Siirry pääsisältöön

Jojo Moyes: Ne, jotka ymmärtävät kauneutta

"Hän istuutuu, taittelee ne siististi takaisin kirjekuoriinsa ja tuijottaa suoraan edessään olevaa Tyttö, jonka jätit taaksesi -taulua. Se hehkuu eloisana kultakehyksissään vasten huoneen hillittyä niininvihreää ja harmaata, ja hän sallii ajatustensa ajelehtia."


Jojo Moyes:
Ne, jotka ymmärtävät kauneutta
Gummerus 2017
Alkuteos The Girl You Left Behind
Suomentanut Heli Naski
447 sivua
Äänikirjan lukija Mervi Takatalo
kesto 15 tuntia.

Pitkään vastustin ajatusta tarttua Jojo Moyesin kirjoihin, sillä minulla oli käsitys, että ne ovat turhan romanttisia ja höttöisiä makuuni. Sittemmin olen kuitenkin lukenut useampia kirjailijan teoksia ja pitänyt niistä. Ne, jotka ymmärtävät kauneutta on Moyesin romaaneista ensimmäinen, jonka kohdalla aloin ärsyyntyä.

Tarinan perusasetelmassa on tällä kertaa liian tuttuja elementtejä. On yksinäinen nainen ja komea mies. He kohtaavat. Naisella on taloudellisia vaikeuksia, tietenkin, ja mies puolestaan on varsin menestynyt. Pari hurmaantuu toisistaan hetkessä, mutta sitten tulee esille jotain, mikä muuttaa asetelman kokonaan – jotain tuttua on tässäkin. Ja sitten seuraa mutkia toisensa jälkeen, kunnes päästään onnelliseen loppuratkaisuun. Niin tuttua.

Kaiken kohtuullisuuden nimissä on myönnettävä, että jotain tuorettakin tarinassa on mukana. Tai itse asiassa ei tuoretta vaan hyvinkin vanhaa: romaanin nykyaikaan sijoittuvien tapahtumien rinnalla kulkee sadan vuoden takainen tarina, kun Sophie Lefèvre odottaa Ranskassa miestään palaavaksi rintamalta ja palvelee samalla vastentahtoisesti saksalaismiehittäjiä. Sophien puoliso Édouard on maalannut vaimostaan muotokuvan, johon saksalaiskomendantinkin huomio kiinnittyy.

Tuo sama maalaus, Tyttö, jonka jätit taaksesi, on silta nykyhetkeen. Maalaus riippuu tarinan päähenkilön, Liv Halstonin seinällä. Liv on saanut taulun lahjaksi mieheltään, joka on sittemmin menehtynyt, eikä leski halua luopua maalauksesta, jolla on hänelle tunnearvoa.

Olennaista on, miten maalaus on päätynyt mallinsa seinältä Ranskasta Livin seinälle Lontooseen. Millainen suhde Sophiella oli saksalaismiehen kanssa? Mihin Sophie joutui epävakaina aikoina? Kenelle Tyttö, jonka jätit taaksesi todellisuudessa kuuluu?

Jojo Moyesille tuttuun tapaan tämäkin tarina on eloisa ja hyvin etenevä. Lisämakua tarinaan tuo historiallinen ulottuvuus, joka on kiinnostava ja hyvin rakennettu. Ehkä sen rinnalla nykyaikaan sijoittuvat osuudet eivät oikein onnistu vetoamaan – kun toiset taistelevat toisessa ajassa hengestään ja olemassaolostaan, tuntuu taulusta kiisteleminen jotenkin typerältä. Liian monet sopivat sattumat ja paikoin kovin epäuskottavat käänteet ärsyttävät vaikka ovatkin juonen kannalta tarpeen.

Jojo Moyesin romaanista ovat kirjoittaneet myös Paula, Katja, Mai ja Elina.

Tällä kirjaan avaan osallistumiseni kesän kirjankansibingoon, jota emännöi MarikaOksa. Ensimmäinen bingomerkintä menee ruutuun Nainen.


Kommentit

  1. Minustakin se historiallinen osuus oli kiinnostavampi. Pidin kyllä tästä kirjasta muutenkin, vaikka pistin merkille samat ärsyttävyydet kuin sinäkin. Jokin tässä kuitenkin tenhosi ja toisaalta luen tämäntyyppistä kirjallisuutta niin vähän, että sekin voi vaikuttaa suopeuteeni. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että minua tämä alkoi ärsyttää paljolti sen vuoksi, että olen lukenut viime aikoina liikaa Jojo Moyesia. Sopivina annoksina nuo tietyt piirteet eivät varmaan hiertäisi niin paljon.

      Poista
  2. Tykkäsin kirjasta. Olen lukenut aika monta kirjailijan kirjaa ja tässä oli erilainen kaava tuon historiateeman vuoksi. Pidin historiasta enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Historiaosuus oli tässä tosiaan hyvä lisä. Muuten kirja olisikin saattanut jäädä tällä erää kesken.

      Poista
  3. Kuten edelliset kommentoijat, minäkin pidin historiallisesta osuudesta enemmän. Jojo Moyesin kirjat ovat toisaalta ihania, toisaalta paikoin ärsyttävän ennalta-arvattavia. Ostin juuri sen uusimman (Kuinka painovoimaa uhmataan), ja se ärsytti monin paikoin, sillä päähenkilö teki kaiken aivan nurinpäin ja juuri niin, että lukija tiesi hänen valinnoistaan koituvan ongelmia. Kaikki eteni kuten ajattelinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Moyesin uusin on lukulistallani, mutta nyt on varmaan pakko pitää kirjailijan kohdalla hieman taukoa. Ehkä sitten taas maistuu paremmin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok