Siirry pääsisältöön

Kamila Shamsie: Jumala joka kivessä

"Hiljaisuus oli täydellinen lukuun ottamatta katossa pyörivää tuuletinta ja hänen ääntään; se puhui salin artefakteille yksinkertaisin kreikan lausein, joita ne kaikki tuntuivat ymmärtävän: siivekäs merihirviö, iktyokentaurit ja kalanpyrstöiset härät, Buddhan eteen polvistuneet tritonit, Häntä jumaloivat Indra ja Brahma, siivekäs hahmo joka istui akhaimenidien veistämän pylvään kappaleella katselleen ympärilleen syvistä silmäkuopista."
Kamila Shamsie:
Jumala joka kivessä
(Gummerus 2015)
Alkuteos A God in Every Stone 2014
Suomentanut Raimo Salminen
385 sivua
Eletään 1910-luvulla Labrandan kaivauksilla Turkissa, missä Vivian Rose Spencer, nuori englantilaisnainen, on isänsä vanhan ystävän Tahsin Beyn mukana perehtymässä historiallisiin löytöihin. Isänsä tahdosta Viv uhmaa aikansa sukupuolisidonnaisuuksia muun muassa opiskelemalla yliopistossa historiaa ja egyptologiaa ja lähtemällä kaivausretkikunnan mukaan - äitinsä vastalauseista huolimatta.

Sekä matkan aihe että matkakumppani kiehtovat Viviania niin, että hän pohtii mahdollisuutta olla palaamatta kotimaahansa Isoon-Britanniaan. Kohtalo kuitenkin päättää toisin: syttyy maailmansota eikä naisella ole vaihtoehtoja. Tie vie takaisin kotiin Lontooseen.

Jumala joka kivessä ei kuitenkaan ole tarina vain englantilaisnaisesta, vaan myöhemmin kuvaan astuu pataani Qayyum Gul läheisineen. Erityisesti hänen veljensä nousee merkittävään asemaan Vivin elämässä.

Romaani on historiallinen, täynnä tapahtumia, joita en muista koulun historian tunneilla juuri hahmottaneeni. Intian ja Ison-Britannian yhteiseen menneisyyteen olisi kiinnostavaa perehtyä enemmänkin. Kenen joukoissa taistella, tuntuu olevan iso kysymys monen mielessä, eikä ilman kapinointia selvitä, kun maailma on epävakaa. Historian lisäksi Shamsie sukeltaa romaanissaan myytteihin, ja erään tarun mukaan Dareios lahjoitti Skylaksille diadeemin. Tuo samainen diadeemi on esine, jonka useampi romaanin henkilö haluaa löytää.

Jumala joka kivessä on runsas, historiallinen hyppäys 1900-luvun alkuvuosikymmeniin niin Euroopassa kuin Aasiassa. Shamsie kuvaa todentuntuisesti erilaisia kulttuureita ja mennyttä aikaa - mutta jokin jää puuttumaan. En oikein päässyt tarinaan kiinni, en kokenut hahmoja riittävän läheisiksi, jotta olisin suuremmin välittänyt heistä, vaikka kovia kohtaloita matkan varrelle osuikin. Tarinalinja tuntui vaikealta hahmottaa, ja olisin kaivannut yhtenäisempää, selkeämpää kokonaisuutta. Ehkä odotuksenmukaisuuksia on haluttu välttää, mutta minun makuuni tarinassa hypähdellään liiaksi kaivausten ylitse puolelta toiselle. Joitakin kertoja piti palata takaisin katsomaan, miten tässä nyt näin kävi.

Miljöönsä Shamsie hallitsee, mutta tarina jättää kylmäksi.

Kirjasta muualla: Mari A:n kirjablogi, Kirjanurkkaus, Kaisa Reetta, Reader, why did I marry him?, Rakkaudesta kirjoihin ja Tuijata.

Lukutoukan kulttuuriblogin kesäbingossa romaani asettuu ruutuun Menneisyyteen sijoittuva kirja.

Kommentit

  1. Aika lailla oli omatkin fiilikseni samat kuin sulla. Ei ollut helppoa päästä kyytiin mukaan, vaikka tämä kiinnostava kyllä olikin. Koin, että olisi pitänyt olla enemmän tietoa historiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavia elementtejä kirjaan kyllä mahtui, mutta lopulta tuntui siltä, että vähemmän olisi ollut enemmän. Eikä historiatietous olisi ollut pahitteeksi.

      Poista
  2. Oh, en tiennytkään että Shamsielta on tullut uusi romaani! Tykkäsin hurjasti Poltetuista varjoista, mutta Kartanpiirtäjästä jäi hieman samanlainen olo kuin sinulle tästä - miljöö oli todentuntuinen ja kaunis, mutta henkilöhahmot hieman ohuita ja etäiseksi jääviä. Taidan kuitenkin tällekin antaa vielä mahdollisuuden, ei nämä huonoja kirjoja kuitenkaan ole olleet. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poltettuja varjoja on kehuttu, mutta tämä oli minulle ensimmäinen kosketus Shamsien tuotantoon. Ehkä tälle kannattaa tosiaan mahdollisuus antaa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on