Siirry pääsisältöön

Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja

"Kyllä ei mitään saa mukaansa, eikä paljon tänne myöskään itsestä jää. Siksi pitäisi saada lähteä just niin kuin tahtoo. Ja kuka muu tahtoni tietää?"
Tuomas Kyrö:
Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja
(WSOY 2014)
Äänikirjan pituus 6h 22min.
Lukija Antti Litja
Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja -teoksessa pysytään perusasioissa. Kaikella on päätepisteensä ja kuolema saavuttaa jokaisen ennemmin tai myöhemmin. Niinpä väistämättömään on hyvä varautua, ja sen Mielensäpahoittaja tekee. Arkku on veistettävä ja muistokirjoitus kirjoitettava, etteivät asiat mene oman tahdon vastaisesti. Hautakivikin on hyvä hankkia, kun sen kerran halvalla saa - ja valinnassa voi päätyä omaperäiseenkin ratkaisuun. Aivan täyttä ymmärrystä toimet, joiden avulla valmistaudutaan elämän päättymiseen, eivät läheisiltä saa, vaan ne herättävät epäilyksiä vanhan miehen masennuksesta.

Mutta ei elämä ole vain kuoleman odottelemista vaan myös katsomista taaksepäin. Mistä on tultu ja millaista tietä? Ja missä on oma koti, sitäkin on syytä miettiä.

Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja tarjoaa tuttua pohdintaa ja mielipiteitä maailmanmenosta. Aiempiin teoksiin verrattuna on kuitenkin tapahtunut muutos: kirja ei muodostu napakoista mielipidekirjoituksista vaan on romaani. Romaanimuoto tuo mukanaan syvyyttä ja rauhaa, joita tervehdin mielihyvällä. Edellisten osien tapaan tämäkin teos tarjoaa hykerryttäviä hetkiä mutta saa myös liikuttumaan ja pohtimaan syvemminkin elämän mittaista polkua. Tämän viimeisen osan myötä kuva Mielensäpahoittajasta syvenee ja jopa paranee. Antti Litjan kerrontaa kuuntelee jälleen kerran ilolla, ja kirjan loputtua jää haikean hyvä mieli.
Vanhin lapsenlapsi istui tuolilla kauempana. Siinä iässä on vaikea katsoa, kun ennen vahvoista ihmisistä tulee vanhoja, heikkoja ja haperoita. Heikkous pelottaa, koska ei halua itse sellaiseksi. Vasta kun alkaa olla lähempänä petipotilasta itse, rupeaa hyväksymään sen ainoan tosiasian, mikä elämässä on. Olisin halunnut auttaa likkaa mutta vain elämä opettaa.
Kirjasta muualla: KirjakirppuKannesta kanteen, Kirjavinkit, Kirsin kirjanurkkaNenä kirjassa, Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia ja Amman lukuhetki.

Kommentit

  1. Minä myös tykkäsin kovasti siitä, että kirja oli enemmän romaani. Ja voi miten oli mukavaa lukea Mielensäpahoittajan pohdiskeluja esimerkiksi kuolemasta. <3 Kyllä Kyrö vaan on mahtava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tosiaan on! :) Noissa Mielensäpahoittajan pohdiskeluissa on jotain niin tunnistettavaa ja kiehtovaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok