Siirry pääsisältöön

Enni Mustonen: Mustasukkaiset - Järjen ja tunteen tarinoita #2

"Senaatille oli eilisiltana tuotu Pietarista keisarin allekirjoittama manifesti, jossa kumottiin Suomen omat lait. Ensimmäisen kerran maisteri Bergström katsoi minua silmiin. Totta kai olin tervehtinyt miestä kädestä niin kuin kaikkia muitakin opettajakunnan jäseniä, kun rehtori oli esitellyt minut uutena saksan kielen sijaisopettajana ensimmäisenä aamuna. Mutta vasta sinä hetkenä me kaksi näimme toisemme."
Enni Mustonen: Mustasukkaiset
- Järjen ja tunteen tarinoita
(Otava 2005)
Äänikirjan kesto 6 h 51 min.
Lukija Erja Manto
Sain valita yhden kirjan maksutta Elisa Kirjan valikoimista, ja päädyin Enni Mustosen teoksen Mustasukkaiset äänikirjaversioon, jonka lukee Erja Manto. Teos on toinen osa Järjen ja tunteen tarinoita -sarjaa, mutta vaikka ensimmäinen osa Nimettömät onkin jäänyt minulle vieraaksi, pääsi vauhtiin hyvin mukaan näinkin.

1800- ja 1900-lukujen taitteen Helsinkiin sijoittuvan tarinan keskiössä ovat ompelijatar Hilma Maria Mäkelä ja neiti Anna Sofia Ahsltedt, joka opiskelee Aleksanterin yliopistossa saatuaan vapautuksen sukupuolestaan ja saa ensimmäisen työpaikkansa saksan kielen opettajana. Naisia yhdistää Augusta Ahsltedt, jonka luona Anna asuu ja jonka pihapytingissä asuu Hilma, joka aiemmin toimi Ahsltedtien piikana.

Romaanissa kuvattava aika on mielenkiintoinen. Tarinan alussa puhuttaa helmikuun manifesti. Kenraalikuvernööri Bobrikov johtaa venäläisten suomalaisiin kohdistamia sortotoimia, ja kansallishenki elää kansan keskuudessa vahvana. Kaduilla partioivia santarmeja saa varoa varsinkin, jos sattuu kantamaan mukanaan kiellettyjä lentolehtisiä. Näissä oloissa niin Hilma kuin Anna elävät tavallista elämää, tekevät töitä ja haaveilevat tulevaisuudesta. Oma asema ja perheen perustaminen mietityttävät samalla, kun kotimaassa puuhataan suuria asioita.

Romaani on naisille suunnattu historiallinen tarina romanttisine vivahteineen, mutta missään tapauksessa sitä ei pidä leimata kevyeksi ihmissuhdehötöksi. Enni Mustonen tekee menneisyydestä elävän kuvatessaan yhteiskunnallisia oloja ja naisen asemaa, ja kotimaamme historiasta kiinnostuneelle kirjalla on varmasti annettavaa. Loppu jää sen verran avoimeksi, että taidanpa tilaisuuden tullen tutustua myös sarjan seuraavaan osaan, joka on nimeltään Lipunkantajat.

Äänikirjakokemuksesta

Erja Manto on aiemminkin ollut lukijana joissakin aiemminkin kuuntelemissani äänikirjoissa, ja pidän hänen tavastaan lukea. Mustasukkaiset tuntui myös sopivan hyvin kuunneltavaksi, sillä tarinan käänteissä oli melko helppo pysyä mukana, vaikka ajatus saattoi välillä harhailla.

Sitten tuleekin mutta. Kaiholla muistelen aikoja, kun Elisa Kirjan äänikirjan saattoi pysäyttää mihin kohtaan vain ja seuraavalla kerralla äänikirja jatkui automaattisesti siitä kohdasta, mihin kuuntelu oli jätetty. Jossain vaiheessa huomasin, että tuo automaatio ei enää mutkattomasti toiminutkaan vaan usein äänikirja jatkui mistä sattui. Twitterissä sain Elisa Kirjalta ohjeen, että kannattaa merkitä kirjanmerkillä kohta, jossa on menossa, jotta seuraavalla kuuntelukerralla kohdan löytää helposti. Tämä on tietenkin hankalaa, jos haluaa merkitä muistiin myös muita kohtia kuin niitä, missä kohtaa on milloinkin menossa - merkintöjä alkaa pian olla muistissa turhan paljon. Mutta ei auta: jos kirjanmerkki helpottaa kuuntelukohdan löytämistä, sitten sitä käytetään.

Jostain syystä tämän äänikirjan kohdalla kuuntelukokemus muodostui kovin turhauttavaksi. Ensinnäkin kirjanmerkit eivät jostain syystä tallentuneet lainkaan. Toiseksi keskeytyneen kuuntelun jälkeen kirja alkoi yleensä aivan alusta. Sitten piti vain muistella, missä kohtaa saattoi olla menossa. Kolmanneksi juuri tämän äänikirjan kohdalla sattui useamman kerran niin, että kesken kuuntelun äänikirja hyppäsi johonkin toiseen kohtaan.

Käyttömukavuus ei siis ainakaan tällä kertaa ollut lähelläkään kohdillaan. Äänikirjoja on mukavaa kuunnella esimerkiksi pitkillä automatkoilla, joten aivan helposti en haluaisi niistä luopua. Toisaalta en kuitenkaan halua turhautua mokomien teknisten ongelmien takia yhä uudelleen. Onkohan nyt siis aika etsiä Elisa Kirjan palvelujen tilalle jotain korvaavaa vai jättää äänikirjat unholaan?

Kommentit

  1. Olen kuunnellut Elisan äänikirjoja jonkin verran puhelimesta, mutta en ole vielä törmännyt tuohon, ettei kuuntelukohta jää muistiin. Todella ärsyttävää, jos noin käy. Eikä erillinen kirjanmerkkien tallentaminen taatusti ole hauskaa, itse varmaan turhautuisin moiseen melko nopeasti. Itse en enää osaisi olla ilman äänikirjoja, sillä autossa niitä just on hauska kuunnella. Kirjaston tarjontaa olen käyttänyt myös, vaikka sieltä saa vaan cd:n muodossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella ärsyttävää tuo tosiaan on! Jossain vaiheessa homma toimi hyvinkin hienosti ja mutkattomasti, vaan eipä enää. :( Kuuntelen äänikirjoja mielelläni, kun ulkoilen, joten puhelimeen ladattavat kirjat olisivat käyttötarkoitukseeni sopivimpia.

      Poista
  2. Olen kuunnellut koko Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan ja viihtynyt mainiosti. Sekä oppinut paljon Suomen viime vuosisadan historiasta. Lainasin äänikirjat CD-kasetteina, ja ne toimivat hyvin auton soittimessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä olikin tavattoman ihastuttavaa se, miten historia herää tarinan myötä eloon.

      Poista
  3. Minä olen lukenut nämä ihan perinteisinä paperikirjoina useampi vuosi sitten. Mustosen historialliset romaanit ovat suosikkejani ja niissä saa aina paitsi kiehtovan lukukokemuksen myös hyvän kertauksen kulloisestakin historian ajankohdasta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ollut aiemmin tästä sarjasta kuullut, ja ennakkokäsitykseni oli jotenkin aivan vääränlainen. Nyt sarja alkoi kiinnostaa enemmän.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on