"Hän oli kuuluisassa Sinisessä huvilassa, ja nainen happinaamarin takana oli tietenkin bloggaaja Becca Stenlund. Anna seurasi satunnaisesti muutamia blogeja, mutta Sininen huvila ei kuulunut hänen suosikkeihinsa. Se oli aavistuksen liian söpöstelevä. Beccan maailmassa hillottiin, mehustettiin ja leivottiin 1890-luvun ruokaohjeilla ruutuessu uumalla."
Sininen huvila on idyllinen talo, piilossa korkean syreeniaidan takana. Huvilan emäntä Becca Stenlund jakaa Instagramiin "hyvältä näyttäviä sommitelmia" ja jakaa blogissaan kuvia "kauniista ikkunankehyksistä, ulkorakennuksen patinoituneesta ovesta, hennonroosista tulppaaneista sinistä seinää vasten". Lisäksi Becca kirjoittaa "kivoista jutuista, joita hän keksi poikansa kanssa".
Idylli kuitenkin rikkoutuu, kun Siniseen huvilaan murtaudutaan ja Beccan kimppuun hyökätään. Bloggaaja joutuu tajuttomana sairaalaan ja hänen pieni poikansa Bruno löydetään harhailemasta yksinään tiellä keskellä yötä. Beccan puoliso Peter puolestaan on ottanut aikalisän ja majailee äitinsä luona – jatkuva idyllin rakentaminen ja sisustaminen ei ole miehen mieleen.
Idylliä ei ole myöskään poliisi Anna Gladin elämä. Anna alkaa tutkia huvilan tapahtumia ja kipuilee samaan aikaan lapsettomuutensa ja työttömän, kotona lorvivan miehensä kanssa.
Sosiaalinen media on vahvasti läsnä jo toki pelkästään Beccan bloggaamisen kautta. Somen nurjat puolet näyttäytyvät kommenteissa, joita eräät tehtailevat suorastaan urakoiden ja joista poliisikin kiinnostuu tutkiessaan Beccan tapausta.
Kuka beccan kimppuun kävi? Kuka haluaa vahingoittaa koko perhettä niin, että viisivuotias Brunokin on vaarassa? Siinä kysymyksiä, joiden ympärille tarina kietoutuu. Juoni rakentuu siten, että en kyennyt arvaamaan, kuka on syyllinen – jännitys säilyi hyvin loppumetreille saakka.
Luin Sinisen huvilan e-kirjana, ja minua hämmensi se, että näkökulmat vaihtuivat niin yllättäen. Niitä ei osoitettu edes tyhjällä rivivälillä, joten paikoin lukemisen rytmi rikkoutui häiritsevästi.
Sininen huvila edustaa cozy crimea, joka ilmeisesti tarkoittaa pehmeämpää dekkaria kuin mihin yleensä on totuttu. Väkivaltaa löytyy tästäkin mutta ei ollenkaan liikaa: juonenkulun teho syntyy muusta kuin verellä ja raakuuksilla mässäilemisestä. Tarinassa yhdistyvät leppoisuus ja jännite mukavan vetävällä tavalla, ja dekkaria voikin suositella lukijoille, jotka eivät kaipaa lukemisiltaan raakuuksia ja verisiä taisteluita.
Helmet 2018: 4. Kirjan nimessä on jokin paikka. Kirjankansibingo: hieno fontti.
Tämän dekkarin myötä viimeistelen osallistumiseni kirjablogien dekkariviikkoon, jota emännöi Yöpöydän kirjat ja joka päättyy tänään.
 |
| Eva Frantz: Sininen huvila (S&S 2017) Alkuteos Blå villan Suomentanut Ulla Lempinen 350 sivua |
Sininen huvila on idyllinen talo, piilossa korkean syreeniaidan takana. Huvilan emäntä Becca Stenlund jakaa Instagramiin "hyvältä näyttäviä sommitelmia" ja jakaa blogissaan kuvia "kauniista ikkunankehyksistä, ulkorakennuksen patinoituneesta ovesta, hennonroosista tulppaaneista sinistä seinää vasten". Lisäksi Becca kirjoittaa "kivoista jutuista, joita hän keksi poikansa kanssa".
Idylli kuitenkin rikkoutuu, kun Siniseen huvilaan murtaudutaan ja Beccan kimppuun hyökätään. Bloggaaja joutuu tajuttomana sairaalaan ja hänen pieni poikansa Bruno löydetään harhailemasta yksinään tiellä keskellä yötä. Beccan puoliso Peter puolestaan on ottanut aikalisän ja majailee äitinsä luona – jatkuva idyllin rakentaminen ja sisustaminen ei ole miehen mieleen.
Idylliä ei ole myöskään poliisi Anna Gladin elämä. Anna alkaa tutkia huvilan tapahtumia ja kipuilee samaan aikaan lapsettomuutensa ja työttömän, kotona lorvivan miehensä kanssa.
Sosiaalinen media on vahvasti läsnä jo toki pelkästään Beccan bloggaamisen kautta. Somen nurjat puolet näyttäytyvät kommenteissa, joita eräät tehtailevat suorastaan urakoiden ja joista poliisikin kiinnostuu tutkiessaan Beccan tapausta.
Kuka beccan kimppuun kävi? Kuka haluaa vahingoittaa koko perhettä niin, että viisivuotias Brunokin on vaarassa? Siinä kysymyksiä, joiden ympärille tarina kietoutuu. Juoni rakentuu siten, että en kyennyt arvaamaan, kuka on syyllinen – jännitys säilyi hyvin loppumetreille saakka.
Luin Sinisen huvilan e-kirjana, ja minua hämmensi se, että näkökulmat vaihtuivat niin yllättäen. Niitä ei osoitettu edes tyhjällä rivivälillä, joten paikoin lukemisen rytmi rikkoutui häiritsevästi.
Sininen huvila edustaa cozy crimea, joka ilmeisesti tarkoittaa pehmeämpää dekkaria kuin mihin yleensä on totuttu. Väkivaltaa löytyy tästäkin mutta ei ollenkaan liikaa: juonenkulun teho syntyy muusta kuin verellä ja raakuuksilla mässäilemisestä. Tarinassa yhdistyvät leppoisuus ja jännite mukavan vetävällä tavalla, ja dekkaria voikin suositella lukijoille, jotka eivät kaipaa lukemisiltaan raakuuksia ja verisiä taisteluita.
Helmet 2018: 4. Kirjan nimessä on jokin paikka. Kirjankansibingo: hieno fontti.
Tämän dekkarin myötä viimeistelen osallistumiseni kirjablogien dekkariviikkoon, jota emännöi Yöpöydän kirjat ja joka päättyy tänään.
Tämä kuulostaa kiinnostavalta, laitetaan muistiin. Bloggarille sopiva dekkarin aihepiiri! Hyvä valinta sinulla bingon hienoksi fontiksi.
VastaaPoistaAihepiiri tässä tosiaan sopii. :) Hieno fontti löytyikin lähempää kuin arvasin, kuvittelin tuon bingokohdan olevan työläämpi.
PoistaMinäkin tykkään koukeroisista fonteista. :) Samoin kuin cozy crimesta... tämä on mennyt minulta ohi, mutta kuulostaa mukavan leppoisalta kesädekkarilta.
VastaaPoistaCozy crimeen tutustuin vasta tämän Sinisen huvilan myötä. Kiinnostava genre!
Poista