"Hän uskoi, että jos hän ymmärtäisi tätinsä tarinan ja sen miksi hänen oli pakko maalata tätä työtä, pientä tyttöä, hän ymmärtäisi jotakin muutakin. Ehkä myös sen miksi oli itse sellainen kuin oli."
Anna ja Olavi ovat Korkean ajan alkupiste, heistä kaikki lähtee liikkeelle. Evakkona saapuneista toinen arvostaa onneaan ja haluaa jakaa sitä muillekin, toinen tavoittelee kauneutta. Molemmat kaipaavat kotiseutua mutta sopivat, etteivät haikaile. Rakentavat elämää ja kotia uuteen maisemaan, naapurinaan Heljä, jonka suruna on tyhjä syli ja kamarissa makaava raajarikko mies.
1940-luvulta lähtien piirretään kuvaa muuttuvista ajoista ja ihmisistä. Keskeisiä ovat Anna ja Olavi, ja heidän jälkeensä tulevat kuljettavat mukanaan osia pariskunnasta ja heidän taipaleestaan. Elämä ei aina ehkä sujukaan kuten on kuviteltu, päiviin mahtuu ilon rinnalle surua, kauneuden rinnalle tuskaa. Merkitystä on sillä, mistä tullaan, erityisesti sillä. Ja silläkin, miten toinen nähdään, miten toisen kanssa ollaan.
Yksi romaanin ehdottomia vahvuuksia on hallittu tyyli, joka vaihtelee vuosikymmenten myötä. Se tukee ajankuvaa vakuuttavasti ja viisaasti. Kerronta on taidokasta eikä sorru osoittelemaan, vaan lukijalle jää tilaa aavistella ja tehdä tulkintoja. Tarinan lopetus on senlaatuinen, että Korkea aika jää kauniisti leijumaan ilmaan, jotta lukija saa sitä mielessään jatkaa.
Korkea aika on ehdottomasti yksi tähänastisen kirjavuoteni helmiä, pakahduttavan hieno ja ajatuksia herättävä. Suosittelen.
 |
| Laura Lähteenmäki: Korkea aika (WSOY 2016) 280 sivua |
1940-luvulta lähtien piirretään kuvaa muuttuvista ajoista ja ihmisistä. Keskeisiä ovat Anna ja Olavi, ja heidän jälkeensä tulevat kuljettavat mukanaan osia pariskunnasta ja heidän taipaleestaan. Elämä ei aina ehkä sujukaan kuten on kuviteltu, päiviin mahtuu ilon rinnalle surua, kauneuden rinnalle tuskaa. Merkitystä on sillä, mistä tullaan, erityisesti sillä. Ja silläkin, miten toinen nähdään, miten toisen kanssa ollaan.
Hän selitti, että ihmiset katsoivat toisiaan aina toivoen jotakin, arvioiden omaa asemaansa suhteessa toiseen. Ilman toista ihmistä, ilman katsojaa, ihannetyttö ei olisi ihannetyttö vaan tyttö vain.Korkea aika on ihastuttavan kaunis romaani. Lähteenmäki tuo henkilöhahmonsa ja heidän elämänsä lukijan lähelle hiotuin lausein ja ilmauksin, joiden äärelle haluaa pysähtyä hengittämään hiljaa. Moniääninen ja useille vuosikymmenille ulottuva tarina koskettaa ja jää mieleen.
Yksi romaanin ehdottomia vahvuuksia on hallittu tyyli, joka vaihtelee vuosikymmenten myötä. Se tukee ajankuvaa vakuuttavasti ja viisaasti. Kerronta on taidokasta eikä sorru osoittelemaan, vaan lukijalle jää tilaa aavistella ja tehdä tulkintoja. Tarinan lopetus on senlaatuinen, että Korkea aika jää kauniisti leijumaan ilmaan, jotta lukija saa sitä mielessään jatkaa.
Korkea aika on ehdottomasti yksi tähänastisen kirjavuoteni helmiä, pakahduttavan hieno ja ajatuksia herättävä. Suosittelen.
Tyttö puhui nyt haaveillen. Äskeinen ilkeä sointi oli kadonnut, ja lapsi oli kuin mikä hyvänsä nuori tyttö, hekin aikoinaan kotikylässä. Myös he toivoivat parasta päivää, korkeaa aikaa, ja sukupolvet astuivat helmojaan kahistellen samalle viivalle, kävivät Annan plyyshisohvalle vierekkäin istumaan.
Huh. Että näin hieno. Pistänpä mieleen.
VastaaPoistaOlen edelleen ihan fiiliksissä tästä. :)
PoistaKiva kuulla, sillä sain kirjan juuri kirjastosta ;)
VastaaPoistaJäänkin innolla odottamaan aatoksiasi Korkeasta ajasta. :)
PoistaMinulle Ikkunat yöhön oli se pakahduttava kirja. Ehkä tämä Korkea aika kuvasi liian laajaa aikahaarukkaa. Minulle olisi riittänyt Heljän tarina.
PoistaKiinnostavaa: minä taas en Heljästä niin paljon henkilönä perustanut, vaikka hänen hahmonsa onkin kiehtova.
PoistaIkkunat yöhön on kirja, jonka haluaisin lukea jossain välissä uudelleen.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTämähän täytyykin heti laittaa lukulistalle. Hieno pohdintasi pysäytti ja sai minut taas kerran miettimään kuinka ihania kirjablogit ovat. ilman juttuasi tämä kirja olisi jäänyt minulta huomaamatta. Kiitos Jonna! <3
VastaaPoistaKiitos, Kaisa Reetta. <3 Toivon, että saat tämän kirjan käsiisi, minulle se tarjosi elämyksen.
PoistaVoi että! Sain kirjan kirjastosta muutama päivä sitten, ja alan lukea sitä lähipäivinä kun vapaapäiväni alkavat. Olen kuullut muiltakin, että tämä on hieno, mutta arviosi luettuani tajusin että tämä taitaa olla aivan täsmäkirja minulle. Kuulostaa todella, todella hyvältä! <3
VastaaPoistaVoi Sara, niin mielelläni kuulen, mitä sinä tästä ajattelet. Antoisia vapaapäiviä!
PoistaTämä oli upea lukukokemus, en meinannut malttaa laskea kirjaa käsistäni! Toivottavasti en pilaa kenenkään lukukokemusta spoilaamalla(siksi käytänkin hienovaraisesti vain etukirjaimia), mutta jäin miettimään oliko g:n isä todella o vaiko sittenkin k. Ehkä minulta meni jokin lause ohi, jos se sanottiin suoraan, vai oliko se vain rivien välistä luettavissa.
VastaaPoistaKiva kuulla, että lukukokemus oli sinullekin hyvä!
PoistaMinä ajattelin koko ajan, että G:n isä oli O, mutta en osaa sanoa, syntyikö päätelmäni enemmän rivien välistä vai mistä.