Siirry pääsisältöön

Granta 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat

"Kun Grantan erikoisnumeron nimenä on Parhaat suomalaiset kertojat, voi sen ajatella tarjoavan vastauksia kysymyksiin, missä suomalainen kirjallisuus on juuri nyt ja mihin se kenties on matkalla. Aiheesta puhutaan välillä kiivaastikin, ja hyvä niin: jos kirjallisuus ei herättäisi intohimoja, olisi tilanne haastava."
Päätoimittaja Aleksi Pöyry Granta 3:n esipuheessa
Granta 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat
(Otava 2014)
Päätoimittaja Aleksi Pöyry
304 sivua
Suomen Grantan kolmanteen numeroon valittu tekstejä teemalla parhaat nuoret suomalaiset kertojat. Mukana teoksessa on tekstejä yhteensä kahdeltakymmeneltä alle 40-vuotiaalta kirjailijalta, kun Laura Gustafssonilta, Juhani Karilalta ja Emma Juslinilta. Tietenkin aina voi keskustella siitä, ovatko kirjailijavalinnat "oikeita", mutta kyllä aikakauskirjan numero tarjoaa varsin kiinnostavan kuvan kotimaisesta nykykirjallisuudesta.

Aikakauskirjan aiemmista numeroista poiketen tällä kertaa mukana on vain novelleja ja romaanikatkelmia. Virkistävän poikkeuksen valikoimaan genrensä puolesta tuo Sofi Oksasen kuunnelma Siniposkiset tytöt, jonka myötä palataan ajassa taaksepäin vuoteen 1949, kun naisvangit ovat junassa matkalla kohti Siperiaa. Kuunnelma tarjoaa Sofi Oksaselta tuttua tematiikkaa ja varmaa laatua.

Tuttua tyyliä ja taattua laatua tarjoaa tekstissään myös Juha Itkonen, jonka novelli Rimini vie minäkertojan lapsuusmuistoihin ja Italian-matkaan, joka on odotettu mutta ei täysin onnistunut. Itkonen kuvaa hienosti perhesuhteita, kasvamista ja muistoja.
Lopulta kaikki joka tapauksessa vain katoaa. Kaikki tämä mitä päässämme kannamme, toteutunut eämä ja toteutumaton, sekä muistot että kuvitelmat, eikä ero niiden kahden välillä ehkä edes ole niin suuri kuin kuvittelemme, ei ainakaan jos käy niin kuin äidille.
Jaakko Yli-Juonikas tuli minulle ensi kertaa tutuksi romaanin Vanhan merimiehen tarinan myötä, ja novellissa Tuskin mitään vakavaa on samaa mystisyyttä. Novelli jättää hyvällä tavalla ymmälleen.

Hieman harmillista on se, että Grantan kolmannen numeron pääosa sisältää katkelmia romaaneista. Romaanit lukisin mieluummin kokonaisuudessaan romaaneina ja tällaiseen kokoelmaan toivoisin kokonaisia tekstejä. Toki ymmärrän, että kun kokoelman taustalla on ajatus viedä suomalaista kirjallisuutta ulkomaille, on hyvä tarjota makupaloja kokonaisteoksista, ja katkelmien perusteella näyttää siltä, että tulossa on hyvinkin kiinnostavia romaaneja: esimerkiksi Leena Parkkisen psykologinen trilleri Huomispäivän aave on nyt lukulistallani. Silti en voi olla toivomatta, että uusin Granta, joka on juuri hiljattain ilmestynyt, olisi kokonaisuudessaan vetävämpi.

Granta 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat muualla: Luetut, lukemattomat ja Kirjakirppu.

Kommentit

  1. En voi mitään sille, että kun tällaisia julkaistaan, niin mieleeni aina tulee, että voi heitä, jotka eivät päässeet kokoelmaan mukaan. Valinta on vallankäyttöä. Toivottavasti sitä on käytetty viisaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Valintoja on tietysti pakko tehdä, mutta kyllähän ne väkisin aiheuttavat spekulointia, valittiinko oikein. Hyviä kirjoittajia tässä on, mutta varmasti monta hyvää jäi pois.

      Poista
  2. Olen tästä osan nyt lukenut ja ihmetellyt samaa, miksi niin paljon tulevien romaanien katkelmia? Tulee vähän tiettyjen kirjailijoiden puffaaminen mieleen ja silloin tuo yllä mainittu spekulointi siitä onko kokoelmassa juuri oikeat kirjailijat vai ei on todella aiheellista. Mutta positiivista kuulla että yleensä Grantat eivät ole romaanikatkelmia täynnä, tämä kun on ensimmäinen johon olen tutustunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puffaaminen tästä tosiaan tulee mieleen. Olisi kiva kuulla, onko tämä Granta herättänyt kansainvälistä kiinnostusta.
      Tähän asti olen pitänyt eniten Grantan toisesta numerosta, jonka teemana on outo. Sitä ei ole kyllästetty romaanikatkelmilla.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on