Siirry pääsisältöön

Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta

"Tuuli milloin heikkeni, milloin yltyi. Ulvoi entistä kimakammin. Se oli sinnikkyydessään papin veroinen, joskus häntä äänekkäämpi, ja se piti vanhempaa saarnaa hiekasta ja merestä. Varoitti kirkkokansaa pysymään poissa Loneysta."

Andrew Michael Hurley:
Hylätty ranta (WSOY 2016)
Alkuteos The Loney 2014
Suomentanut Jaakko Kankaanpää
427 sivua
Andrew Michael Hurleyn romaani Hylätty ranta valittiin viime vuonna vuoden parhaaksi esikoisromaaniksi Isossa-Britanniassa. Se ei ole mikään ihme: tarina on vahva, tunnelmaltaan mieleenjäävä ja kiinnostava. Innolla odotan kirjasta tekeillä olevaa elokuvaa.

Tarinan minäkertoja on Tonto, joka muistelee teini-ikäänsä ajoittuvaa aikaa, kun hänen perheensä matkaa osana isompaa seuruetta Loney-nimiseen paikkaan Luoteis-Englantiin. Mukana on myös veli Hanny, oikealta nimeltään Andrew, joka on mykkä. Syvästi uskovainen äiti odottaa, että Loneyn kappelin pyhä vesi parantaa Hannyn, mutta tarvittavaa rituaalia odotellessa Tonto toimii monessa kohtaa veljensä tulkkina.

Loneyn kylä on kummallinen paikka. Siellä tapahtuu outoja asioita, jotka kylmäävät lukijaa. Viimeisillään raskaana oleva tyttö, parkuva vauva, näkönsä takaisin saava vanha nainen, outo miesjoukkio ja mies, joka ei uskalla puhua - siinä on jo paljon aineksia kylmäävään tunnelmaan. Lisäksi on vielä miljöö, jota Hurley kuvaa hienosti ja joka täydentää tarinaa asettuen lähestulkoon yhdeksi henkilöhahmoksi muiden rinnalle.
Loneyssa kaikki eli niin kuin piti elää. Tuuli, sade ja meri olivat luonnontilassaa, alati vastasyntneitä, kesyttömiä. Luonto teki mitä luonnon kuului. Kuoleman ja uudistumisen katkeamaton kierto jatkui ilman että kukaan pani sitä merkille - kukaan paitsi Hanny ja minä.
Hylätty ranta on arvoituksellinen romaani. Mukana on niin uskoa ja toivoa kuin pahuutta, ja erityisesti viimeksi mainittu on lähes käsin kosketettavaa. Paljon jätetään rivien väleihin lukijan pääteltäväksi ja päätettäväksi, suoria vastauksia ei juuri tarjota. Oikeastaan koko kertomus menneiden vuosikymmenien tapahtumista asettuu lopulta aika nyrjähtäneeseen valoon. Hylätty ranta olisikin mainiota lukupiiriluettavaa kaikessa aukkoisuudessaan ja tulkinnanvaraisuudessaan. Suosittelen toki muutenkin, mikäli hienovaraisen kylmäävä tarina kiinnostaa.

Annikan mielestä kirja kannattaa lukea draamana sen sijaan, että sitä lähestyisi kauhukirjallisuutena. Olen samaa mieltä. Tapahtumien virittäminen vie melko kauan, ja jos odottaa kauhun puistatuksia alusta loppuun, saattaa pettyä. Krista kiittelee koukuttavaa tarinaa.

PS. Kirjaa myydään sekä mustalla että valkoisella kannella. Kuvan ennakkokappaleesta näkee molemmat vaihtoehdot.

Kommentit

  1. Minulla on tämä kesken ja nautin kyllä lukemastani. Mietin samoin, että tämä sopisi hyvin lukupiirikirjaksi. Keskusteltavaa varmasti riittäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, oikein kutkuttaisi päästä keskustelemaan tästä. :)

      Poista
  2. Pistänpä korvan taakse, kun itsekin kuulun lukupiiriin!

    Olet jo ehkä saanut tämän haasteen, mutta postausta en ainakaan löytänyt, joten vastaa, jos kiinnostut: http://hannankirjokansi.blogspot.fi/2016/06/unpopular-bookish-opinions-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukupiiriin tätä ehdottomasti suosittelen.
      Kiitos haasteesta, en ollut sitä vielä saanut.

      Poista
  3. Odotukseni kirjan suhteen olivat hieman erilaiset, mutta pidin tarinasta. Lukijalta vaaditaan myös osansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä lukijaltakin tosiaan vaatii, mutta mukavasti teos jää mieleen kytemään.

      Poista
  4. Minä petyin, kun kaipasin lisää sitä kauhua. En splatteria, mutta väristyksiä. Oli kirjassa kyllä hienoja kohtia paikoin, hienoa ilmaisua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tätä kauhuksi edes luokittelisi, ennemmin psykologiseksi romaaniksi. Kauhukirjallisuudelta odotan vähän muuta, ja alku menikin ihmetellessä, milloin kauhistuttaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on