Siirry pääsisältöön

Jari Tervo: Layla

"Layla uskoi, että Asuman olisi voinut selvittää tämän kiistan. Hänen järkensä oli kirkas kuin kuura-aamu. Layla ei ollut tehnyt mitään sopimatonta turkkilaisen Ibrahimin kanssa, Asuman osaisi kertoa sen.
- Lue rukouksesi, Nasir sanoi."
Jari Tervo: Layla
(WSOY 2011)
Lukija: Jarmo Mäkinen
Äänikirjan kesto 11h 32min.
Jari Tervon Layla-romaani oli joskus lainassa kirjastosta mutta palautui sinne lukemattomana, kun en vain ennättänyt romaania alkua pidemmälle lukea. "Minut kihlattiin kehdossa" on aloitus, joka jäi mieleen, ja niinpä Elisa Kirjan äänikirjatarjoukseen oli helppo tarttua. Klikkaus vain, ja Layla asettui puhelimeni kirjahyllyyn.

Layla on tarina paitsi nimihenkilöstään, joka on nuori kurdityttö, myös toisesta naisesta, suomalaisesta Helenasta. Lisäksi se on tarina miehistä, jotka säätelevät ja ohjaavat naisten elämää, kulttuureista ja kohtaloista.

Layla on tyttö, joka on liian viaton suojelemaan itseään. Epäonnistunutta hääyötä seuraavat tapahtumat ovat miesten kauheita yrityksiä suojella viattomuutta, jota he eivät onnistu tunnistamaan, vaikka se on heidän silmiensä edessä. Suvun kunnia on suurempi kuin mikään muu, sen rinnalla ihmishenkikin on pientä.

Helena elää maailmassa, jonka pitäisi olla mahdollisuuksia täynnä mutta jonka ovet sulkeutuvat häneltä pitkälti omaa syytään. Kun Layla syntyy miesten hallitsemaan maailmaan, astelee Helena sinne omasta päätöksestään. Naisten tiet kohtaavat, kuten arvata saattaa, mutta se vie melko kauan. Yhteisenä nimittäjänä on kauppatieteiden maisteri Armonlahti, joka tarjoaa Helenalle keinon päästä elämän syrjään sen verran kiinni, että viisivuotiaan pojan yhteishuoltajuus voisi sittenkin olla mahdollinen. Mikään ennustajaihme ei tietenkään tarvitse olla ymmärtääkseen, että prostituutio ei voi kovin kauas kantaa. Helenalla kuitenkin on, ainakin periaatteessa, muitakin mahdollisuuksia elantoaan hankkia, kun taas Layla on täysin ulkopuolinen, kun hänen kohtalostaan päätetään, eikä hänellä ole edes teoreettista valinnanvaraa.

Layla on tarina, josta onnea on vaikea löytää. Eksyneitä ja rikkinäisiä ihmisiä on, paljonkin. On väkivaltaa, rikollisuutta, kaipausta ja surua. Helpolla tarina ei lukijaansa päästä, mutta ei kai kirjallisuuden aina pidäkään. Keskustelua romaani on Google-haun perusteella herättänyt, mikä ei varmasti ole pahitteeksi, sen verran painavia teemoja Tervo teoksessaan käsittelee.

Marin jutusta löytyy linkkejä useisiin kirjoituksiin Laylasta.

Kommentit

  1. Minusta tämä on Tervon paras kirja. Jos vertaan vaikka Pyhiesi yhteyteen, joka oli Finlandia-ehdokas, niin tämä voittaa mennen tullen ja palatessa. Aihe on ajankohtainen ihmiskauppatarina, johon kaikki muukin rikollisuus sitten linkittyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut Tervoa niin vähän, että en osaa verrata Laylaa hänen muuhun tuotantoonsa. Aihe on kyllä ajankohtainen, valitettavasti edelleenkin.

      Poista
  2. Minä luin tämän nelisen vuotta sitten, ja onhan Tervo kyllä aika ison palan tätä kirjoittaessaan haukannut. Ihan ei omasta mielestäni ne saappaat täytyneet, niin paljon vastaavaa ulkomaista kirjallisuutta lukeneena tarina jäi vähän vaisuksi. Muistan pitäneeni etenkin itse Laylaa aika epäuskottavana ja vähän liian pinnallisesti kirjoitettuna hahmona, mutta luki tämän silti ihan mielellään, sellaisena "painavan kevyenä" kirjana, josta pystyy nauttimaan jos ei liikaa vertaa muuhun vastaavaan tai takerru asiavirheisiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän epämääräinen olo tästä jäi. Alussa ajattelin, että tarina on todella hyvä, mutta sitten tunne muuttui. Ei tämä huono ole mutta ei myöskään erinomainen.

      Poista
  3. Minä en tästä Tervosta pitänyt, kaiken ankeuden keskellä oivaltavat lauseetkaan eivät naurata. Ja yksi kummallinen kielikuva oli mukana "Mä oli ihan spede matikassa" s.112. Tiettävästi Spede oli matematiikassa aika hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo mainitsemasi kielikuva taisi jäädä kuulematta tai sitten en siihen kiinnittänyt huomiota. Kovin ankeaksi meininki tosiaan jäi. Välillä olisi kaivannut enemmän valoa.

      Poista
  4. Minuakaan tämä Tervon kirja ei vakuuttanut. Henkilöt eivät tunnu eläviltä ja juonessa on liikaa kiemuraa, kuten Tervolla joskus muulloinkin.
    Pidän eniten Tervon ihan ensimmäisistä töistä ja viimeisimmistä, fiktiivisisitä elämäkerroista Esikoinen ja Revontultentie. Kolmas osa Pyrstötähti tuntuu jo vähän tähteistä kootulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Revontultentie on hyllyssäni mutta en ole sitä lukenut, Esikoista joskus aloittelin mutta jäi kesken. En todellakaan voi väittää mikään Tervo-tuntija olevani, mutta ihan kiinnostavasti kirjailija tässä tuo esille kurditytön maailmaa, toki muutakin. Silti olisin kaivanut jotain enemmän.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...