Mutta silti kaikki tapahtunut pyörii joskus mielessäni ja pohdin, olenko sittenkin syyllistynyt virheeseen. Ja usein kun ajattelen näitä asioita ja tuota tyttöä, joka joutui väistymään tieltäni, sekä omaa tilannettani, sitä miten paljon lopulta voisin olla mieheni kanssa, koska haluaisinhan asua myös kotimaassani ja jatkaa työtäni taiteen parissa, alkaa omatuntoni kolkuttaa, ehkä siitä syystä että ymmärrän ratkaisuni olevan jollakin tapaa huono, että siinä on jotakin hyvin järjetöntä. Mutta en voi tälle kaikelle mitään, ja se johtuu siitä, että näillä asioilla ei ole järjen kanssa mitään tekemistä.
Saara Turunen on vähitellen noussut niiden kirjailijoiden joukkoon, joiden kirjat kipuavat aina lukulistalle. Lukulistalle kiipesi myös Järjettömiä asioita (Tammi 2021), jonka päähenkilö on Saara Turuselta vaikuttava nainen. Nainen matkaa opiskelemaan Barcelonaan, kohtaa miehen ja rakastuu. Seuraa elämää kahdessa maassa, kahdessa kulttuurissa, ja tasapainoilua sen suhteen, mitä haluaa ja voi olla, mitä haluaa ja voi tehdä.
Tarinassa tapahtuu kyllä, paljonkin, mutta jostain syystä tapahtumat eivät jää päällimmäiseksi mieleen. Ennemminkin mieleen jäävät pienet ja samalla hämmentävällä tavalla kuitenkin suuret asiat: sattumukset ja yksityiskohdat, joita kuvataan tarkkanäköisesti ja malttaen pysähtyä hetkiin. Kerronnassa on lakonisuutta, jossa on jotain hyvin viehättävää. Mieleen jää vahvana päähenkilön mietteliäs katse.
Jokin Järjettömissä asioissa resonoi voimakkaasti. Vaikka minäkertojan elämäntilanne on monin tavoin erilainen kuin omani, on hänen ajatuksissaan jotain hyvin tunnistettavaa ja samaistuttavaa. Kukapa ei olisi puntaroinut tunteitaan ja valintojaan elämänsä varrella?
Kuunnellessani romaania halusin ryhtyä dialogiin kertojan kanssa, ja koska dialogi olisi käynyt kovin yksipuoliseksi, ajauduin ajatusteni vietäväksi. Huomasin ajattelevani tarinaa myös silloin, kun en ollut sen äärellä, ja pari kertaa olin puhua kirjan tapahtumista aivan kuin ne olisivat olleet todellisia. Kuka tietää, paljonko tarinassa on totuutta mukana, mutta sen tiedän varmasti, että Saara Turunen on entistä vankemmin niiden kirjailijoiden joukossa, joiden uusia teoksia odotan innolla. Joko saa alkaa odottaa seuraavaa?
Turusen tyylissä (ja ajatuksissa) on kyllä jotain hyvin tenhoavaa. Itse olen lukenut vain Sivuhenkilön, josta pidin kovasti ja kuitenkaan en osaa esim. eritellä, mikä siinä kolahti. Tämäkin kiinnostaa kovasti ja vaikuttaa siltä, että niitä kiintoisia ajatuksia on tässäkin.
VastaaPoistaNiin on! Hämmentävää, miten vaikea on analysoida, mikä Turusen tyylissä viehättää. Varmasti ainakin se, miten kiintoisia ajatuksia kirjoissa on ja miten ne houkuttavat päänsisäiseen dialogiin.
PoistaTämän haluan ehdottomasti lukea. Turunen on minulle uusi tuttavuus, en ole vielä lukenut häneltä mitään.
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi!
Poista