 |
| Oksan hyllyltä -blogissa alkaa tänään dekkariviikko! |
"Hän keskittyi jälleen edessään olevaan asiakirjaan, silmäili raportin läpi ja kirjoitti ylös pari nimeä. Viimeisin kohtaaminen Tobias Sartoriuksen kanssa oli jättänyt jälkeensä kummallisen tunteen. Mitä, jos mies kaikki nämä vuodet olikin puhunut totta, mitä jos hän todella ei ollutkaan tyttöjen murhaaja? Silloin ensinnäkin oikea murhaaja oli yhä vapaalla jalalla, mutta sen lisäksi väärä tuomio oli sekä vienyt kymmenen vuotta Tobiaksen elämästä että tuhonnut hänen isänsä koko toimeentulon."
 |
| Nele Neuhaus: Lumikin on kuoltava (WSOY 2016) Alkuteos Schneewittchen muss sterben 2010 Suomentanut Veera Kaski 558 sivua |
Tarinan alussa vankilasta vapautuu Tobias Sartorius, joka tuomittiin aikanaan kahden 17-vuotiaan tytön surmasta. Paluu kotikylään Altenheiniin on haastava: rikoksesta tuomittua ei oteta lämmöllä vastaan, ja pian selviää, että kotikylä ei ole kohdellut silkkihansikkain myöskään Tobiaksen perhettä.
Kun Tobiaksen äidiksi myöhemmin paljastuva nainen putoaa kävelysillalta liikenteen sekaan, päätyy Pia Kirchhoff yhdessä Oliver von Bodensteinin kanssa tutkimaan tapausta. Putosiko nainen vahingossa vai tyrkättiinkö hänet tarkoituksella alas? Mitä on meneillään kylässä, josta Tobiaksen äiti on lähtenyt ja jonne Tobias on vuosien jälkeen palannut? Oliko Tobias syyllinen tekoihin, joista hänet tuomittiin? Entä mihin joutui kylään hiljattain muuttanut teinityttö Amelie?
Tarina on pullollaan erilaisia ja osin erikoisiakin hahmoja, joista varsin moni voisi kaiken pahan taustalla. Altenheimissa salaisuuksia riittää; on valtarakenteita ja pinnan alla kytee monenlaista. Henkilögalleria on laaja, ja varsinkin alkuun riittää tekemistä, että mukana pysyy. Eikä henkilöiden runsauden myötä ole ihme, että lopulta selviää useammalla kyläläisellä olevan luurankoja kaapissaan.
Minun makuuni henkilöitä olisi kärsinyt hieman karsia, eikä juonen suoristaminenkaan olisi ollut pahitteeksi. Silti on pakko todeta, että tarina kyllä koukuttaa ja vie mukanaan. Mielelläni perehdyn Pian ja Oliverin tutkimuksiin jatkossakin: he ovat kiinnostava työpari.
Kirjasta muualla: Hemulin kirjahylly, Luetut.net, Kaksi sivullista, Kirjakaupan tytöt ja Kirjakirppu.
Helmet 2016 -listalla dekkari asettuu kohtaan 25. Kirjassa on yli 500 sivua.
Tämä kirja on tiiviisti minun kesälukulistallani. Tykkään siitä, että juonilankoja riittää joten kirja kuulostaa oikein lupaavalta. :)
VastaaPoistaKiva kuulla, että aiot tämän lukea. Tulen sitten katsomaan, mitä ajattelit. :)
PoistaOlen tämän kanssa loppusuoralla ja nautinto on ollut lukea. Komppaan MarikaOksaa, juonien runsaus ei ollenkaan haittaa:)
VastaaPoistaJaksat sitten juoniviidakossa minua paremmin. :) Odottelen innolla, josko tästä postaat jotain.
PoistaKoukutuin myös! Kerrankin minusta ei ollut liikaa henkilöitä - se on joskus dekkaritiiliskivien ongelma ja pysyin kärryillä :) Johtuu ehkä siitä, että luin sen hyvin tiivisti, joululomalla, parissa kolmessa lukukerrassa. Ja nyt kun sanot, totta, ettei esim. juuri tuo siltajuttu juuri mitään tuonut itse asiaan lisää eli karsimisen varaa olisi ollut.
VastaaPoistaTiivis lukeminen taitaa olla tälle eduksi. Neuhausin nimi jäi tämän myötä mieleen, kirjailijan tuotanto kiinnostaa jatkossakin.
Poista