Siirry pääsisältöön

Joël Dicker: Stephanie Mailerin katoaminen

"Maanantai 23. kesäkuuta 2014
33 päivää ennen Orphean 21. teatterifestivaalin ensi-iltaa.
Näin Stephanie Mailerin ensimmäisen ja viimeisen kerran, kun hän tuli kuokkimaan läksiäisiini New Yorkin osavaltion poliisilaitokselle."
Joël Dicker: Stephanie Mailerin katoaminen
Tammi 2019
Alkuteos La disparition de Stephanie Mailer 2018
Suomentanut Kira Poutanen
716 sivua
Äänikirjan lukija Jussi Puhakka
Kesto 18 39 min

Kaksikymmentä vuotta ehtivät Jesse Rosenberg ja Derek Scott ajatella, että he ratkaisivat koko Orphean pikkukaupunkia kohauttaneen perhesurman. Vuonna 2014 Jesse on jäämässä eläkkeelle mutta joutuukin kohtaamaan nuoren toimittajan, joka kyseenalaista vuosien takaisen urotyön. Stephanie Mailer on varma, että oikeaa surmaajaa ei koskaan löydetty. Sitten nuori nainen katoaa.

Seuraa tapahtumavyyhti, jonka langat leviävät moneen suuntaan. Lukijana huomaa epäilevänsä vähän kaikkia, ärsyyntyvänsä ajoittain runsaudesta mutta pysyvänsä kuitenkin kuin langoilla kiinni tarinassa. Sillä onhan niin, että mysteerit on selvitettävä. Kuka tappoi kaupunginjohtajan perheen kaksikymmentä vuotta aiemmin? Mitä tapahtui Stephanie Mailerille?

Juoni vetää hyvin, vaikka aika ajoin tarinan täyteläisyys tuntuu hieman liian pakahduttavalta. Kuuntelin kirjan, ja välillä oli vaikea pysyä peressä, kuka hahmoista on äänessä – näkemyksensä saa poliisikaksikon lisäksi tuoda esille moni muukin. Lukijaystävällisesti onneksi lukujen alussa mainitaan, kuka kulloinkin puhuu, mutta kuuntelijan ei kannata kovin pitkiksi ajoiksi omiin aatoksiinsa vaipua, mikäli haluaa pysyä perillä käänteistä. Niitähän tarinassa riittää. Stephanie Mailerin katoaminen voisi toimia paremmin painettuna kirjana kuin äänikirjana, sillä perinteisessä versiossa on helppo palata ajoittain alkusivuilta löytyvään henkilöluetteloon – lukijaystävällinen ratkaisu sekin. Henkilöitäkin tarinassa riittää!

Viihdyttävää ja kohtuullisen kevyttä juonivetoista tarinaa etsivälle rohkenen tätä Dickerin uutukaista suositella. Minimalismin ystävän sen sijaan kannattanee harkita kahdesti.

Kovin vähän vielä löytyy arvioita, mutta ainakin Mummo matkalla- ja À la helvetia -blogeissa on kirjasta kirjoitettu.

Kommentit

  1. Dickerin suhteen olen todennut jo aiemmin, jotta maltti olisi valttia eikä kaikkea tarvitsisi tunkea samaan teokseen, mutta kesälukemisesta tämä hyvinkin käy, viihdyttävää ja vauhdikasta eikä kieliasussa moittimista;)
    Mielenkiintoista nähdä, kuinka hänen tuotantonsa jatkuu ja kehittyy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maltti tosiaan olisi valttia! :) Hyvin toki toimii näinkin, mutta aina olisi parempi, jos ei tarvitsisi matkan varrella ärsyyntyä runsauden takia.

      Poista
  2. Minäkin aloin kuuntelemaan tätä äänikirjana, mutta intoni hyytyi reilun seitsemän tunnin jälkeen. Kuuntelin lopusta vajaan tunnin verran ja sain mielestäni kirjasta tällä tyylillä aivan tarpeeksi irti. :D Juonta oli minun makuuni paisuteltu hieman liikaa, ja luulen, että Dickerin lukeminen/kuuntelu jää minulla tähän yritykseen. En kyllä kehdannut merkata kirjaa Goodreadsissa luetuksi. :) Jussi Puhakka sen sijaan oli minulle uusi lukija ja hänen lukutyylinsä jäi positiivisena kokemuksena mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä tosiaan tarpeettoman paljon on käänteitä paisuteltu, vähemmän olisi enemmän. Tyylisi kuulostaa mielenkiintoiselta mutta voin hyvin kuvitella sen tämän kohdalla toimivan, koska minusta välissä oli sellaista tyhjäkäyntiä, että ilmankin olisi pärjännyt. Jussi Puhakan lukemista kyllä kuuntelee mieluusti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok