Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli

"Istun pitkään seitsemännellä portaalla ja olen jo varma, että enkelikin on seurassani. Kerron sille kaikki ne asiat, joita ei voi kertoa isälle eikä äidille, koska nämä saattaisivat läimäyttää tai sanoa painu ulos leikkimään siitä. Kerron koulusta ja siitä miten pelkään keppi kädessä heiluvaa opettajaa, joka karjuu meille iiriksi, enkä minä vieläkään käsitä hänen puheitaan kun olen Amerikasta tullut ja toiset pojat ovat opiskelleet iiriä vuoden minua pitempään."

Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli
(Otava 2008, 9. painos)
Alkuteos Angela's ashes 1996.
Suomentanut Juhani Lindholm
398 sivua

Frank McCourtin omaelämäkerrallinen romaani Seitsemännen portaan enkeli on ollut jo pitkään lukulistallani, ja olikin ilahduttavaa saada kirja joululahjaksi Tarinoiden taikaa -blogin Mialta. Lahjasta innostuneena otin kirjan mukaan listalleni, johon merkitsin kirjoja, jotka toivon tänä vuonna saavani luetuksi, ja kun huomasin kirjan sopivan vielä kaiken lisäksi sekä Ompun Reading the Rainbow -haasteeseen että Reetan Elämäkertahaasteeseen, oli syitä kirjan lukemiseksi enemmän kuin tarpeeksi.

Romaani sijoittuu pääasiassa Irlannin Limerickiin, mihin Frankin perhe muuttaa pula-ajan Yhdysvalloista, kun poika on vielä pieni. Hohdokasta elämää ei tarjoa vanhempien synnyinmaakaan, kun työstä ja rahasta on pulaa. Perheen isä saa ajoittain töitä mutta onnistuu kerta toisensa jälkeen menettämään työpaikkansa ja juo säännönmukaisesti saamansa vähätkin palkkarahat, jotka tarvittaisiin kipeästi koko ajan kasvavan perheen ruokkimiseen.

Kun maatöissä ansaitut rahat ovat loppuneet, isä tulla rellestää kotiin laulaen ja vollottaen Irlannista ja kuolleista lapsistaan, enimmäkseen kuitenkin Irlannista. Jos hän laulaa Roddy McCorleya, se tarkoittaa ettei hänellä ole ollut rahaa kuin pariin tuopilliseen. Jos hän taas laulaa Kevin Barrya, hänellä on ollut hyvä päivä ja hän on nyt umpijuovuksissa ja valmis ajamaan meidät ylös, jotta voisimme vannoa kuolevamme Irlannin puolesta - paitsi jos äiti käskee hänen jättää meidät rauhaan, muuten äiti lyö hänen aivonsa tohjoksi hiilihangolla.

Jos perhe-elämä ei oikein ole mallillaan, ei ympäröivä yhteisökään juuri tukea tarjoa. Koulussa voi joutua ikätovereiden kiusaamaksi tai opettajan rangaistavaksi ja lähiympäristössä köyhiä hyljeksitään.   Pohjoisessa syntynyttä McCourtin perheen isää karsastetaan eikä Amerikasta muuttamistakaan pidetä minkäänlaisena meriittinä. Katolinen kirkko asettaa omia paineitaan, ja nuori Frank ottaa kirkon ohjeet niin tosissaan, että kärsii kauheita omantunnontuskia ja on varma, että on aiheuttanut erään nuoren naisen päätymisen kadotukseen. Onneksi kuitenkin löytyy muuan kirkon mies, joka vapauttaa Frankin tuskastaan - kirkko ei siis esiinny kirjassa vain suvaitsemattomana tuomitsijana.

Ja onneksi on niin, että kirja ei ole vain surkeutta ja kurjuutta. Tarinassa on paljon asioita, jotka saavat kyyneliin, mutta Frank McCourtin tapa kertoa tekee romaanista traagisen sijaan tragikoomisen. Kirjailija löytää arkipäiväisistä sattumuksista huumoria niin, että lukijaakin naurattaa, ja toisaalta myös se, että asioita kerrotaan lapsen suulla, auttaa pehmentämään tilannetta, kun lapsi ei kaikkea onneksi vielä aikuisen tavoin hahmota. Minäkertoja Frankille toivoo hyvää, ja onneksi hänestä löytyy sinnikkyyttä ponnistaa elämässä eteenpäin, vaikka elämään ei kovin kummoisia eväitä tarjotakaan.

Seitsemännen portaan enkeli on huikea, elämänmakuinen ja hieno romaani, ja olen tavattoman iloinen, että vihdoin tulin kirjan lukeneeksi. Kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa en ole katsonut, ja McCourtin myöhemmistä vaiheista kertova kirja Amerikan ihmemaassa on lukematta. Molempiin haluan kuitenkin jossain vaiheessa vielä tutustua.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Nanna, Joni ja Raisa.

50 kategoriaa -listalta kuittaan tämän kirjan myötä kohdan 18. A Pulitzer Prize-winning book. Frank McCourt sai elämäkertasarjassa Pulitzerin palkinnon vuonna 1997. Reading the Rainbow -haasteeseen saan tästä kirjasta keltaisen raidan.