Siirry pääsisältöön

Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli

"Istun pitkään seitsemännellä portaalla ja olen jo varma, että enkelikin on seurassani. Kerron sille kaikki ne asiat, joita ei voi kertoa isälle eikä äidille, koska nämä saattaisivat läimäyttää tai sanoa painu ulos leikkimään siitä. Kerron koulusta ja siitä miten pelkään keppi kädessä heiluvaa opettajaa, joka karjuu meille iiriksi, enkä minä vieläkään käsitä hänen puheitaan kun olen Amerikasta tullut ja toiset pojat ovat opiskelleet iiriä vuoden minua pitempään."
Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli
(Otava 2008, 9. painos)
Alkuteos Angela's ashes 1996.
Suomentanut Juhani Lindholm
398 sivua
Frank McCourtin omaelämäkerrallinen romaani Seitsemännen portaan enkeli on ollut jo pitkään lukulistallani, ja olikin ilahduttavaa saada kirja joululahjaksi Tarinoiden taikaa -blogin Mialta. Lahjasta innostuneena otin kirjan mukaan listalleni, johon merkitsin kirjoja, jotka toivon tänä vuonna saavani luetuksi, ja kun huomasin kirjan sopivan vielä kaiken lisäksi sekä Ompun Reading the Rainbow -haasteeseen että Reetan Elämäkertahaasteeseen, oli syitä kirjan lukemiseksi enemmän kuin tarpeeksi.

Romaani sijoittuu pääasiassa Irlannin Limerickiin, mihin Frankin perhe muuttaa pula-ajan Yhdysvalloista, kun poika on vielä pieni. Hohdokasta elämää ei tarjoa vanhempien synnyinmaakaan, kun työstä ja rahasta on pulaa. Perheen isä saa ajoittain töitä mutta onnistuu kerta toisensa jälkeen menettämään työpaikkansa ja juo säännönmukaisesti saamansa vähätkin palkkarahat, jotka tarvittaisiin kipeästi koko ajan kasvavan perheen ruokkimiseen.
Kun maatöissä ansaitut rahat ovat loppuneet, isä tulla rellestää kotiin laulaen ja vollottaen Irlannista ja kuolleista lapsistaan, enimmäkseen kuitenkin Irlannista. Jos hän laulaa Roddy McCorleya, se tarkoittaa ettei hänellä ole ollut rahaa kuin pariin tuopilliseen. Jos hän taas laulaa Kevin Barrya, hänellä on ollut hyvä päivä ja hän on nyt umpijuovuksissa ja valmis ajamaan meidät ylös, jotta voisimme vannoa kuolevamme Irlannin puolesta - paitsi jos äiti käskee hänen jättää meidät rauhaan, muuten äiti lyö hänen aivonsa tohjoksi hiilihangolla.
Jos perhe-elämä ei oikein ole mallillaan, ei ympäröivä yhteisökään juuri tukea tarjoa. Koulussa voi joutua ikätovereiden kiusaamaksi tai opettajan rangaistavaksi ja lähiympäristössä köyhiä hyljeksitään.   Pohjoisessa syntynyttä McCourtin perheen isää karsastetaan eikä Amerikasta muuttamistakaan pidetä minkäänlaisena meriittinä. Katolinen kirkko asettaa omia paineitaan, ja nuori Frank ottaa kirkon ohjeet niin tosissaan, että kärsii kauheita omantunnontuskia ja on varma, että on aiheuttanut erään nuoren naisen päätymisen kadotukseen. Onneksi kuitenkin löytyy muuan kirkon mies, joka vapauttaa Frankin tuskastaan - kirkko ei siis esiinny kirjassa vain suvaitsemattomana tuomitsijana.

Ja onneksi on niin, että kirja ei ole vain surkeutta ja kurjuutta. Tarinassa on paljon asioita, jotka saavat kyyneliin, mutta Frank McCourtin tapa kertoa tekee romaanista traagisen sijaan tragikoomisen. Kirjailija löytää arkipäiväisistä sattumuksista huumoria niin, että lukijaakin naurattaa, ja toisaalta myös se, että asioita kerrotaan lapsen suulla, auttaa pehmentämään tilannetta, kun lapsi ei kaikkea onneksi vielä aikuisen tavoin hahmota. Minäkertoja Frankille toivoo hyvää, ja onneksi hänestä löytyy sinnikkyyttä ponnistaa elämässä eteenpäin, vaikka elämään ei kovin kummoisia eväitä tarjotakaan.

Seitsemännen portaan enkeli on huikea, elämänmakuinen ja hieno romaani, ja olen tavattoman iloinen, että vihdoin tulin kirjan lukeneeksi. Kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa en ole katsonut, ja McCourtin myöhemmistä vaiheista kertova kirja Amerikan ihmemaassa on lukematta. Molempiin haluan kuitenkin jossain vaiheessa vielä tutustua.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Nanna, Joni ja Raisa.

50 kategoriaa -listalta kuittaan tämän kirjan myötä kohdan 18. A Pulitzer Prize-winning book. Frank McCourt sai elämäkertasarjassa Pulitzerin palkinnon vuonna 1997. Reading the Rainbow -haasteeseen saan tästä kirjasta keltaisen raidan.

Kommentit

  1. Tämä on yksi ikiaikaisia suosikkejani. Olen kulkenut kirjan jäljillä Limerickissä ja tuntenut kuinka Atlantti puski ikuista kosteutta luihin ja ytimiin. Kirja nauratti ja itketti, ja jätti lähtemättömän merkin sydämeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja tosiaan nauratti ja itketti, herätti siis monenlaisia tunteita. Ja jätti lähtemättömän merkin sydämeen, kerta kaikkiaan. Muotoilit tunteeni kommentissasi sanoiksi. :)

      Poista
  2. Luin tämän vuosia sitten ja ihastuin ikihyvikseni mcCourtin tyyliin. Tämä kirja maistuu eämältä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijan tyyli on kyllä upea. Kun voisi jäädä surkuttelemaan kaikkea tapahtunutta, hän päättääkin nähdä valoa synkkyydessäkin. Ihailtava asenne!

      Poista
  3. McCourt on hyvä kertoja. Tälle kirjalle on jatkoa romaanissa Amerikan ihmemaassa. Olen lukenut myös kirjan Teacher Man, jossa McCourt kertoo tiestään opettajaksi ja rakkaudestaan opettamiseen. Olisikohan se trilogian kolmas osa. Kaikkihan nämä voi lukea ihan itsenäisinä romaaneina.
    Juuri tuo keveys ja huumori, millä McCourt suhtautuu rankkoihin asioihin, tekee häenstä niin rakastettavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amerikan ihmemaassa onkin jo lukulistallani, mutta tuosta kolmannesta osasta en ollutkaan kuullut.
      Huumori ja valon näkeminen keskellä pimeyttä on ihailtava taito.

      Poista
  4. Tämä kuulostaa ihan minun kirjaltani, pakko lukea pian! Kiitos siis vinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ehdottomasti parhaita tänä vuonna lukemiani kirjoja. Toivottavasti sinäkin pidät!

      Poista
  5. Pidin tästä PALJON <3 Muistin, että olisin tuonut tämän bloginii, mutta en ollutkaan. Pitäisi lukea uudelleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sinäkin pidit! Olisi kiva lukea sinun kirjoituksesi tästä kirjasta. Ehkä joskus...?

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on