Siirry pääsisältöön

Sofie Sarenbrant: Kerjäläinen

Lehdissä ei ole vielä ehditty kirjoittaa kovin paljon vainajasta, joka on löydetty Romanian suurlähetystön edestä, Gunnar silmäilee netin uutisvirtaa saadakseen uutta ajateltavaa. Hänen pulssinsa nousee kun hän lukee iskusta, jonka kohteena oli kerjäläinen Berzeliin puistossa tänään ruokatunnin aikaan; tuntematon tekijä oli heittänyt happoa miehen päälle ja paennut paikalta.
Sofie Sarenbrant: Kerjäläinen
WSOY 2019
Alkuteos Tiggaren
Suomentanut Helene Bützow
404 sivua
Äänikirjan lukija Satu Paavola
Kesto 8 t 58 min

Sofie Sarenbrantin Osasto 73 jätti vähän ärsyyntyneeseen mielentilaan avoimella lopullaan. Toisaalta lopetus oli senlaatuinen, että tuntui, etten voi jättää rikospoliisi Emma Sköldistä kertovaa sarjaa kesken. Niinpä Storytelin kirjahyllyyn klikkautui myös sarjan kolmas suomennettu osa, Kerjäläinen.

Dekkarin lähtötilanne on se, että Tukholman kaduilla asuvia kerjäläisiä vaanii sarjamurhaaja. Avainhenkilöksi nousee nuori kerjäläisnainen Soraya, joka näkee liikaa ja joka toisaalta voi olla merkityksellinen tappajan tavoittamisessa.

Samaan aikaan Sköldin perhe viettää muistotilaisuutta kirkossa, eli lukija saa vastauksia kysymyksiin, jotka heräsivät Osasto 73:n lopussa. Vai saako sittenkään? Alkutilanne herättää minussa väistämättä ärsyyntymistä, sillä tuntuu, että jotain rajaa pitäisi dramaattisuudellakin olla. En myöskään suostu pitämään tilannetta kovin uskottavana, vaikka sitä monin tavoin yritetäänkin perustella.

Tarinan edetessä ärsyyntyminen kuitenkin lievenee, ja on pakko myöntää, että Sofie Sarenbrant osaa rakentaa vetäväjuonisen dekkarin. Minua kiehtoo se, miten tarina etenee ja kuinka mutkaista polkua lukija lopulta johdatellaan kohti loppuratkaisua, joka tällä kertaa on onneksi varsin suljettu eikä sisällä ylitsevuotavaa dramaattisuutta.

Kerjäläinen on siis varsin toimiva dekkari, joka onnistuu kiinnittämään lukijan tai kuuntelijan huomion puoleensa. Äänikirjanakin dekkari toimii hyvin, sillä juonta on helppo seurata – tosin juonenkäänteet ovat paikoin hieman epäuskottavia ja turhauttaviakin. Jos epäuskottavuus ei haittaa, on Emma Sköld -sarja lopulta ihan mainio lisä pohjoismaisten dekkareiden joukkoon. Ensi vuonna sarjaan on tulossa uusi suomennettu osa, Syntipukki. Luulenpa, että sekin päätyy jossain vaiheessa lukemistooni.

Kommentit

  1. Tykkäsin Avoimista ovista ja nyt odotan kakkosta ja tätä kolmosta kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minussa kaikki osat ovat aiheuttaneet kiinnostusta mutta myös pientä ärtymystä. :) Ehkä se on hyvä, että dekkarit herättävät tunteita.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...