Siirry pääsisältöön

Nele Neuhaus: Lumikin on kuoltava

Oksan hyllyltä -blogissa alkaa tänään dekkariviikko!
Oksan hyllyltä -blogin julkistaman dekkariviikon kunniaksi on aika kirjoittaa dekkareista. Minä osallistun viikon viettämiseen ainakin yhden dekkarin verran: nyt on aika puhua Nele Neuhausin kirjasta Lumikin on kuoltava.

"Hän keskittyi jälleen edessään olevaan asiakirjaan, silmäili raportin läpi ja kirjoitti ylös pari nimeä. Viimeisin kohtaaminen Tobias Sartoriuksen kanssa oli jättänyt jälkeensä kummallisen tunteen. Mitä, jos mies kaikki nämä vuodet olikin puhunut totta, mitä jos hän todella ei ollutkaan tyttöjen murhaaja? Silloin ensinnäkin oikea murhaaja oli yhä vapaalla jalalla, mutta sen lisäksi väärä tuomio oli sekä vienyt kymmenen vuotta Tobiaksen elämästä että tuhonnut hänen isänsä koko toimeentulon."
Nele Neuhaus:
Lumikin on kuoltava
(WSOY 2016)
Alkuteos Schneewittchen muss sterben 2010
Suomentanut Veera Kaski
558 sivua
Nele Neuhaus on ollut viime aikoina suomalaismediassakin runsaasti esillä. Naista mainostetaan Saksan tämän hetken myydyimpänä rikoskirjailijana, ja tämä käsillä oleva Lumikin on kuoltava on Neuhausin kansainvälinen läpimurtoromaani, joka on osa rikoskomisario Pia Kirchhofista kertovaa kirjasarjaa. 

Tarinan alussa vankilasta vapautuu Tobias Sartorius, joka tuomittiin aikanaan kahden 17-vuotiaan tytön surmasta. Paluu kotikylään Altenheiniin on haastava: rikoksesta tuomittua ei oteta lämmöllä vastaan, ja pian selviää, että kotikylä ei ole kohdellut silkkihansikkain myöskään Tobiaksen perhettä.

Kun Tobiaksen äidiksi myöhemmin paljastuva nainen putoaa kävelysillalta liikenteen sekaan, päätyy Pia Kirchhoff yhdessä Oliver von Bodensteinin kanssa tutkimaan tapausta. Putosiko nainen vahingossa vai tyrkättiinkö hänet tarkoituksella alas? Mitä on meneillään kylässä, josta Tobiaksen äiti on lähtenyt ja jonne Tobias on vuosien jälkeen palannut? Oliko Tobias syyllinen tekoihin, joista hänet tuomittiin? Entä mihin joutui kylään hiljattain muuttanut teinityttö Amelie?

Tarina on pullollaan erilaisia ja osin erikoisiakin hahmoja, joista varsin moni voisi kaiken pahan taustalla. Altenheimissa salaisuuksia riittää; on valtarakenteita ja pinnan alla kytee monenlaista. Henkilögalleria on laaja, ja varsinkin alkuun riittää tekemistä, että mukana pysyy. Eikä henkilöiden runsauden myötä ole ihme, että lopulta selviää useammalla kyläläisellä olevan luurankoja kaapissaan.

Minun makuuni henkilöitä olisi kärsinyt hieman karsia, eikä juonen suoristaminenkaan olisi ollut pahitteeksi. Silti on pakko todeta, että tarina kyllä koukuttaa ja vie mukanaan. Mielelläni perehdyn Pian ja Oliverin tutkimuksiin jatkossakin: he ovat kiinnostava työpari.

Kirjasta muualla: Hemulin kirjahylly, Luetut.net, Kaksi sivullista, Kirjakaupan tytöt ja Kirjakirppu.

Helmet 2016 -listalla dekkari asettuu kohtaan 25. Kirjassa on yli 500 sivua.

Kommentit

  1. Tämä kirja on tiiviisti minun kesälukulistallani. Tykkään siitä, että juonilankoja riittää joten kirja kuulostaa oikein lupaavalta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että aiot tämän lukea. Tulen sitten katsomaan, mitä ajattelit. :)

      Poista
  2. Olen tämän kanssa loppusuoralla ja nautinto on ollut lukea. Komppaan MarikaOksaa, juonien runsaus ei ollenkaan haittaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaksat sitten juoniviidakossa minua paremmin. :) Odottelen innolla, josko tästä postaat jotain.

      Poista
  3. Koukutuin myös! Kerrankin minusta ei ollut liikaa henkilöitä - se on joskus dekkaritiiliskivien ongelma ja pysyin kärryillä :) Johtuu ehkä siitä, että luin sen hyvin tiivisti, joululomalla, parissa kolmessa lukukerrassa. Ja nyt kun sanot, totta, ettei esim. juuri tuo siltajuttu juuri mitään tuonut itse asiaan lisää eli karsimisen varaa olisi ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiivis lukeminen taitaa olla tälle eduksi. Neuhausin nimi jäi tämän myötä mieleen, kirjailijan tuotanto kiinnostaa jatkossakin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on