Siirry pääsisältöön

Salla Leponiemi: Niin kauan kuin tunnen eläväni – taidemaalari Elin Danielson-Gambogi

Elin maalasi mallejaan mielellään vastavalossa ja tutki valon avulla heidän olemustaan, kehojensa muotoja, hiuksiaan, jopa gestiikkaansa. Nytkin hän kaikissa kuvissa asettui itse niin, että valo lankeaisi viistosti takaa vasemmalta, jolloin se osuisi hiuksiin ja nostaisi esiin kaulan kaaren. Tumma omakuva on luonteeltaan henkilökohtaisin. Hämärä tila voisi kertoa talvesta, mutta ei paljasta onko kysymyksessä joku kodin huoneista vai ateljee eikä anna viitteitä ammatista tai roolista elämässä. Vapautuneen oloinen Elin on kääntänyt päänsä katselijaa kohden, mutta näyttää itse katsovan hieman ohi ja nauraa. Leikkisä Elin, yksityinen Elin. Luultavasti juuri se Elin, jonka hänen lähimpänsä tunsivat.

Salla Leponiemi: 
Niin kauan kuin tunnen eläväni – taidemaalari Elin Danielson-Gambogi
Gummerus 2021
285 sivua
äänikirjan lukija Ella Pyhältö
kesto 11 t 18 min

Taidehistorioitsija Salla Leponiemi tutustuttaa kirjassaan Niin kauan kuin tunnen eläväni lukijan taidemaalari Elin Danielson-Gambogiin, joka eli 1861–1919 ja asui suuren osan elämästään Italiassa, missä hän avioitui Rafaello Gambogin kanssa. Elämä taiteilijana taiteilijan puolisona maailmassa, joka on epävakaa, ei ole helppoa, mutta taide tuntuu olevan Danielsonille kutsumus, joka paitsi ottaa paljon, myös antaa.

En tuntenut taiteilijaa ennen tämän elämäkerran kuuntelemista. Kirja kuitenkin herätti kiinnostukseni, ja äänikirjan kuuntelemisen lomassa oli suorastaan pakko googlata Danielson-Gambogin töitä. Nehän osoittautuivat viehättäviksi, ja ihmettelen, miten vähän taiteilija on Suomessa ollut esillä: hänet suorastaan unohdettiin vuosikymmeniksi, kuten Leponiemi teoksessaan toteaa.

Salla Leponiemi rakentaa teoksessaan taitavasti kuvan taiteilijasta, joka opiskelee niin Suomessa kuin Pariisissa, uudistaa suomalaisen taiteen kenttää ja tekee vaivalloisia matkoja uudesta kotimaastaan Italiasta Suomeen. Elin Danielson-Gambogi viettää nostalgiselta vaikuttavaa taiteilijaelämää Ahvenanmaalla Önningebyn taiteilijayhteisössä ja saa osakseen naistaiteilijaa vähättelevää vastaanottoa. Elanto taiteesta ei todellakaan tule helposti, ja puoliso Rafaello Gambogin vaikeudet ovat väistämättä myös vaimon vaikeuksia. Pariskunta kärsii jatkuvasta rahapulasta, vaikka erityisesti Elin Danielson-Gambogi ahkeroi minkä ehtii, väsymisenkin uhalla.

Murheellisista oloista ja lyhyeksi jääneestä elämästä huolimatta elämäkerta välittää kuvan naisesta, joka on sitkeä ja katselee tulevaisuuteen valoisasti. Kronologisesti etenevässä teoksessa taide on alati läsnä, ja kauniin lämpimästi kertoja kuvaa elämänkaarta, johon sisältyy niin yksityiselämän kuin taiteen kriisejä. Vaikka aikanaan Danielson taisi herättää närkästystä, skandaalejakin, ei elämäkerta sorru taivastelemaan vaan tarkastelee kohdettaan kunnioittavasti. Niin kauan kuin tunnen eläväni on kiehtova lukuelämys, joka avaa vaikuttavalla tavalla merkittävän naistaiteilijamme elämää. Suosittelen.

Elin Danielson-Gamborgin elämäkerrasta muualla: Kirsin kirjanurkka, Tuijata, Kirjojen kamari ja Kirja vieköön!

Kommentit

  1. Tämä oli upea kirja. Ennen korona näin aika paljon Danielson-Gambogin töitä kotimaisissa taidenäyttelyissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa ihanaa päästä taidenäyttelyyn ja nähdä Danielson-Gambogin töitä! Minulle taiteilija oli entuudestaan vieras.

      Poista
  2. Tähän haluan vielä tarttua. Minulle hän on jäänyt tuntemattomaksi, mutta onneksi on kirjallisuus ja kirjablogit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Leponiemi avaa taiteilijan elämää hyvin kiehtovalla tavalla.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on