Siirry pääsisältöön

Blogger Recognition Award





Kirja vieköön! -blogin Riitta ojensi minulle palkintohaasteen. Kiitos!

Blogger Recognition Award- hasten ohjeet ovat seuraavanlaiset:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi
Tässäpä minun ajatuksiani:
2. Kuinka aloitin bloggaamisen? 
Olin äitiyslomalla pienen pojan kanssa, kun päätin vihdoin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja perustaa kirjablogin. Yksi syy aloittamiseen oli se, että kiireen pehmittämä pääni ei millään meinannut muistaa, mitä olen lukenut ja mitä en, ja useamman kerran kävi niin, että jonkun kirjan aloitettuani tajusin, että tässähän on jotain tuttua. Blogista onkin ollut kätevä katsoa, mitä olen lukemistani kirjoista ajatellut ja mitä kirjat ovat käsitelleet.
3. Ohjeita aloitteleville bloggaajille
En varmasti ole mikään oikea henkilö antamaan bloggausohjeita, mutta jos joku ohje on "pakko" antaa, se on seuraava: Jos bloggaaminen kiehtoo, aloita ihmeessä. Maailma ei mullistu, jos into jonkun ajan kuluttua laantuu, mutta todennäköisempää on, että bloggaaminen vie mukanaan ja harrastuksesta saa enemmän kuin osasi etukäteen kuvitellakaan.
5. Palkinnonsaajien nimeäminen
Ai että, tämä nimeäminen on aina niin vaikeaa. Käsittääkseni palkinto on aika moneen blogiin jo päätynyt, joten rikon sääntöjä sen verran, että en kymmentä blogia ala nimetä. Kolme on maaginen luku, joten nimeän seuraavat:

Luettua elämää

Rakkaudesta kirjoihin

Kommentit

  1. Kiitos haasteesta, Jonna! <3 Voisin oikeastaan kopioida nuo vastauksesikin, sillä niin samantapainen historia meillä on blogin perustamisessa ja sitten tuo ohjeiden antaminenkin on vähän vaikeaa, koska en osaa yhtään markkinoida blogiani, kunhan kirjoitan omaksi ilokseni.

    Hyvää lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Omaksi ilokseni minäkin tätä teen. :)

      Poista
  2. Ihan mainio ohje minusta! Jos bloggaaminen kiinnostaa, niin blogi vain pystyyn - mitäpä sitä liikaa miettimään. Blogi muotoutuu kyllä ajallaan oman näköiseksi. Ja sen voi tosiaan lopettaa, jos ei se viekään mukanaan (vaikea kuvitella, ettei veisi!) :)

    Elinalle tuohon ylle sanoisin, että eihän ohjeiden antaminen tarkoita markkinointia tai mainostamista. Minusta ajatus on jopa kummallinen, mutta kuvaa sitten kait tätä nykyaikaa. :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ajattelen kai pikemminkin niin, että voidakseen antaa ohjeita, pitäisi olla huippubloggari ja tuntuu hassulta antaa ohjeita, kun ei blogini ole mitenkään erityisen suosittu tai kunnianhimoinen. Voisin paremminkin neuvoa, että älä ainakaan näin toimi, jos haluat perustaa trendikkään blogin. Harrastamisen iloa voin kyllä levittää ja siitähän tässä haasteessa on enemmänkin kyse. Jonnan ohje on siinä mielessä juuri oikea, eli perustamaan vaan heti, jos siltä tuntuu.

      Poista
    2. Kiitos, Elegia. :)
      Elina, minulla on ihan samansuuntaisia ajatuksia. En koe olevani mikään huippu tässä hommassa, joten jätän mielelläni ohjeiden antamisen muille. Ja mieluusti luen, mitä ohjeita muut antavat.

      Poista
    3. Aivan samanmoisia aatoksia minulla! Olen päätynyt siihen, että on iloekstraa, jos joku erehtyy lukemaan postauksia, kun minulle lukeminen ja siitä kirjoittaminen on itselle tärkeä harraste. Muuta neuvoa ei oikein ole.

      Poista
    4. Kiitos haasteesta! Niin siinä kävi, että kirjabloggaajanharrastusilo ilmenee kantaattina: https://tuijata.wordpress.com/2016/06/12/blogger-recognition-award/

      Poista
  3. Kiva Jonna kun otit haasteen vastaan!

    Minulla on myös hatara pää enkä muista mitä olen lukenut. Aivan sama juttu - jossain puolivälissä kirja alkaa tuntua tutulle! Blogi on hyvä 'muistipankki'!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun haastoit. Tätä oli kiva miettiä!

      Poista
  4. Kiitos maagiseen lukuun päätymisestä. Vastaan kesäkuun kuluessa. Mainio harrastus tämä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?