"Mies taisteli haukotuksia vastaan, jotka pyrkivät väkisin esiin. Sitten hän huomasi liikettä suoraan edessään: ketun muotoinen hahmo ilmestyi hänen silmiensä eteen yön pimeydessä. Se tanssi takajaloillaan eikä näyttänyt koskettavan maata; se kiemurteli kuin ankerias virrassa."
Kiinnostukseni Sjónin tuotantoon heräsi huikean Poika nimeltä Kuukivi -romaanin myötä, ja kun etsin islantilaista kirjallisuutta Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen, tartuin enemmän kuin mielelläni tähän Sjónin järjestyksessä toiseen suomennettuun teokseen. Ihka ensimmäinen suomennos, Sinun silmäsi näkivät minut, ja kolmas käännös, Argon lastu, odottavat (onneksi) vielä lukemistani.
Skugga-Baldur sijoittuu 1880-luvun Islantiin, mystiselle saarelle, jossa luonto on voimakkaasti läsnä. Luonto onkin kuin yksi kirjan henkilöistä, punaruskeasta napaketusta puhumattakaan. Yksi kirjan tärkeistä henkilöistä on nainen nimeltä Abba, joka on löytynyt vuonna 1868 eräästä purjelaivasta. On selvää, että tyttö on jälkeenjäänyt, ja hän päätyy kasvitieteilijä Fridrik B. Fridjónssonin huomaan.
Pienoisromaani keskittyy vuoden 1883 alkuvuoteen. On talvi, on paljon lunta, on napakettu ja sen metsästäjä. On "pastori Baldurin mielipuoli", Hálfdán Atlason, joka saapuu Brekkaan hakemaan Abbaa, ja on Brekkan isäntä, kasvitieteilijä. Joku on hengissä, joku hengetön, joku pääsee hengestään. Mutta luonto, se jatkaa eloaan kuten sen pitääkin, ihmisistä riippumatta.
Skugga-Baldur on pienestä koostaan huolimatta vahva ja lyyrinen kertomus, joka hämmentää ja jättää jälkeensä kysymyksiä. Se on vähäeleinen ja hienosti kirjoitettu tarina, joka kurkottaa historiaan sekä ilmeisesti myös islantilaiseen kansanperinteeseen, jota tunnen liian huonosti osatakseni intertekstuaalisuutta avata. Siksi kannattaakin vilkaista vaikkapa Salamatkustaja-blogia, jossa myös puhutaan kirjasta. Nykylukijalle kirja esittää tärkeän kysymyksen siitä, kenellä on oikeus elää.
MarikaOksa luki kirjan lukumaratonilla.
Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteessa ylenen tämän kirjan myötä Pohjoismaiden tuntijaksi.
 |
| Sjón: Skugga-Baldur (Like 2005) Alkuteos Skugga-Baldur 2003 Suomentanut Tuomas Kauko 112 sivua |
Skugga-Baldur sijoittuu 1880-luvun Islantiin, mystiselle saarelle, jossa luonto on voimakkaasti läsnä. Luonto onkin kuin yksi kirjan henkilöistä, punaruskeasta napaketusta puhumattakaan. Yksi kirjan tärkeistä henkilöistä on nainen nimeltä Abba, joka on löytynyt vuonna 1868 eräästä purjelaivasta. On selvää, että tyttö on jälkeenjäänyt, ja hän päätyy kasvitieteilijä Fridrik B. Fridjónssonin huomaan.
Pienoisromaani keskittyy vuoden 1883 alkuvuoteen. On talvi, on paljon lunta, on napakettu ja sen metsästäjä. On "pastori Baldurin mielipuoli", Hálfdán Atlason, joka saapuu Brekkaan hakemaan Abbaa, ja on Brekkan isäntä, kasvitieteilijä. Joku on hengissä, joku hengetön, joku pääsee hengestään. Mutta luonto, se jatkaa eloaan kuten sen pitääkin, ihmisistä riippumatta.
Skugga-Baldur on pienestä koostaan huolimatta vahva ja lyyrinen kertomus, joka hämmentää ja jättää jälkeensä kysymyksiä. Se on vähäeleinen ja hienosti kirjoitettu tarina, joka kurkottaa historiaan sekä ilmeisesti myös islantilaiseen kansanperinteeseen, jota tunnen liian huonosti osatakseni intertekstuaalisuutta avata. Siksi kannattaakin vilkaista vaikkapa Salamatkustaja-blogia, jossa myös puhutaan kirjasta. Nykylukijalle kirja esittää tärkeän kysymyksen siitä, kenellä on oikeus elää.
MarikaOksa luki kirjan lukumaratonilla.
 |
| Skugga-Baldur ruksaa kirjankansibingosta kohdan Luonto. Neljäs bingo! |
Olen katsellut tätä kirjaa kirjastossa, mutta jätin hyllyyn juuri siksi, että epäilin, etteivät taustatietoni Islannista riitä lukemiseen.
VastaaPoistaKyllä tästä hienoa luontokuvausta ja tunnelmaa löytyy muutenkin, mutta varmasti anti olisi aivan eri luokkaa, jos islantilainen mytologia olisi tutumpaa.
PoistaTämä teos on kiinnostanut minuakin, juuri tuon Poika nimeltä kuukivi -teoksen takia. Sjon on mahtava kertoja! <3
VastaaPoistaPoika nimeltä Kuukivi oli enemmän mieleeni, mutta hieno on tämäkin.
Poista