Siirry pääsisältöön

Minna Eväsoja: Melkein geisha

Japanissa heittäydyin elämänvirtaan kuin juureton vesiheinä tunnetussa vanhassa runossa ja otin avoimin mielin vastaan sen, mitä elämä eteeni toi. Tarinani Japanista kertovat arjen sattumuksista ja ohikiitävistä hetkistä, jotka saivat minut pysähtymään ja pohtimaan elämän eriskummallisuutta ja kulttuurisen rikkauden tuomia elämyksiä.
Minna Eväsoja: Melkein geisha – hurmaava ja hullu Japani
Gummerus 2016
239 sivua

Mikä onni onkaan saada lukea Minna Eväsojan kirjaa Melkein geisha – hurmaava ja hullu Japani juuri Japanissa. Osakalaisessa hotellissa ja junamatkalla Osakasta Shirokoon uppoudun Eväsojan kuvauksiin Japanista, japanilaisista ja japanilaisuudesta. Samalla koen olevani onnellisesti keskellä sitä, mistä Eväsoja kirjoittaa.

Melkein geishan äärellä koen monenlaisia tunteita. Oivallan, huvitun, ilahdun, ärsyynnyn ja innostun. Usein nauran, mutta huomaan myös kyynelehtiväni. Uppoudun Eväsojan avustuksella Japaniin, jota on tietenkin vaikea pienen loman aikana todella tavoittaa. Tuntuu, että saan kuitenkin hieman paremmin kiinni kaikesta, kun matkaoppaanani on Minna Eväsoja.

Varsinainen matkaopas Melkein geisha ei tietenkään ole. Ennemminkin kirja on kokoelma kokemuksia Japanista – niitä kirjailijalle onkin ehtinyt parinkymmenen vuoden aikana kertyä. Silti sanon, että teos toimii mainiosti myös matkaoppaana, jos lukija ei kaipaa luetteloa nähtävyyksistä vaan haluaa ymmärtää paremmin kulttuuria, jonka parissa matkailee.

Kiotossa.
Jotenkin sykähdyttävää on matkalla lukea Kiotosta, kun on itse juuri käynyt siellä. Tuntuu kiehtovalta, että kirjailija on liikkunut samoissa maisemissa kuin minä. Matkalla kirjaa lukiessani vältyn matkakuumeelta ja kaukokaipuulta, joiden oletan kotisohvalla kirjaa lukiessa olevan väistämättömiä seurauksia. Niin kiinnostavasti, elävästi ja kiehtovasti Minna Eväsoja aasialaismaata kuvaa.

Matkakavereilleni kerron moneen otteeseen, miten Eväsoja kuvaa japanilaista kulttuuria. Pelkään kyllästyttäväni heidät täysin, mutta käykin toisin: saan kirjan luettuani lainata sen eteenpäin, ja moneen otteeseen Melkein geisha nousee keskusteluissa esille myöhemminkin.

Melkein geisha on ihastuttava teos, jonka äärelle palaan varmasti uudelleenkin ainakin siinä tapauksessa, jos tieni vie vielä uudelleen Japaniin. Niin toivon käyvän, sillä jotain hyvin kiehtovaa nousevan auringon maassa on.

Melkein geisha muualla: Kirja vieköön!, Luetut, lukemattomatKaisa Reetta T., Lukujonossa, Kulttuuri kukoistaaLumiomena ja Eniten minua kiinnostaa tie.

Keski-kirjastojen lukuhaaste: 6. Keski-kirjastojen aikuisten lukudiplomiin kuuluva kirja.

Kommentit

  1. Sinä onnellinen olit Japanissa! Tämä oli aivan ihanaa luettavaa, matkakuume nousi, mutta vielä ei ole unelma toteutunut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnellinen tosiaan olen, kun Japaniin pääsin. Ja vielä onnellisempi olin, kun sain matkalla lukea Melkein geishaa. <3

      Poista
  2. Onnellinen, kun olet käynyt Japanissa. Haluaisin käydä siellä. Ehkäpä joku kaunis päivä toiveeni toteutuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti jonain päivänä pääset Japaniin. Minä pidin kovasti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on