Siirry pääsisältöön

Maria Veitola: Veitola

"Radiovuosinani sain kuulla, että olin luonut uuden ilmaisutyylin: puhuin niin kuin muutenkin puhuin. Ja mitä suoremmin ja avoimemmin puhuin, sitä enemmän minua kehuttiin.
Sain kuulla olevani rohkea. Se tuntui hyvältä, ja siksi opettelin sanomaan asiat liikaa pelkäämättä myös radiotyön ulkopuolella: en loukatakseni, vaan siksi, että saattaisin suorilla sanoilla saada itseni ja muut liikkeelle ikävistä tilanteista."

Maria Veitola: Veitola
Johnny Kniga 2018
352 sivua
Äänikirjan lukija Maria Veitola
Kesto 7 t 21 min.

Radio- ja televisiotoimittaja Maria Veitola avaa elämäänsä, ajatuksiaan, taustaansa ja mielipiteitään kirjassaan Veitola, joka on kokoelma eri lehdissä vuosien aikana julkaistuja kolumneja sekä kirjaa varten kirjoitettuja tekstejä. Kirjassa lähdetään liikkeelle lapsuusvuosista Pohjois-Karjalassa, ja matkan varrella pohditaan äitiyttä, työtä, opiskelua ja terveyttä kuten myös parisuhdetta ja ystävyyttä, tyyliä ja ulkonäköä. Osansa kirjassa saa myös tasa-arvo.

Veitola on kiinnostava teos. Se houkuttaa kanssaan dialogiin, sillä ajatukset liittyvät kiinteästi tavalliseen elämään (kyllä, Maria Veitolakin on tavallinen ihminen, vaikka onkin julkisuuden henkilö). Oma suhde työhön tai omat ajatukset tasa-arvosta päätyvät puntariin, kun tarkastelee Maria Veitolan ajatuksia aiheista. Aina ei voi olla samaa mieltä – eikä tarvitsekaan – ja kirjaa kuunnellessani huomasinkin usein esittäväni mielessäni vastaväitteitä tai pohtivani eri näkökulmia Veitolan esittämiin aiheisiin. Ja sehän on hyvän kirjan merkki: tarjolla ei ole tasaista höttöä vaan teos, jossa on runsaasti tarttumapintaa.

Maria Veitolaan olen törmännyt aiemmin oikeastaan vain Tähdet, tähdet -ohjelmaa katsoessani (mikä tyyli!) ja Yökylässä Maria Veitola -ohjelman parissa. En ole juuri tiennyt, kuka hän on, mutta Veitola-kirjassa julkisuudesta tuttu henkilö tulee eri tavoin lähelle. Hän kertoo varsin avoimesti elämänkulustaan ja esimerkiksi paniikkihäiriöstään ja suhteestaan vanhempiinsa. Osansa saa myös julkisuus, joka ei aina kohtele helläkätisesti.

Maria Veitola kirjoittaa terävästi. Hänen huomionsa maailmanmenosta ovat kiinnostavia ja hyvin sanoitettuja. Siinä on yksi syy lukea Veitola. Toinen syy on esimerkiksi se, että on kiinnostavaa päästä kurkistamaan hieman julkisuuskuvan taakse. Kolmas syy on se, että kirjan tekstit on hyvin kirjoitettu. Äänikirjojen ystäville on tarjolla neljäskin syy tarttua Veitolaan: äänikirjan lukee Maria Veitola itse, mistä pidin paljon.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Omppu ja Paula.

Helmet 2019: 21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja.
Keski-kirjastot 2019: 40. Kirja kertoo julkisuuden henkilöstä.

Kommentit

  1. Kiitos linkkauksesta! :) Mä odotan mielenkiinnolla Veitolan seuraavaa, syksyllä ilmestyvää kirjaa, jonka aion ehdottomasti myös kuunnella äänikirjana. Jos Veitola on siinä yhtä suorapuheinen ja oma itsensä, niin se on varmasti myös hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä muuten tiennytkään, että syksyllä on ilmestymässä uusi kirja. Kiitos vinkistä! :)

      Poista
  2. Minulla ei ole kovin hääppöistä kuvaa Veitolasta, joten siksi haluan tämän kirjan lukea. Olisin lukenut jo viime vuonna, mutta tuolloin kirja oli koko ajan lainassa kirjastosta. Minun mielikuvani Veitolasta siis perustaa ainoastaan siihen Yökylässä-ohjelmaan, joita olen katsellut muutamia jaksoja ja sitten lukemiini juttuihin hänestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mielikuvani perustui ennen kirjan kuuntelemista ihan samoihin asioihin kuin sinun. Siksi olikin kiva, kun kirjan myötä sai laajempaa kuvaa Veitolasta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii