Siirry pääsisältöön

Saara Turunen: Järjettömiä asioita

Mutta silti kaikki tapahtunut pyörii joskus mielessäni ja pohdin, olenko sittenkin syyllistynyt virheeseen. Ja usein kun ajattelen näitä asioita ja tuota tyttöä, joka joutui väistymään tieltäni, sekä omaa tilannettani, sitä miten paljon lopulta voisin olla mieheni kanssa, koska haluaisinhan asua myös kotimaassani ja jatkaa työtäni taiteen parissa, alkaa omatuntoni kolkuttaa, ehkä siitä syystä että ymmärrän ratkaisuni olevan jollakin tapaa huono, että siinä on jotakin hyvin järjetöntä. Mutta en voi tälle kaikelle mitään, ja se johtuu siitä, että näillä asioilla ei ole järjen kanssa mitään tekemistä.

Saara Turunen: Järjettömiä asioita
Tammi 2021
äänikirjan lukija Krista Kosonen
kesto 10 t 37 min


Saara Turunen on vähitellen noussut niiden kirjailijoiden joukkoon, joiden kirjat kipuavat aina lukulistalle. Lukulistalle kiipesi myös Järjettömiä asioita (Tammi 2021), jonka päähenkilö on Saara Turuselta vaikuttava nainen. Nainen matkaa opiskelemaan Barcelonaan, kohtaa miehen ja rakastuu. Seuraa elämää kahdessa maassa, kahdessa kulttuurissa, ja tasapainoilua sen suhteen, mitä haluaa ja voi olla, mitä haluaa ja voi tehdä. 


Tarinassa tapahtuu kyllä, paljonkin, mutta jostain syystä tapahtumat eivät jää päällimmäiseksi mieleen. Ennemminkin mieleen jäävät pienet ja samalla hämmentävällä tavalla kuitenkin suuret asiat: sattumukset ja yksityiskohdat, joita kuvataan tarkkanäköisesti ja malttaen pysähtyä hetkiin. Kerronnassa on lakonisuutta, jossa on jotain hyvin viehättävää. Mieleen jää vahvana päähenkilön mietteliäs katse. 


Jokin Järjettömissä asioissa resonoi voimakkaasti. Vaikka minäkertojan elämäntilanne on monin tavoin erilainen kuin omani, on hänen ajatuksissaan jotain hyvin tunnistettavaa ja samaistuttavaa. Kukapa ei olisi puntaroinut tunteitaan ja valintojaan elämänsä varrella?


Kuunnellessani romaania halusin ryhtyä dialogiin kertojan kanssa, ja koska dialogi olisi käynyt kovin yksipuoliseksi, ajauduin ajatusteni vietäväksi.  Huomasin ajattelevani tarinaa myös silloin, kun en ollut sen äärellä, ja pari kertaa olin puhua kirjan tapahtumista aivan kuin ne olisivat olleet todellisia. Kuka tietää, paljonko tarinassa on totuutta mukana, mutta sen tiedän varmasti, että Saara Turunen on entistä vankemmin niiden kirjailijoiden joukossa, joiden uusia teoksia odotan innolla. Joko saa alkaa odottaa seuraavaa?

Kommentit

  1. Turusen tyylissä (ja ajatuksissa) on kyllä jotain hyvin tenhoavaa. Itse olen lukenut vain Sivuhenkilön, josta pidin kovasti ja kuitenkaan en osaa esim. eritellä, mikä siinä kolahti. Tämäkin kiinnostaa kovasti ja vaikuttaa siltä, että niitä kiintoisia ajatuksia on tässäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Hämmentävää, miten vaikea on analysoida, mikä Turusen tyylissä viehättää. Varmasti ainakin se, miten kiintoisia ajatuksia kirjoissa on ja miten ne houkuttavat päänsisäiseen dialogiin.

      Poista
  2. Tämän haluan ehdottomasti lukea. Turunen on minulle uusi tuttavuus, en ole vielä lukenut häneltä mitään.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on