Painetun kirjan rinnalle tulevat yhä suuremmissa määrin äänikirjat, sähkökirjat – ja tulevaisuuden muut kirjallisuuden kuluttamisen muodot, joista emme vielä tiedä. Uudet muodot vaativat ajattelemaan kirjailijoiden toimeentuloa osittain uusiksi, mutta kirjallisuudelle ja lukemiselle ne ovat ennen kaikkea mahdollisuus tuoda kirjallisuus useampien ihmisten luo. Tarve tutkia kirjallisuuden äärellä kysymyksiä siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, säilyy niin kauan kuin tässä maailmassa on ihmisiä. (Elina Hirvonen)
Ellun Kanat Oy: Mitä tapahtuu huomenna lukemiselle?
WSOY 2020
169 sivua
Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi
Kesto 3 t 41 min
Ellun Kanat Oy:n julkaisu Mitä tapahtuu huomenna lukemiselle? on jatkoa sarjaan, jossa on aiemmin tarkasteltu esimerkiksi vastuullisuutta, ajattelua ja rakkautta. Teoksen kysymykseen ottavat kantaa useat lukemisen harrastajat ja ammattilaiset.
Varsinainen yllätys ei ole se, että lukemisen tulevaisuudessa nähdään monenlaisia uhkakuvia; suurimpana se, että kukaan ei lue. Varsinkaan nuoret eivät lue, se on suurin huoli. Rap-yhtye Gasellien jäsen ja wannabe-kirjailija Pekka Salminen esittää, että syy on kustantajien, jotka eivät ymmärrä julkaista nuoria kiinnostavia kirjoja. Kirjallisuus kuulemma tarvitsee rock-tähtiä. Ehkäpä niin, mutta samalla unohtuu se, miten sekä kansallisesti että kansainvälisesti julkaistaan runsaasti kirjallisuutta, joka jopa kiinnostaa nuoria.
Yllätys ei ole sekään, että lukemisen vähäisyyden syyn nähdään olevan erityisesti digitalisaatiossa. Onko kuitenkin niin, että syy löytyy aina? Kun minä olin nuori, ei ollut nettiä ja somea, mutta silti valitettiin, että nuoret eivät lue. Menivät, mokomat, ulos kavereiden kanssa, kun olisi pitänyt lukea. Toisaalta oltiin huolissaan siitä tytöstä, joka ei muuta tehnytkään kuin luki. Onko siis niin, että aina pitää olla huolissaan?
En väitä, etteikö syytä huoleen olisi. Tiedän, että jo varhaisessa iässä lukemisen vähäisyys näkyy lapsissa ja että ikätovereihin verrattuna sanavarasto on huomattavasti laajempi heillä, jotka lukevat. Tässäkin pamfletissa esitetyt uhkakuvat ovat pelottavia, myönnän sen.
Myönnän kuitenkin myös vähän väsyväni dystopisiin tulevaisuudenkuviin. Raikkailta tuntuvat ne kirjoitukset, joissa tuodaan esille tulevaisuuden mahdollisuuksia ja ratkaisuja lukemattomuuden pulmiin. Kirjallisuudentutkija Maria Laakso tuo esille ajatuksen lukemisen yhteisöllisyydestä, ja samaan suuntaan katseensa luo kirjallisuudentutkija Päivi Kosonen, joka tarkastelee tekstissään lukupiirejä. Ilahduttava on myös runoilija Aura Nurmen teksti, jossa tuodaan esille lavarunouden mahdollisuuksia – yhteisöllisyyttä sekin.
Mitä tapahtuu huomenna lukemiselle? kärjistää tietoisesti ja tarkastelee lukemista useista näkökulmista. Pamfletti antaa varmasti lukemisen huolikeskusteluun runsaasti aineksia, joten keskustelun herättäjäksi sitä voi kyllä suositella. Teos myös tiivistää yhteen monenlaisia faktoja lukemisen tärkeydestä, mikä toki on aina tärkeää.
Tietokirjabingosta kuittaan kohdan Kirjassa on useita kirjoittajia.
Valaiseva bloggaus. Pelkästään ulkona kävelemällä on helppo nähdä, mikseivät lapset lue kirjoja. Monelle annetaan kännykkä 3-vuotiaana, ja koulussa ei anneta Aapista vaan iPad. Nuoret ovat omissa somesovelluksissa, mutta täysin hukassa somestrategiansa kanssa. Itse en esimerkiksi osallistu omalla nimellä keskusteluun, vaikka on kaikki somealustat. Twitter-hölmöilyt ihmetyttää kaikkein eniten. Liittyy lukemiseen niin, että kannattaisi lukea ensin rikoslaki.
VastaaPoistaNiin. Lukutaidon merkitys vain kasvaa mutta samalla lukutaito vahvasti eriytyy. En ihan tunnista tuota, että monelle annettaisiin kännykkä jo 3-vuotiaana ja koulussa tarjolla olisi Aapisen sijaan iPad. Ainakaan meidän 6-vuotiaamme elämässä ei tällaista näy: kavereilla ei kenelläkään ole kännykkää; eskarissa oli ihan painettu kirja, ja sellainen on tulossa koulussakin. Teknologiaa on käytetty hienosti oppimisen tukena, esim. eskarilainen on opetellut innolla itsenäisesti englannin alkeita iPadilla.
PoistaMutta tosi tärkeä pointti tuo, että rikoslaki kannattaisi lukea. Yllättävän hukassa tuntuvat ihan "oikeasti aikuisetkin" somessa olevan.
Kiintoisa postaus! Se, että kukaan ei lue on dystopiaa, joten satsataan mahdollisuuksiin ja ratkaisuihin;) Postauksesi alun sitaatin viimeinen lause kertoo osuvasti lukemisen tarpeen ytimen.
VastaaPoistaLukeminen eriytyy ja vahvasti periytyy. Omassa suvussani on aina luettu ja luetaan edelleen, lapsenlapsemme osasivat lukea ennen koulun alkua, koska itse halusivat opetella. On helppo perustella lapselle/nuorelle sanojen ja lukemisen taitamisen tärkeyttä sillä, että opiskellessa ja yleensä elämässä on oma lukunopeus, tekstin hallinta ja sisällön haltuunotto huomattavasti juohempaa kuin heillä, jotka eivät omaa luontevaa lukurutiinia ja laajaa sanavarastoa.
Kellä on sanat ja dialogi hallussaan, on aina elämässä vahvoilla;)
Millä kaikilla metodeilla ja alustoilla perinteinen "kirjalukeminen" tulevaisuudessa tapahtuukaan, on erittäin mielenkiintoista seurattavaa...
P.S. Jokken kommentin viimeisen lauseen allekirjoitan lennosta.
Olen kyllä kovin samoilla linjoilla kanssasi. Tosin ei lukeminen aina periydykään, vaikka kuinka kotona olisi lukemiseen kannustava vanhempi, lukemisen malli ja pinokaupalla kirjoja. Esikoiseni ei koskaan ole tykännyt lukea, mutta nyt ilahdutti kertomalla, että aikoo kaverinsa kanssa pitää lukupiiriä. Ehkä on mahdollista, että lukemattomasta nuoresta kasvaa lukeva aikuinen. :)
PoistaLukemisesta on monia hyötyjä, siitä olen ehdottomasti samaa mieltä. Joskus mietin, millainen olisin, jos en olisi kirjoja koskaan löytänyt.
Mielenkiintoista tosiaan on vaikkapa parinkymmenen vuoden päästä nähdä, mitä lukemiselle on tapahtunut. Toivon hartaasti, että dystopiset näkemykset ovat vain liiallista pessimismiä ja lukeminen kukoistaa 2040-luvulla. <3