Siirry pääsisältöön

Maria Veitola: Veitola

"Radiovuosinani sain kuulla, että olin luonut uuden ilmaisutyylin: puhuin niin kuin muutenkin puhuin. Ja mitä suoremmin ja avoimemmin puhuin, sitä enemmän minua kehuttiin.
Sain kuulla olevani rohkea. Se tuntui hyvältä, ja siksi opettelin sanomaan asiat liikaa pelkäämättä myös radiotyön ulkopuolella: en loukatakseni, vaan siksi, että saattaisin suorilla sanoilla saada itseni ja muut liikkeelle ikävistä tilanteista."

Maria Veitola: Veitola
Johnny Kniga 2018
352 sivua
Äänikirjan lukija Maria Veitola
Kesto 7 t 21 min.

Radio- ja televisiotoimittaja Maria Veitola avaa elämäänsä, ajatuksiaan, taustaansa ja mielipiteitään kirjassaan Veitola, joka on kokoelma eri lehdissä vuosien aikana julkaistuja kolumneja sekä kirjaa varten kirjoitettuja tekstejä. Kirjassa lähdetään liikkeelle lapsuusvuosista Pohjois-Karjalassa, ja matkan varrella pohditaan äitiyttä, työtä, opiskelua ja terveyttä kuten myös parisuhdetta ja ystävyyttä, tyyliä ja ulkonäköä. Osansa kirjassa saa myös tasa-arvo.

Veitola on kiinnostava teos. Se houkuttaa kanssaan dialogiin, sillä ajatukset liittyvät kiinteästi tavalliseen elämään (kyllä, Maria Veitolakin on tavallinen ihminen, vaikka onkin julkisuuden henkilö). Oma suhde työhön tai omat ajatukset tasa-arvosta päätyvät puntariin, kun tarkastelee Maria Veitolan ajatuksia aiheista. Aina ei voi olla samaa mieltä – eikä tarvitsekaan – ja kirjaa kuunnellessani huomasinkin usein esittäväni mielessäni vastaväitteitä tai pohtivani eri näkökulmia Veitolan esittämiin aiheisiin. Ja sehän on hyvän kirjan merkki: tarjolla ei ole tasaista höttöä vaan teos, jossa on runsaasti tarttumapintaa.

Maria Veitolaan olen törmännyt aiemmin oikeastaan vain Tähdet, tähdet -ohjelmaa katsoessani (mikä tyyli!) ja Yökylässä Maria Veitola -ohjelman parissa. En ole juuri tiennyt, kuka hän on, mutta Veitola-kirjassa julkisuudesta tuttu henkilö tulee eri tavoin lähelle. Hän kertoo varsin avoimesti elämänkulustaan ja esimerkiksi paniikkihäiriöstään ja suhteestaan vanhempiinsa. Osansa saa myös julkisuus, joka ei aina kohtele helläkätisesti.

Maria Veitola kirjoittaa terävästi. Hänen huomionsa maailmanmenosta ovat kiinnostavia ja hyvin sanoitettuja. Siinä on yksi syy lukea Veitola. Toinen syy on esimerkiksi se, että on kiinnostavaa päästä kurkistamaan hieman julkisuuskuvan taakse. Kolmas syy on se, että kirjan tekstit on hyvin kirjoitettu. Äänikirjojen ystäville on tarjolla neljäskin syy tarttua Veitolaan: äänikirjan lukee Maria Veitola itse, mistä pidin paljon.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Omppu ja Paula.

Helmet 2019: 21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja.
Keski-kirjastot 2019: 40. Kirja kertoo julkisuuden henkilöstä.

Kommentit

  1. Kiitos linkkauksesta! :) Mä odotan mielenkiinnolla Veitolan seuraavaa, syksyllä ilmestyvää kirjaa, jonka aion ehdottomasti myös kuunnella äänikirjana. Jos Veitola on siinä yhtä suorapuheinen ja oma itsensä, niin se on varmasti myös hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä muuten tiennytkään, että syksyllä on ilmestymässä uusi kirja. Kiitos vinkistä! :)

      Poista
  2. Minulla ei ole kovin hääppöistä kuvaa Veitolasta, joten siksi haluan tämän kirjan lukea. Olisin lukenut jo viime vuonna, mutta tuolloin kirja oli koko ajan lainassa kirjastosta. Minun mielikuvani Veitolasta siis perustaa ainoastaan siihen Yökylässä-ohjelmaan, joita olen katsellut muutamia jaksoja ja sitten lukemiini juttuihin hänestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mielikuvani perustui ennen kirjan kuuntelemista ihan samoihin asioihin kuin sinun. Siksi olikin kiva, kun kirjan myötä sai laajempaa kuvaa Veitolasta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...