Siirry pääsisältöön

Heidi Köngäs: Sandra

"Sandra-mummo oli istunut keittiön puulaatikon päällä pyörittelemässä peukaloitaan kädet ristissä, kun me äidin kanssa menimme käymään. Muistan miten hän ilahtui joka kerta minut nähdessään, nousi sukkelasti ja alkoi etsiä tarjottavaa, jos ei muuta niin edes ranskanleipää, jonka päälle laitettiin paksulti voita ja joskus siivu teemakkaraa. Parasta mummussa oli ollut se hyväksyvä katse, jolla hän katsoi minua pienenä ja piti pehmeässä sylissään."

Heidi Köngäs: Sandra
(Otava 2017)
Äänikirjan kesto 7 h 13 min.
Lukija Karoliina Kudjoi.

Heidi Köngäs tekee sen taas: puhaltaa historian henkiin, kasvattaa menneisyyden hahmoista eläviä ja tuntevia henkilöitä ja vie lukijan mukanaan vuosisadan taakse näkemään, mistä me olemme tulleet. Kuten historiasta tiedetään, Suomen itsenäisyyden alku ei ollut auvoisa. Itsenäisen Suomen ensi hetkien kipukohtia Köngäs kuvaa Sandrassa todentuntuisesti.

Sandra on ennen kaikkea kirja naisista. Nykyajassa Klaara tutkii omaa taustaansa saatuaa käsiinsä oman sukunsa konkreettista historiaa. Sandra-mummon jäämistöstä löytyneet kirjalliset aarteet avaavat sitä, mitä muutakin Sandra oli kuin pikkutytön mieleen jäänyt pehmeäsylinen vanha nainen.

Tarinan kehyskertomus on Klaaran, mutta ytimen muodostaa ehdottomasti Sandra. Hänen ohellaan ääneen pääsee myös Lyyti, Sandran käly, mutta erityisesti Sandra on se, jonka kautta 1910-luvun loppupuolen tapahtumat piirtyvät esiin. Odotukset itsenäistyneen maan olojen vakiintumisesta eivät toteudu vaan päinvastoin: Suomi ajautuu kaaokseen, kun sisällissota syttyy. Miehet ovat muualla, osa ei suinkaan omasta tahdostaan, ja naisten tehtäväksi jää pyrkiä pitämään perhe hengissä ja elää elämää eteenpäin, kun kaikesta on pulaa. Ruoaksi kelpaavat nokkoset, välillä ketunleivätkin, kun muuta ei ole. Äärimmäinen köyhyys ja raskaat murheet ovat merkittävä osa elämää, eivätkä huhut siitä, mitä miehet joutuvat vankileireillä kohtaamaan, oloa helpota.
Kenttäoikeudet tekivät pikapäätöksiä ja vankien teloitukset jatkuivat, vaikka Mannerheim oli ne kenttäoikeudet kieltänyt, Lyyti selosti. Viha korvensi voittajia, eikä armoa annettu, lisäksi nälkä niitti punavankeja, että sen kautta moni kuoli pois.
Tarina on raastava, eikä lukiessa jää kylmäksi. Henkilöhahmojensa kautta Köngäs kuvaa elävästi maamme historiaa. Vaikka nykyajan Klaara jää väistämättä sivuosaan, on hänen roolinsa myöskin paikallaan: Klaaran avulla tarina muistuttaa siitä, miten suuresti yhteiskuntamme on muuttunut vain sadassa vuodessa ja kuinka nykyaikaisen yltäkylläisyyden ja ankaran osattomuuden välillä saattaa olla vain sukupolvi tai pari.

Tuttuun tapaansa Heidi Köngäs kirjoittaa kauniisti. Raskas ja ajoittain julmakin sisältö on kiedottu pakettiin, johon ei ole jäänyt mitään ylimääräistä, eikä toisaalta lisättävääkään ole. Sandra on yksinkertaisesti upea lukukokemus.

Romaanista muualla: Kirja vieköön! ja Rakkaudesta kirjoihin.

Kommentit

  1. On järkyttävää ajatella, miten köyhissä ja puutteellisissa oloissa tuolloin elettiin, ja me täällä lämpimässä marmatamme... Sisällissodan kauheutta, kuolemaa, nälkää ja vankileirejä on vaikea ymmärtää. Tämä on itselleni jostain syystä vaikea aihe. Köngäs on taitava kertoja, ihailen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ja aikaa on lopulta kulunut hyvin vähän. Vaikealta tuntuu käsittää.

      Poista
  2. Tämä oli kyllä vallan hieno romaani ja tärkeä myös. Romaanin lukeminen ei ollut minulle helppoa, mutta tämän asian toteaminen ei ole moite itse romaania kohtaan. Hertasta olin ihan tulessa, mutta Sandrasta oli kirjoitettava maltilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin käydä lukemassa, mitä romaanista sanot. Heidi Köngäs onnistui minut jälleen kerran vakuuttamaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii