Siirry pääsisältöön

Hassan Blasim: Allah99

Edessä on vielä pitkä tie ennen kuin saan haastateltua 99 jumalaa, ja rahoitus on loppumassa, Tilillä on jäljellä juuri ja juuri tarpeeksi yhteen haastattelumatkaan Suomen ulkopuolelle. Olen nyt päättänyt, että matkustan apurahan viime rippeillä Kairoon ja yritän löytää sieltä setäni.Marraskuun pimeys laskeutui yllemme kaksi päivää sitten. Sinä valmistaudut kirjoittamaan huonosta seksistä.
Hassan Blasim: Allah99
WSOY 2019
Alkuteos Allāh 99 – Īmailāt mutarjim Emil Cioran
Suomentanut Sampsa Peltonen
328 sivua
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen
Kesto 9 t 12 min

Irakilaistaustainen kirjailija Hassan pakenee kotimaastaan, päätyy Suomeen ja perustaa blogin nimeltä Allah99. Innoittimena toimii havainto siitä, että arabikustantamot eivät suostu julkaisemaan kirjailijan novelleja tai runoja.
Ajattelin, että sopivan simppeli ja rajattu lähtökohta blogille olisi kerätä aineistoa haastattelemalla ihmisiä tästä todellisuudesta (sic). Kehyskertomuksen kaikelle aineistolle ehtisi miettiä myöhemminkin.
Tuo lähtötilanne kuvaa varsin hyvin sitä, mistä romaanissa on kysymys. Tarina on täynnä ääniä, jotka lähtevät blogiin haastatelluilta. Lisäksi seassa on kirjailijan omaa ääntä ja erinäisiä viestejä muilta henkilöiltä. Kokonaisuus ei ole romaaniksi mitenkään ehyt vaan varsin pirstaleinen.

Allah99 on kiihkeä, menevä ja raju. Kerronta on vimmaista ja jättää jälkeensä vähän tahmean olon. Tarjolla on eritteitä, ruumiintoimintoja, kurjuutta ja kauneutta. Yltäkylläisyyttä, joka joko vetoaa tai sitten ei. Minun on pakko todeta, että minulle kaikkea on vähän liikaa, ja kuulun siis heihin, joihin Allah99 ei vetoa. Osasyy on varmasti äänikirjaformaatti, joka aiheutti sen, että minun oli paikoin hyvin vaikea pysyä perässä, missä mennään.

Romaanin on suomentanut ansiokkaasti Sampsa Peltonen, joka toteaa esipuheessaan:
Allah99 on älyllisesti palkitseva kirja, joka kuitenkin myös vaatii lukijaltaan paljon. Sen voisi sanoa olennoivan monimuotoistuvaa ja pirstaloituvaa nykyaikaamme, sillä se pakottaa sietämään vierautta ja suhtautumaan hyväksyvästi sellaiseen, mitä ei oikein ymmärrä tai mistä ei saa otetta.
Peltonen on varmasti oikeassa, ja Allah99 on innostanut suurta joukkoa lukijoita. Katsopa vaikka nämä bloggaukset: Kirjaluotsi, Reader, why did I marry him? ja Kirjavinkit.

Helmet 2019: 19. Et pidä kirjan nimestä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o