Siirry pääsisältöön

Minna Eväsoja: Melkein geisha

Japanissa heittäydyin elämänvirtaan kuin juureton vesiheinä tunnetussa vanhassa runossa ja otin avoimin mielin vastaan sen, mitä elämä eteeni toi. Tarinani Japanista kertovat arjen sattumuksista ja ohikiitävistä hetkistä, jotka saivat minut pysähtymään ja pohtimaan elämän eriskummallisuutta ja kulttuurisen rikkauden tuomia elämyksiä.
Minna Eväsoja: Melkein geisha – hurmaava ja hullu Japani
Gummerus 2016
239 sivua

Mikä onni onkaan saada lukea Minna Eväsojan kirjaa Melkein geisha – hurmaava ja hullu Japani juuri Japanissa. Osakalaisessa hotellissa ja junamatkalla Osakasta Shirokoon uppoudun Eväsojan kuvauksiin Japanista, japanilaisista ja japanilaisuudesta. Samalla koen olevani onnellisesti keskellä sitä, mistä Eväsoja kirjoittaa.

Melkein geishan äärellä koen monenlaisia tunteita. Oivallan, huvitun, ilahdun, ärsyynnyn ja innostun. Usein nauran, mutta huomaan myös kyynelehtiväni. Uppoudun Eväsojan avustuksella Japaniin, jota on tietenkin vaikea pienen loman aikana todella tavoittaa. Tuntuu, että saan kuitenkin hieman paremmin kiinni kaikesta, kun matkaoppaanani on Minna Eväsoja.

Varsinainen matkaopas Melkein geisha ei tietenkään ole. Ennemminkin kirja on kokoelma kokemuksia Japanista – niitä kirjailijalle onkin ehtinyt parinkymmenen vuoden aikana kertyä. Silti sanon, että teos toimii mainiosti myös matkaoppaana, jos lukija ei kaipaa luetteloa nähtävyyksistä vaan haluaa ymmärtää paremmin kulttuuria, jonka parissa matkailee.

Kiotossa.
Jotenkin sykähdyttävää on matkalla lukea Kiotosta, kun on itse juuri käynyt siellä. Tuntuu kiehtovalta, että kirjailija on liikkunut samoissa maisemissa kuin minä. Matkalla kirjaa lukiessani vältyn matkakuumeelta ja kaukokaipuulta, joiden oletan kotisohvalla kirjaa lukiessa olevan väistämättömiä seurauksia. Niin kiinnostavasti, elävästi ja kiehtovasti Minna Eväsoja aasialaismaata kuvaa.

Matkakavereilleni kerron moneen otteeseen, miten Eväsoja kuvaa japanilaista kulttuuria. Pelkään kyllästyttäväni heidät täysin, mutta käykin toisin: saan kirjan luettuani lainata sen eteenpäin, ja moneen otteeseen Melkein geisha nousee keskusteluissa esille myöhemminkin.

Melkein geisha on ihastuttava teos, jonka äärelle palaan varmasti uudelleenkin ainakin siinä tapauksessa, jos tieni vie vielä uudelleen Japaniin. Niin toivon käyvän, sillä jotain hyvin kiehtovaa nousevan auringon maassa on.

Melkein geisha muualla: Kirja vieköön!, Luetut, lukemattomatKaisa Reetta T., Lukujonossa, Kulttuuri kukoistaaLumiomena ja Eniten minua kiinnostaa tie.

Keski-kirjastojen lukuhaaste: 6. Keski-kirjastojen aikuisten lukudiplomiin kuuluva kirja.

Kommentit

  1. Sinä onnellinen olit Japanissa! Tämä oli aivan ihanaa luettavaa, matkakuume nousi, mutta vielä ei ole unelma toteutunut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnellinen tosiaan olen, kun Japaniin pääsin. Ja vielä onnellisempi olin, kun sain matkalla lukea Melkein geishaa. <3

      Poista
  2. Onnellinen, kun olet käynyt Japanissa. Haluaisin käydä siellä. Ehkäpä joku kaunis päivä toiveeni toteutuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti jonain päivänä pääset Japaniin. Minä pidin kovasti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?