Siirry pääsisältöön

Sofie Sarenbrant: Kerjäläinen

Lehdissä ei ole vielä ehditty kirjoittaa kovin paljon vainajasta, joka on löydetty Romanian suurlähetystön edestä, Gunnar silmäilee netin uutisvirtaa saadakseen uutta ajateltavaa. Hänen pulssinsa nousee kun hän lukee iskusta, jonka kohteena oli kerjäläinen Berzeliin puistossa tänään ruokatunnin aikaan; tuntematon tekijä oli heittänyt happoa miehen päälle ja paennut paikalta.
Sofie Sarenbrant: Kerjäläinen
WSOY 2019
Alkuteos Tiggaren
Suomentanut Helene Bützow
404 sivua
Äänikirjan lukija Satu Paavola
Kesto 8 t 58 min

Sofie Sarenbrantin Osasto 73 jätti vähän ärsyyntyneeseen mielentilaan avoimella lopullaan. Toisaalta lopetus oli senlaatuinen, että tuntui, etten voi jättää rikospoliisi Emma Sköldistä kertovaa sarjaa kesken. Niinpä Storytelin kirjahyllyyn klikkautui myös sarjan kolmas suomennettu osa, Kerjäläinen.

Dekkarin lähtötilanne on se, että Tukholman kaduilla asuvia kerjäläisiä vaanii sarjamurhaaja. Avainhenkilöksi nousee nuori kerjäläisnainen Soraya, joka näkee liikaa ja joka toisaalta voi olla merkityksellinen tappajan tavoittamisessa.

Samaan aikaan Sköldin perhe viettää muistotilaisuutta kirkossa, eli lukija saa vastauksia kysymyksiin, jotka heräsivät Osasto 73:n lopussa. Vai saako sittenkään? Alkutilanne herättää minussa väistämättä ärsyyntymistä, sillä tuntuu, että jotain rajaa pitäisi dramaattisuudellakin olla. En myöskään suostu pitämään tilannetta kovin uskottavana, vaikka sitä monin tavoin yritetäänkin perustella.

Tarinan edetessä ärsyyntyminen kuitenkin lievenee, ja on pakko myöntää, että Sofie Sarenbrant osaa rakentaa vetäväjuonisen dekkarin. Minua kiehtoo se, miten tarina etenee ja kuinka mutkaista polkua lukija lopulta johdatellaan kohti loppuratkaisua, joka tällä kertaa on onneksi varsin suljettu eikä sisällä ylitsevuotavaa dramaattisuutta.

Kerjäläinen on siis varsin toimiva dekkari, joka onnistuu kiinnittämään lukijan tai kuuntelijan huomion puoleensa. Äänikirjanakin dekkari toimii hyvin, sillä juonta on helppo seurata – tosin juonenkäänteet ovat paikoin hieman epäuskottavia ja turhauttaviakin. Jos epäuskottavuus ei haittaa, on Emma Sköld -sarja lopulta ihan mainio lisä pohjoismaisten dekkareiden joukkoon. Ensi vuonna sarjaan on tulossa uusi suomennettu osa, Syntipukki. Luulenpa, että sekin päätyy jossain vaiheessa lukemistooni.

Kommentit

  1. Tykkäsin Avoimista ovista ja nyt odotan kakkosta ja tätä kolmosta kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minussa kaikki osat ovat aiheuttaneet kiinnostusta mutta myös pientä ärtymystä. :) Ehkä se on hyvä, että dekkarit herättävät tunteita.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on