Siirry pääsisältöön

Laura Lähteenmäki: Korkea aika

"Hän uskoi, että jos hän ymmärtäisi tätinsä tarinan ja sen miksi hänen oli pakko maalata tätä työtä, pientä tyttöä, hän ymmärtäisi jotakin muutakin. Ehkä myös sen miksi oli itse sellainen kuin oli."

Laura Lähteenmäki: Korkea aika
(WSOY 2016)
280 sivua
Anna ja Olavi ovat Korkean ajan alkupiste, heistä kaikki lähtee liikkeelle. Evakkona saapuneista toinen arvostaa onneaan ja haluaa jakaa sitä muillekin, toinen tavoittelee kauneutta. Molemmat kaipaavat kotiseutua mutta sopivat, etteivät haikaile. Rakentavat elämää ja kotia uuteen maisemaan, naapurinaan Heljä, jonka suruna on tyhjä syli ja kamarissa makaava raajarikko mies.

1940-luvulta lähtien piirretään kuvaa muuttuvista ajoista ja ihmisistä. Keskeisiä ovat Anna ja Olavi, ja heidän jälkeensä tulevat kuljettavat mukanaan osia pariskunnasta ja heidän taipaleestaan. Elämä ei aina ehkä sujukaan kuten on kuviteltu, päiviin mahtuu ilon rinnalle surua, kauneuden rinnalle tuskaa. Merkitystä on sillä, mistä tullaan, erityisesti sillä. Ja silläkin, miten toinen nähdään, miten toisen kanssa ollaan.
Hän selitti, että ihmiset katsoivat toisiaan aina toivoen jotakin, arvioiden omaa asemaansa suhteessa toiseen. Ilman toista ihmistä, ilman katsojaa, ihannetyttö ei olisi ihannetyttö vaan tyttö vain.
Korkea aika on ihastuttavan kaunis romaani. Lähteenmäki tuo henkilöhahmonsa ja heidän elämänsä lukijan lähelle hiotuin lausein ja ilmauksin, joiden äärelle haluaa pysähtyä hengittämään hiljaa. Moniääninen ja useille vuosikymmenille ulottuva tarina koskettaa ja jää mieleen.

Yksi romaanin ehdottomia vahvuuksia on hallittu tyyli, joka vaihtelee vuosikymmenten myötä. Se  tukee ajankuvaa vakuuttavasti ja viisaasti. Kerronta on taidokasta eikä sorru osoittelemaan, vaan lukijalle jää tilaa aavistella ja tehdä tulkintoja. Tarinan lopetus on senlaatuinen, että Korkea aika jää kauniisti leijumaan ilmaan, jotta lukija saa sitä mielessään jatkaa.

Korkea aika on ehdottomasti yksi tähänastisen kirjavuoteni helmiä, pakahduttavan hieno ja ajatuksia herättävä. Suosittelen.
Tyttö puhui nyt haaveillen. Äskeinen ilkeä sointi oli kadonnut, ja lapsi oli kuin mikä hyvänsä nuori tyttö, hekin aikoinaan kotikylässä. Myös he toivoivat parasta päivää, korkeaa aikaa, ja sukupolvet astuivat helmojaan kahistellen samalle viivalle, kävivät Annan plyyshisohvalle vierekkäin istumaan.

Kommentit

  1. Kiva kuulla, sillä sain kirjan juuri kirjastosta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäänkin innolla odottamaan aatoksiasi Korkeasta ajasta. :)

      Poista
    2. Minulle Ikkunat yöhön oli se pakahduttava kirja. Ehkä tämä Korkea aika kuvasi liian laajaa aikahaarukkaa. Minulle olisi riittänyt Heljän tarina.

      Poista
    3. Kiinnostavaa: minä taas en Heljästä niin paljon henkilönä perustanut, vaikka hänen hahmonsa onkin kiehtova.
      Ikkunat yöhön on kirja, jonka haluaisin lukea jossain välissä uudelleen.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Tämähän täytyykin heti laittaa lukulistalle. Hieno pohdintasi pysäytti ja sai minut taas kerran miettimään kuinka ihania kirjablogit ovat. ilman juttuasi tämä kirja olisi jäänyt minulta huomaamatta. Kiitos Jonna! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisa Reetta. <3 Toivon, että saat tämän kirjan käsiisi, minulle se tarjosi elämyksen.

      Poista
  4. Voi että! Sain kirjan kirjastosta muutama päivä sitten, ja alan lukea sitä lähipäivinä kun vapaapäiväni alkavat. Olen kuullut muiltakin, että tämä on hieno, mutta arviosi luettuani tajusin että tämä taitaa olla aivan täsmäkirja minulle. Kuulostaa todella, todella hyvältä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Sara, niin mielelläni kuulen, mitä sinä tästä ajattelet. Antoisia vapaapäiviä!

      Poista
  5. Tämä oli upea lukukokemus, en meinannut malttaa laskea kirjaa käsistäni! Toivottavasti en pilaa kenenkään lukukokemusta spoilaamalla(siksi käytänkin hienovaraisesti vain etukirjaimia), mutta jäin miettimään oliko g:n isä todella o vaiko sittenkin k. Ehkä minulta meni jokin lause ohi, jos se sanottiin suoraan, vai oliko se vain rivien välistä luettavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että lukukokemus oli sinullekin hyvä!
      Minä ajattelin koko ajan, että G:n isä oli O, mutta en osaa sanoa, syntyikö päätelmäni enemmän rivien välistä vai mistä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on