Siirry pääsisältöön

Iida Sammalisto: Tähtimosaiikki

"Lupus pysähtyi huohottamaan ja tarkisti suunnan kompassista. Nuoli oli jälleen liikahtanut lähemmäs etelää. Eikö Vaeltaja levännyt ollenkaan?"
Iida Sammalisto: Tähtimosaiikki
(Otava 2015)
255 sivua

Iida Sammalisto on vuonna 1995 syntynyt nuori kirjailija, jonka esikoisteos Tähtimosaiikki vie lukijansa toisenlaiseen maailmaan. Tuota maailmaa hallitsee kovalla kädellä Korppiruhtinas, jonka sotilaita pelätään ja vihataan. Tarinan keskeinen henkilö Suna on vaeltaja, joka kulkee vapaana kettunsa kanssa ja joutuu elämäntapansa vuoksi uhatuksi:
Ainahan valtiaamme on paheksunut vaeltajia, mutta nyt hän on kuuluttanut, että kaikki vaeltajat, katusoittajat ja kodittomat ovat lainsuojattomia ja "vapaata riistaa" niin kuin hän sen itse ilmaisi.
Suna on myös syy sille, että maan päälle, ihmisten joukkoon, laskeutuu Lupus. Ennustuksen vuoksi Lupus haluaa löytää Sunan, jota varten on olemassa suuri tehtävä. Lupus ei kuitenkaan ole ainoa Sunaa etsivä: viulunsoittajatytön kintereillä on myös Ronan, Korppiruhtinaan kätyri:
Hän oli metsästäjä. Armoton ja nopea. Pian nuo matkalaiset jäisivät kiinni. Kuin jänikset. Ja kuolisivat myös kuin jänikset. Selkä seinää vasten, umpikujaan ahdistettuina, kuolemanpelko silmissään. Ronan nuolaisi huuliaan. Siitä tulisi hauskaa.
Tästä asetelmasta syntyy jännite, joka saa lukijan seuraamaan punatukkaisen Sunan ja tämän Io-ketun sekä aikanaan myös Lupuksen taivalta halki poluttoman maailman, kohti pahamaineista Tornia. Hyvän ja pahan perinteisestä vastakkainasettelusta syntyy humanistisia arvoja korostava tarina, kun asiat ja ihmiset eivät olekaan musta-valkoisia vaan sisältävät myös lukuisia harmaan sävyjä.

Iida Sammalisto kirjoittaa kauniisti. Parhaimmillaan hän on kuvatessaan Sunan omaa maailmaa ja saadessaan lukijan mieleen syntymään kuvia siitä, mitä nuori vaeltaja matkallaan havaitsee.
Aamun rauhaa ei rikkonut mikään. Hyttysten parvet häilyivät suonsilmien yllä, kurjet astelivat ylväinä mättäillä ja katselivat hiljaisina matkalaisia, kun he kulkivat ohi. Taivas oli posliininsinistä lasia, suon yllä kuiskauksenkeveä usvahuntu. 
Tähtimosaiikki on hyvin kirjoitettua kotimaista nuortenkirjallisuutta, jonka toivon löytävän lukijansa. Tarina ei varsinaisesti pohjaudu vauhdikkaisiin juonenkäänteisiin, sillä paikoin tunnelma on hyvinkin tasainen - jos kohta loppua kohden vauhti kiihtyykin. Perinteisiä fantasian elementtejä hyödyntävän kertomuksen vahvuus on kauniissa kielessä ja mielikuvituksen voimassa.

Iida Sammaliston esikoisteoksesta on kirjoitettu myös Vinttikammarissa-blogissa.

50 kategoriaa -listalla Tähtimosaiikki suorastaan vaatii asettua kohtaan 6. A book written by someone under 30.

Kiitän kustantajaa, joka ystävällisesti lähetti kirjan luettavakseni.

Kommentit

  1. Luin jostakin tästä kirjasta ja ajattelin jo silloin (ja nyt kirjoituksesi luettuani vielä enemmän), että tämä pitää joskus tsekata. Haluan edes hitusen pysyä kirjoilla myös suomalaisesta nuortenkirjallisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttää siltä, että meillä on kotimaassa taitavia nuortenkirjallisuuden tekijöitä. Olisi kiva ehtiä enemmänkin nuortenkirjallisuutta lukemaan - tai ylipäätään mitä tahansa kirjallisuutta. :)

      Poista
  2. Voi, minuakin alkoi tämä kiinnostaa hirmuisesti! Kiitos Jonna vinkistä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä - toivottavasti pidät, jos kirjan päädyt lukemaan! <3

      Poista
  3. Tästä noresta kirjailijasta olenkin kuullut ja lukenut paljon hyvää! Toivotaan rutkasti onnea hänen kirjailijan uralleen! <3

    Upeasti arvioit kirjan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran vakuuttava tämä esikoisteos on, että innolla odotan Sammaliston seuraavaa teosta.
      Kiitos, Kaisa Reetta! <3

      Poista
  4. Tätä voisin suositella tyttärellä, kuulostaa ihan hänen kirjaltaan.
    Ai sinä olet mukana 50 kategoriaa -haasteessa. Minäkin otin sen ylös, mutta saa nähdä, saanko noin paljon ja erilaisia kirjoja luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletan kirjan olevan parhaimmillaan nuoren lukijan käsissä. :)
      Minä olen asettanut tavoitteekseni lukea haasteeseen 25 kirjaa. Uskon, että tavoitteen saavutan, vaikka kategorioiden löytäminen käykin koko ajan vaikeammaksi. Kiinnostava haaste!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on