Siirry pääsisältöön

Heidi Köngäs: Sandra

"Sandra-mummo oli istunut keittiön puulaatikon päällä pyörittelemässä peukaloitaan kädet ristissä, kun me äidin kanssa menimme käymään. Muistan miten hän ilahtui joka kerta minut nähdessään, nousi sukkelasti ja alkoi etsiä tarjottavaa, jos ei muuta niin edes ranskanleipää, jonka päälle laitettiin paksulti voita ja joskus siivu teemakkaraa. Parasta mummussa oli ollut se hyväksyvä katse, jolla hän katsoi minua pienenä ja piti pehmeässä sylissään."

Heidi Köngäs: Sandra
(Otava 2017)
Äänikirjan kesto 7 h 13 min.
Lukija Karoliina Kudjoi.

Heidi Köngäs tekee sen taas: puhaltaa historian henkiin, kasvattaa menneisyyden hahmoista eläviä ja tuntevia henkilöitä ja vie lukijan mukanaan vuosisadan taakse näkemään, mistä me olemme tulleet. Kuten historiasta tiedetään, Suomen itsenäisyyden alku ei ollut auvoisa. Itsenäisen Suomen ensi hetkien kipukohtia Köngäs kuvaa Sandrassa todentuntuisesti.

Sandra on ennen kaikkea kirja naisista. Nykyajassa Klaara tutkii omaa taustaansa saatuaa käsiinsä oman sukunsa konkreettista historiaa. Sandra-mummon jäämistöstä löytyneet kirjalliset aarteet avaavat sitä, mitä muutakin Sandra oli kuin pikkutytön mieleen jäänyt pehmeäsylinen vanha nainen.

Tarinan kehyskertomus on Klaaran, mutta ytimen muodostaa ehdottomasti Sandra. Hänen ohellaan ääneen pääsee myös Lyyti, Sandran käly, mutta erityisesti Sandra on se, jonka kautta 1910-luvun loppupuolen tapahtumat piirtyvät esiin. Odotukset itsenäistyneen maan olojen vakiintumisesta eivät toteudu vaan päinvastoin: Suomi ajautuu kaaokseen, kun sisällissota syttyy. Miehet ovat muualla, osa ei suinkaan omasta tahdostaan, ja naisten tehtäväksi jää pyrkiä pitämään perhe hengissä ja elää elämää eteenpäin, kun kaikesta on pulaa. Ruoaksi kelpaavat nokkoset, välillä ketunleivätkin, kun muuta ei ole. Äärimmäinen köyhyys ja raskaat murheet ovat merkittävä osa elämää, eivätkä huhut siitä, mitä miehet joutuvat vankileireillä kohtaamaan, oloa helpota.
Kenttäoikeudet tekivät pikapäätöksiä ja vankien teloitukset jatkuivat, vaikka Mannerheim oli ne kenttäoikeudet kieltänyt, Lyyti selosti. Viha korvensi voittajia, eikä armoa annettu, lisäksi nälkä niitti punavankeja, että sen kautta moni kuoli pois.
Tarina on raastava, eikä lukiessa jää kylmäksi. Henkilöhahmojensa kautta Köngäs kuvaa elävästi maamme historiaa. Vaikka nykyajan Klaara jää väistämättä sivuosaan, on hänen roolinsa myöskin paikallaan: Klaaran avulla tarina muistuttaa siitä, miten suuresti yhteiskuntamme on muuttunut vain sadassa vuodessa ja kuinka nykyaikaisen yltäkylläisyyden ja ankaran osattomuuden välillä saattaa olla vain sukupolvi tai pari.

Tuttuun tapaansa Heidi Köngäs kirjoittaa kauniisti. Raskas ja ajoittain julmakin sisältö on kiedottu pakettiin, johon ei ole jäänyt mitään ylimääräistä, eikä toisaalta lisättävääkään ole. Sandra on yksinkertaisesti upea lukukokemus.

Romaanista muualla: Kirja vieköön! ja Rakkaudesta kirjoihin.

Kommentit

  1. On järkyttävää ajatella, miten köyhissä ja puutteellisissa oloissa tuolloin elettiin, ja me täällä lämpimässä marmatamme... Sisällissodan kauheutta, kuolemaa, nälkää ja vankileirejä on vaikea ymmärtää. Tämä on itselleni jostain syystä vaikea aihe. Köngäs on taitava kertoja, ihailen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ja aikaa on lopulta kulunut hyvin vähän. Vaikealta tuntuu käsittää.

      Poista
  2. Tämä oli kyllä vallan hieno romaani ja tärkeä myös. Romaanin lukeminen ei ollut minulle helppoa, mutta tämän asian toteaminen ei ole moite itse romaania kohtaan. Hertasta olin ihan tulessa, mutta Sandrasta oli kirjoitettava maltilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin käydä lukemassa, mitä romaanista sanot. Heidi Köngäs onnistui minut jälleen kerran vakuuttamaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…