistäjien puolelle tai heidän palvelukseensa. Hän ei myöskään saa ihannoida sotaa tai väkivaltaa. Hänen pitää edustaa inhimillisiä perusarvoja, humanismia, heikkojen, syrjäytettyjen ja alistettujen asiaa. Mutta näin tehdessään hänen on lähdettävä itsestään, omista kokemuksistaan ja tuntemuksistaan. Se mitä hän sanoo saa autenttisuutensa ja voimansa hänen omasta persoonallisesta äänensävystään.
Claes Anderssonin (1937–2019) kirjoittamista käsittelevä teos Luova mieli – kirjoittamisen vimma ja vastus on kohonnut yhdeksi laajalti suositelluksi kirjoittamisoppaaksi, eikä ihme. Luova mieli on syvästi inhimillinen ja humaani puheenvuoro, jossa kokenut kirjoittaja jakaa näkemyksiään ja ymmärrystään siitä, mitä kirjoittaminen on ja miten voi kirjoittaa.
Kirjoittajan näkökulmaan yhdistyy psykiatrin käsitys siitä, minkälaisia päänsisäisiä tekijöitä kirjoittajuuden takana usein on. Onko niin, että kirjailija käsittelee kirjoittaessaan jotain, mistä on jäänyt osattomaksi – "ikään kuin luovuus, kirjoittaminen, olisi yritys palauttaa tai luoda uudelleen sellainen kadonnut maailma, jota ei ole koskaan edes ollut olemassa"?
Selvänäkijät, tiennäyttäjät, muutoksen alullepanijat ja uudistajat kuuluvat usein sivullisten joukkoon. Vieras ja vieraantunut kokee ja näkee tarkemmin ja herkemmin.
Ajatus sinänsä ei ole uusi, mutta ehkä se on nyt vielä ajankohtaisempi kuin parikymmentä vuotta sitten. Paljonhan puhutaan siitä, miten vähemmistöjen äänten kuuluisi tulla entistä enemmän ja miten vähemmistöistä eivät voi puhua muut kuin he itse.
Luova mieli on vahvasti persoonallinen: Andersson kertoo omista näkemyksistään ja kokemuksistaan. Usein näkemystä havainnollistaa ja avaa Anderssonin oman kirjoittamisen ja omien runojen käsittely. Hyvä niin: pidän persoonallisesta otteesta ja humoristisesta lämmöstä, joka tekstistä välittyy. Andersson osoittaa elävästi sen, miten vaikeaa kirjoittaminen joskus on ja suhtautuu omiin ponnisteluihinsa itseironisesti. Ehkä se rohkaisee myös lukijaa, joka kirjoittamisesta haaveilee, sitkeyteen silloin, kun tekstiä ei vain synny, vaikka kuinka haluaisi.
Luova mieli on viehättävä teos, jonka jutusteleva tyyli tekee kokonaisuudesta helposti lähestyttävän. Kirjan äärelle olisi mukavaa palata aika ajoin uudelleen. Harmi vain, että Luovaa mieltä ei enää ostettavaksi tunnu löytyvän, kirjastoista sentään sen käsiinsä saa.
Tämä on varmasti inspiropiva kirja. En ole tainnut lukea mitään Anderssonilta, pitäisi korjata puute.
VastaaPoistaLuin joskus hänen runojaan ja pidin niissäkin kovasti hänen maailmankatsomuksestaan. Pitäisi lukea enemmän Anderssonin tuotantoa.
PoistaMinäkään en ole lukenut Anderssonia, varmaan pitäisi!
VastaaPoistaRohkenen suositella!
Poista