Siirry pääsisältöön

Hanna Hauru: Jääkansi

"Jalkani olivat kohmeessa, kun olin naapuripellolla kuokkimassa syksyllä maahan unohtuneita lanttuja. Niissä oli mustia pakkasenpuremia kuin suuria homepilkkuja. Jouluruuat olivat riittäneet vain pariksi viikoksi ja Betti oli ajanut minut hankkimaan syötävää.
En kehdannut mennä naapureiden ovelle kerjäämään, joten otin kuokan ja etsin."

Hanna Hauru: Jääkansi
(Like 2017)
117 sivua
Hanna Haurun romaani Jääkansi houkutti minut äärelleen, kun törmäsin muutamaan kiinnostusta herättävään bloggaukseen (katsopa vaikka Ullan, bleuen, Main ja Lauran kirjoitukset). Entuudestaan minulle tuntematon Hauru nousi saman tien kiinnostavien kirjailijoiden listalleni, niin synkän kiehtova hänen loihtimansa tarina on.

Jääkannen minäkertoja on tyttö, joka elää keskellä äärimmäistä köyhyyttä ja pelkoa. Isä on kaatunut rintamalla, kotiin muuttaa Betti-äidin rinnalle uusi mies, josta tyttö käyttää nimeä Paha, ja perheenlisäystä on tulossa ennen kuin on monen mielestä soveliasta. Tyttö kasvaa kurjuudessa, jota ei ehkä itsekään täysin ymmärrä, päätyy töihin mielisairaalaan ja esimerkiksi siitä, miten mielenterveyden ja -sairauden raja on lopulta varsin häilyvä.

Tarinaa kuljetetaan kahdella aikatasolla. Toisella aikatasolla tyttö elää ja kasvaa resuisessa mökissä miten parhaiten taitaa. Toisessa ajassa on aikuiseksi kasvanut tyttö, joka palaa lapsuutensa mökkipahasen ja muistojen luokse. Voiko kurjuutta paeta? Voiko kohtaloaan välttää?
Tämä järvelle johtava käpyinen polku on kuin Pahan siihen tamppaama. Jokainen laonnut haavaheinä on kuin hänen kumoon sylkemänsä. Selkäni takaa kuuluvat kaikki mökkiin varastoituneet huudot.
Haurun pienoisromaani on ehdottomasti kokoaan suurempi, niin kliseinen kuin määritelmä onkin. Tarina on tavattoman intensiivinen. Se jää mieleen, vaikka lukeminen ei lopulta kauan vie. Lakoninen ja tyylikkään vähäeleinen kerronta on riisuttu suurista tunteista mutta vie vahvasti mukanaan. Erittäin vakuuttavaa työtä!

Helmet 2017: 17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista. Kansi on minusta hieno ja sopii kirjan tunnelmaan oikein hyvin.

Kommentit

  1. Onpa kiva, että luit. Kannattaa lukea koko Haurun tuotanto kun tykkäsit tästäkin :))!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Haurun nimi jäi nyt ehdottomasti mieleen! :)

      Poista
  2. Olen lukenut Jääkannen ja Tyhjien sielujen saaren. Minusta saarikirja oli todella voimakas tunnekirja, vaikka pienoisromaani sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jääkannen perusteella tuntuu, että Hauru osaa sanoa tiiviisti paljon.

      Poista
  3. Kannattaa tosiaan lukea Tyhjien sielujen saari ja myös Utopia-niminen pienoisromaani Haurulta, jos tästä pidit. :)

    VastaaPoista
  4. Tämä oli minulle liian paha, raskas ja toivoton tarina, en päässyt sen sisään, koska kaikki kauheus piti etäällä. Mutta Haurun kieli ja kerronta ovat upeita, niissä on todellista taitoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauru kirjoittaa kyllä tavattoman hyvin. Lukiessani mietin, että on siinä rajalla, onko synkkyys liian mustaa - minulle se ei ollut.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok