Siirry pääsisältöön

Heidi Köngäs: Mirjami

Jatkamme töitämme ihan hiljaisina, vain radio on auki, uutisten välillä soitetaan surumusiikkia. Helsinkiä pommitettu, paljon kuolonuhreja, sanotaan uutisissa.Ajatukset sakkaavat. Loukkaantuneita. Kuolonuhreja. Tavallisia ihmisiä.
Heidi Köngäs: Mirjami
Otava 2019
357 sivua
Äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen
Kesto 7 t 32 min

Mirjami on Sandran tyttäristä keskimmäinen – äidin tarinaan päästiin tutustumaan romaanissa Sandra (2017), mutta Sandran tarinaa ei tarvitse tuntea pystyäkseen uppoutumaan Mirjamin ja hänen läheistensä elämään Mäntässä. Sotavuosien varjo on pitkä ja se vaikuttaa niin Mirjamin kuin hänen sisartensa Soilin ja Annikin elämään. Tarinan kertojia ovat sisaret ja heidän äitinsä.

Lähtöpiste on 1920-luvun lopulla, kun kaikki kotitalosta myydään. Perhe pakkaa vähät tavaransa ja muuttaa uudelle kotiseudulle, sinne mihin oli valtavan pitkä matka. Matkalla saavuttiin ensin Vilppulaan, mistä jatkettiin lopulliseen määränpäähän Mänttään.
Ympärillä oli vain suota ja lepikkoa, mutta meidän tontille oli nopeasti kyhätty koppeli, jossa oli vain yksi huone. Me juostiin katsomaan sitä koppelia ja siellä tuoksui tuoreelle puulle.
Mäntässä perhe rakentaa uuden alun elämälleen. Samaan aikaan lapset kasvavat. Pojat joutuvat silmätysten sodan kanssa tavalla tai toisella, tyttäret etsivät omia suuntiaan yhteiskunnassa, joka muuttuu valtavasti ja avautuu vähitellen maailmalle. 1920-luvulta 1940-luvun lopulle on lopulta vain hetki, mutta henkinen matka on suuri. Mitä sodan keskellä eläneet voivat elämältään odottaa?
Istun paikoillani ja näen kylmän aamun jo valkenevan. Kaikki siintää edessäpäin kuin horisontin kapea, pian jo päiväksi venyvä punainen viiva.
Heidi Köngäs kirjoittaa tavattoman kauniisti. Sodan varjojen keskellä elävä tarina ilmentää sitä, miten laajasti ja raskaasti sota satuttaa ja jättää jälkensä. Nuorten naisten tarinoissa on kaihoa ja kauneutta, ja kotirintamalla joudutaan alati pohtimaan, mitä kuuluu veljille, jotka joutuvat rintamalle. Samaan aikaan on kuitenkin tarjolla myös rakkautta, työtä ja mahdollisuuksia katsoa eteenpäin. Erityisesti tilaa saa Mirjamin ja hänen rakastettunsa välinen suhde.

Hieman minua mietitytti tarinaa kuunnellessa kieli, joka kyllä on kaunista mutta paikoin sisältää kovin nykyaikaista sanastoa. En osaa sanoa, miten 1940-luvulla tavattiin puhua, mutta jotkut sanat pistivät korvaan kovin nykyaikaiselta tuntuvina.

Romaanista kirjoitetaan myös näissä blogeissa: Kirja vieköön! ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

Kommentit

  1. Nykyajan sanasto häiritsi minuakin. Paikoin erittäin hienoa tekstiä. Henkilönimiä oli turhan paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekstin hienous kiinnitti huomioni useaan kertaan, kun tarinaa kuuntelin, mutta huomiota tosiaan kiinnittivät myös nuo nykyaikaisilta tuntuvat sanat. Köngäs kirjoittaa kauniisti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on