Lehdissä ei ole vielä ehditty kirjoittaa kovin paljon vainajasta, joka on löydetty Romanian suurlähetystön edestä, Gunnar silmäilee netin uutisvirtaa saadakseen uutta ajateltavaa. Hänen pulssinsa nousee kun hän lukee iskusta, jonka kohteena oli kerjäläinen Berzeliin puistossa tänään ruokatunnin aikaan; tuntematon tekijä oli heittänyt happoa miehen päälle ja paennut paikalta.
 |
| Sofie Sarenbrant: Kerjäläinen WSOY 2019 Alkuteos Tiggaren Suomentanut Helene Bützow 404 sivua Äänikirjan lukija Satu Paavola Kesto 8 t 58 min |
Sofie Sarenbrantin Osasto 73 jätti vähän ärsyyntyneeseen mielentilaan avoimella lopullaan. Toisaalta lopetus oli senlaatuinen, että tuntui, etten voi jättää rikospoliisi Emma Sköldistä kertovaa sarjaa kesken. Niinpä Storytelin kirjahyllyyn klikkautui myös sarjan kolmas suomennettu osa, Kerjäläinen.
Dekkarin lähtötilanne on se, että Tukholman kaduilla asuvia kerjäläisiä vaanii sarjamurhaaja. Avainhenkilöksi nousee nuori kerjäläisnainen Soraya, joka näkee liikaa ja joka toisaalta voi olla merkityksellinen tappajan tavoittamisessa.
Samaan aikaan Sköldin perhe viettää muistotilaisuutta kirkossa, eli lukija saa vastauksia kysymyksiin, jotka heräsivät Osasto 73:n lopussa. Vai saako sittenkään? Alkutilanne herättää minussa väistämättä ärsyyntymistä, sillä tuntuu, että jotain rajaa pitäisi dramaattisuudellakin olla. En myöskään suostu pitämään tilannetta kovin uskottavana, vaikka sitä monin tavoin yritetäänkin perustella.
Tarinan edetessä ärsyyntyminen kuitenkin lievenee, ja on pakko myöntää, että Sofie Sarenbrant osaa rakentaa vetäväjuonisen dekkarin. Minua kiehtoo se, miten tarina etenee ja kuinka mutkaista polkua lukija lopulta johdatellaan kohti loppuratkaisua, joka tällä kertaa on onneksi varsin suljettu eikä sisällä ylitsevuotavaa dramaattisuutta.
Kerjäläinen on siis varsin toimiva dekkari, joka onnistuu kiinnittämään lukijan tai kuuntelijan huomion puoleensa. Äänikirjanakin dekkari toimii hyvin, sillä juonta on helppo seurata – tosin juonenkäänteet ovat paikoin hieman epäuskottavia ja turhauttaviakin. Jos epäuskottavuus ei haittaa, on Emma Sköld -sarja lopulta ihan mainio lisä pohjoismaisten dekkareiden joukkoon. Ensi vuonna sarjaan on tulossa uusi suomennettu osa, Syntipukki. Luulenpa, että sekin päätyy jossain vaiheessa lukemistooni.
Tykkäsin Avoimista ovista ja nyt odotan kakkosta ja tätä kolmosta kirjastosta.
VastaaPoistaMinussa kaikki osat ovat aiheuttaneet kiinnostusta mutta myös pientä ärtymystä. :) Ehkä se on hyvä, että dekkarit herättävät tunteita.
Poista