Siirry pääsisältöön

Rachel Cusk: Ääriviivat

"Sellaista tunnetta hän ei ole kokenut sen koommin, ja hänestä melkein tuntuu, että ollakseen edelleen kirjailija hänen pitäisi tulla kirjailijaksi uudelleen, vaikka yhtä hyvin hänestä voisi tulla astronautti tai maanviljelijä. Hän ei ikään kuin aivan muista, mikä alunperin ajoi hänet sanojen pariin tuolloin vuosia sitten, vaikka hän pelaakin sanoilla edelleen. Ehkä tässä on kysymys vähän samasta kuin avioliitossa, hän sanoi. Sitä pystyttää kokonaisen rakenteen hetken huumassa, joka ei koskaan toistu."


Rachel Cusk: Ääriviivat
S & S 2018
Alkuteos Outline 2014
Suomentanut Kaisa Kattelus
207 sivua

Ääriviivojen päähenkilö ja minäkertoja on englantilainen nainen, kirjailija, joka matkustaa Ateenaan kirjailijoiden kesäkouluun opettamaan luovaa kirjoittamista. Ennen matkaansa nainen on muuttanut Lontooseen avioeron seurauksena.
Sanoin, että olin vastikään muuttanut Lontooseen maaseudulta, missä olin asunut kymmenen vuotta, viimeiset kolme yksin lasteni kanssa. Talo oli toisin sanoen ollut perheemme koti ja minä olin jäänyt katsomaan, miten siitä oli tullut hauta, joskaan en enää tiennyt lepäsikö haudassa todellisuus vai harha.
Matkallaan nainen tapaa monenlaisia tuttavuuksia, joista jokaisella on tarinansa kerrottavanaan. Tuntuukin, että nainen on enemmän tarkkailija ja muiden kertomusten välittäjä kuin varsinaisesti valokeilaan asettuva hahmo. Silti hän ei kuitenkaan jää sivuun vaan on keskusteluissa osallinen, ottaa kantaa ja kuuntelee, pohtii ja arvioi.

Tunnelma on viipyilevä mutta samalla jollain tapaa hyvin vahvasti läsnä oleva. Sekä miljöötä että hahmoja kuvataan sellaisella intensiteetillä, että on helppo nähdä mielessä ateenalaisia katuja kahviloineen, melkeinpä haistaa niiden tuoksu.

Lisäksi ja erityisesti ihastelen sitä, miten vaivatta Cusk tarjoaa lukijalleen suuria ajatuksia sortumatta liialliseen kompleksisuuteen. Ajatuksia haluaisi kirjata muistiin tai tallentaa mieleen – tai sitten täytyy vain muistaa palata Ääriviivojen äärelle uudelleen. Onnellinen tieto on se, että romaani aloittaa trilogian: selvää on, että tänä vuonna suomennettu Siirtymä täytyy saada luettavaksi.

Kirjaluotsin postauksesta löytyy monta linkkiä muihin blogiarvioihin. Lisäksi romaanista ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Katja, Riitta ja Arja.

Rasti ruutuun Ruutuja.
Keski-kirjastojen lukuhaaste: 22. Ystävän suosittelema kirja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?