Jatkamme töitämme ihan hiljaisina, vain radio on auki, uutisten välillä soitetaan surumusiikkia. Helsinkiä pommitettu, paljon kuolonuhreja, sanotaan uutisissa.Ajatukset sakkaavat. Loukkaantuneita. Kuolonuhreja. Tavallisia ihmisiä.
 |
| Heidi Köngäs: Mirjami Otava 2019 357 sivua Äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen Kesto 7 t 32 min |
Mirjami on Sandran tyttäristä keskimmäinen – äidin tarinaan päästiin tutustumaan romaanissa Sandra (2017), mutta Sandran tarinaa ei tarvitse tuntea pystyäkseen uppoutumaan Mirjamin ja hänen läheistensä elämään Mäntässä. Sotavuosien varjo on pitkä ja se vaikuttaa niin Mirjamin kuin hänen sisartensa Soilin ja Annikin elämään. Tarinan kertojia ovat sisaret ja heidän äitinsä.
Lähtöpiste on 1920-luvun lopulla, kun kaikki kotitalosta myydään. Perhe pakkaa vähät tavaransa ja muuttaa uudelle kotiseudulle, sinne mihin oli valtavan pitkä matka. Matkalla saavuttiin ensin Vilppulaan, mistä jatkettiin lopulliseen määränpäähän Mänttään.
Ympärillä oli vain suota ja lepikkoa, mutta meidän tontille oli nopeasti kyhätty koppeli, jossa oli vain yksi huone. Me juostiin katsomaan sitä koppelia ja siellä tuoksui tuoreelle puulle.Mäntässä perhe rakentaa uuden alun elämälleen. Samaan aikaan lapset kasvavat. Pojat joutuvat silmätysten sodan kanssa tavalla tai toisella, tyttäret etsivät omia suuntiaan yhteiskunnassa, joka muuttuu valtavasti ja avautuu vähitellen maailmalle. 1920-luvulta 1940-luvun lopulle on lopulta vain hetki, mutta henkinen matka on suuri. Mitä sodan keskellä eläneet voivat elämältään odottaa?
Istun paikoillani ja näen kylmän aamun jo valkenevan. Kaikki siintää edessäpäin kuin horisontin kapea, pian jo päiväksi venyvä punainen viiva.Heidi Köngäs kirjoittaa tavattoman kauniisti. Sodan varjojen keskellä elävä tarina ilmentää sitä, miten laajasti ja raskaasti sota satuttaa ja jättää jälkensä. Nuorten naisten tarinoissa on kaihoa ja kauneutta, ja kotirintamalla joudutaan alati pohtimaan, mitä kuuluu veljille, jotka joutuvat rintamalle. Samaan aikaan on kuitenkin tarjolla myös rakkautta, työtä ja mahdollisuuksia katsoa eteenpäin. Erityisesti tilaa saa Mirjamin ja hänen rakastettunsa välinen suhde.
Hieman minua mietitytti tarinaa kuunnellessa kieli, joka kyllä on kaunista mutta paikoin sisältää kovin nykyaikaista sanastoa. En osaa sanoa, miten 1940-luvulla tavattiin puhua, mutta jotkut sanat pistivät korvaan kovin nykyaikaiselta tuntuvina.
Romaanista kirjoitetaan myös näissä blogeissa: Kirja vieköön! ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.
Nykyajan sanasto häiritsi minuakin. Paikoin erittäin hienoa tekstiä. Henkilönimiä oli turhan paljon.
VastaaPoistaTekstin hienous kiinnitti huomioni useaan kertaan, kun tarinaa kuuntelin, mutta huomiota tosiaan kiinnittivät myös nuo nykyaikaisilta tuntuvat sanat. Köngäs kirjoittaa kauniisti.
Poista