Siirry pääsisältöön

Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta

"Tuuli milloin heikkeni, milloin yltyi. Ulvoi entistä kimakammin. Se oli sinnikkyydessään papin veroinen, joskus häntä äänekkäämpi, ja se piti vanhempaa saarnaa hiekasta ja merestä. Varoitti kirkkokansaa pysymään poissa Loneysta."

Andrew Michael Hurley:
Hylätty ranta (WSOY 2016)
Alkuteos The Loney 2014
Suomentanut Jaakko Kankaanpää
427 sivua
Andrew Michael Hurleyn romaani Hylätty ranta valittiin viime vuonna vuoden parhaaksi esikoisromaaniksi Isossa-Britanniassa. Se ei ole mikään ihme: tarina on vahva, tunnelmaltaan mieleenjäävä ja kiinnostava. Innolla odotan kirjasta tekeillä olevaa elokuvaa.

Tarinan minäkertoja on Tonto, joka muistelee teini-ikäänsä ajoittuvaa aikaa, kun hänen perheensä matkaa osana isompaa seuruetta Loney-nimiseen paikkaan Luoteis-Englantiin. Mukana on myös veli Hanny, oikealta nimeltään Andrew, joka on mykkä. Syvästi uskovainen äiti odottaa, että Loneyn kappelin pyhä vesi parantaa Hannyn, mutta tarvittavaa rituaalia odotellessa Tonto toimii monessa kohtaa veljensä tulkkina.

Loneyn kylä on kummallinen paikka. Siellä tapahtuu outoja asioita, jotka kylmäävät lukijaa. Viimeisillään raskaana oleva tyttö, parkuva vauva, näkönsä takaisin saava vanha nainen, outo miesjoukkio ja mies, joka ei uskalla puhua - siinä on jo paljon aineksia kylmäävään tunnelmaan. Lisäksi on vielä miljöö, jota Hurley kuvaa hienosti ja joka täydentää tarinaa asettuen lähestulkoon yhdeksi henkilöhahmoksi muiden rinnalle.
Loneyssa kaikki eli niin kuin piti elää. Tuuli, sade ja meri olivat luonnontilassaa, alati vastasyntneitä, kesyttömiä. Luonto teki mitä luonnon kuului. Kuoleman ja uudistumisen katkeamaton kierto jatkui ilman että kukaan pani sitä merkille - kukaan paitsi Hanny ja minä.
Hylätty ranta on arvoituksellinen romaani. Mukana on niin uskoa ja toivoa kuin pahuutta, ja erityisesti viimeksi mainittu on lähes käsin kosketettavaa. Paljon jätetään rivien väleihin lukijan pääteltäväksi ja päätettäväksi, suoria vastauksia ei juuri tarjota. Oikeastaan koko kertomus menneiden vuosikymmenien tapahtumista asettuu lopulta aika nyrjähtäneeseen valoon. Hylätty ranta olisikin mainiota lukupiiriluettavaa kaikessa aukkoisuudessaan ja tulkinnanvaraisuudessaan. Suosittelen toki muutenkin, mikäli hienovaraisen kylmäävä tarina kiinnostaa.

Annikan mielestä kirja kannattaa lukea draamana sen sijaan, että sitä lähestyisi kauhukirjallisuutena. Olen samaa mieltä. Tapahtumien virittäminen vie melko kauan, ja jos odottaa kauhun puistatuksia alusta loppuun, saattaa pettyä. Krista kiittelee koukuttavaa tarinaa.

PS. Kirjaa myydään sekä mustalla että valkoisella kannella. Kuvan ennakkokappaleesta näkee molemmat vaihtoehdot.

Kommentit

  1. Minulla on tämä kesken ja nautin kyllä lukemastani. Mietin samoin, että tämä sopisi hyvin lukupiirikirjaksi. Keskusteltavaa varmasti riittäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, oikein kutkuttaisi päästä keskustelemaan tästä. :)

      Poista
  2. Pistänpä korvan taakse, kun itsekin kuulun lukupiiriin!

    Olet jo ehkä saanut tämän haasteen, mutta postausta en ainakaan löytänyt, joten vastaa, jos kiinnostut: http://hannankirjokansi.blogspot.fi/2016/06/unpopular-bookish-opinions-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukupiiriin tätä ehdottomasti suosittelen.
      Kiitos haasteesta, en ollut sitä vielä saanut.

      Poista
  3. Odotukseni kirjan suhteen olivat hieman erilaiset, mutta pidin tarinasta. Lukijalta vaaditaan myös osansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä lukijaltakin tosiaan vaatii, mutta mukavasti teos jää mieleen kytemään.

      Poista
  4. Minä petyin, kun kaipasin lisää sitä kauhua. En splatteria, mutta väristyksiä. Oli kirjassa kyllä hienoja kohtia paikoin, hienoa ilmaisua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tätä kauhuksi edes luokittelisi, ennemmin psykologiseksi romaaniksi. Kauhukirjallisuudelta odotan vähän muuta, ja alku menikin ihmetellessä, milloin kauhistuttaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok