Siirry pääsisältöön

Susanna Alakoski: Pumpulienkeli

Tehdas oli oranssinvärinen. Se oli suuri. Piippu kohosi Hildan yllä. Se oli aivan varmasti korkeampi kuin Pyhän kolminaisuuden kirkon torni, joka näkyi tehtaalle asti. Piippu tuprutti tehtaansavua. Ylhäällä taivaalla savupatsas taipui ja kulkeutui monta kymmentä kilometriä meren ylle, kohti kaupunkia, kohti kirkkoa.

Susanna Alakoski: Pumpulienkeli
WSOY 2021
alkuteos Bomullsängeln
suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
484 sivua
äänikirjan lukija Krista Kosonen
kesto 14 t 42 min

Pumpulienkeli aloittaa historiallisen romaanisarjan, joka nivoutuu kirjailija Susanna Alakosken omaan sukuun ja taustaan. Pohjalla on todellisen elämän faktoja, joita kirjailija on höystänyt fiktiolla, ja sarjan ensimmäinen osa rakentaa Alakosken Hilda-isoäidin elämäntarinaa samannimisen päähenkilön kautta.

Hilda syntyy vuonna 1905 Pohjanmaalla. Äiti sairastuu "tuijotustautiin" ja äidin tehtävää Hildan elämässä hoitaa Sanna-täti, joka on Hildalle tärkeä kuolemaansa saakka. Hildan ja Sannan tiet kuitenkin eroavat, kun Hilda joutuu jättämään kotinsa ja päätyy mutkan kautta töihin Vaasaan. Pienipalkkainen työ puuvillatehtaalla ei tarjoa oikotietä onneen eikä mahdollisuuksia vaurastumiseen mutta Hilda löytää paikkansa ja perustaa perheen.

Pumpulienkeli on kuvaus työläisnaisten raastavasta arjesta. Työ vaatii paljon ja tuntuu loputtomalta. Nykylukijan silmiin raskas työ tuntuu todellakin raskaalta ja ne vaatimukset, joita työläiset olojensa parantamiseksi esittävät, hyvinkin kohtuullisilta. Moni työntekijä sai vuosien uurastamisesta palkakseen fyysisiä vaivoja ja töitä tehtiin niin kauan kuin kyettiin. Usealle Vaasan pumpuli oli vuosikymmenten työpaikka, jonka ovista astuttiin sisään päivästä ja vuodesta toiseen niin pitkään, kuin työhön vain kykeni. Pumpulissa työntekijät eivät todellakaan elä, pumpulistakin vain miten kuten.

Työläisten arjen kuvaus on romaanin vahvuus. Samalla se on myös jossain määrin heikkous, koska ajoittain kuvaus on hieman liiallista ja tuntuu alleviivaavalta – ehkä jonkinlainen karsiminen olisi ollut paikallaan.

Vahvuuksia tässä romaanissa kuitenkin on runsaasti. Ajankuva on elävä ja todentuntuinen ja henkilöihin huomaa kiintyvänsä. Hildan elämä tuntuu sarjalta koettelemuksia mutta hänen sitkeydessään ja asenteessaan on jotain ihailtavaa. Yksilön kautta syntyy vaikuttava kuva siitä, miten köyhä Suomi vähitellen teollistuu ja miten maailman myllerrykset vaikuttavat niin yhteisöihin kuin yksilöihin. 

Sarjan seuraava osa kertoo Gretasta, Hildan tyttärestä, joka esittäytyy toki jo Pumpulienkelissä. Mielenkiinnolla odotan, mitä Alakoskella on Gretasta kerrottavaa.

Helmet 2021: 3. Historiallinen romaani.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok