Siirry pääsisältöön

Jhumpa Lahiri: Kaima

"Huolimatta siitä että isä silloin tällöin kannustaa, poika ei ole koskaan tuntenut innoitusta lukea Gogolia tai ketään muutakaan venäläistä kirjailijaa. Hänelle ei ole koskaan kerrottu, miksi hän oikeastaan sai nimen Gogol, hän ei tiedä mitään onnettomuudesta jossa hänen isänsä oli vähällä kuolla."
Jhumpa Lahiri: Kaima (Tammi 2005)
Alkuteos The Namesake 2003
Suomentanut Kersti Juva
Keltaisen kirjaston pokkari 70.
413 sivua
Jhumpa Lahirin romaanin Kaima päähenkilö on intialaistaustainen amerikkalainen, Gogol. Pojan bengalilaiset vanhemmat ovat muuttaneet Yhdysvaltoihin ennen pojan syntymää, ja pojalle lapsuus on amerikkalaisuutta ja intialaisuutta; koulunkäyntiä Bostonissa ja pitkiä matkoja Kalkuttaan tapaamaan sukulaisia. Kaiken kulttuurisen yhteensovittelun lisäksi Gogol on saanut nimensä venäläisen kirjailijan mukaan, mikä hämmentää häntä. Nimen antaminen pojalle on aikanaan ollut erityisen hankalaa, kun isoäiti, joka bengalilaisen perinteen mukaan ilmoittaa lapsen nimen, lähettää Intiasta Yhdysvaltoihin kirjeen, joka ei koskaan saavu perille. Niin pojan epävirallisesta nimestä tulee virallinen, ja jossain vaiheessa poika ymmärtää, miten erikoinen ja huomiota herättävä hänen nimensä on. Tarinan nimensä taustalta hän saa kuulla vasta paljon myöhemmin.

Kaima on kertomus identiteetin etsimisestä. Gogolin kohdalla minuus kytkeytyy paljolti omaan etunimeen ja oman paikan etsimiseen kulttuurien keskellä. Hän hämmentyy huomatessaan, miten erilaisia hänen perheensä tavat ovat verrattuna amerikkalaisperheiden tapoihin. Erityisen tärkeä tässä asiassa on Maxine, amerikkalainen tyttöystävä, jonka maailma on niin erilainen kuin Gogolin. Siihen maailmaan Gogol heittäytyy täysillä mukaan. Ylipäätään muutenkin Gogolin naissuhteet toimivat eräänlaisina kulttuurin peileinä: toisen kautta hän pääsee tutustumaan aivan uudenlaiseen elämäntapaan, toisen kanssa yhteenkuuluvuus löytyy samanlaisista lapsuuden kokemuksista.

Gogolin vanhemmat arvostavat omia juuriaan ja perinteitään, vaikka yrittävätkin sopeutua amerikkalaiseen yhteiskuntaan. Poikansa he yrittävät pitää kiinni juurissaan, saada hänet muistamaan taustansa.
Kun Gogol on kolmannella, he lähettävät hänet joka toinen lauantai bengalin kielen ja kulttuurin tunneille, jotka pidetään erään heidän ystävänsä kodissa. On näet niin, että aina kun Ashima ja Ashoke sulkevat silmänsä, he tajuavat järkytyksekseen, että heidän lapsensa kuulostavat aivan amerikkalaisilta ja keskustelevat vaivatta kielellä joka yhä vielä saa heidät ymmälle, korostuksella johon he ovat oppineet olemaan luottamatta.
Jhumpa Lahiri kirjoittaa kauniisti siitä, millaista on elää maahanmuuttajana tai toisen polven maahanmuuttajana kahden maailman välissä. Vuosien kuluessa matkoilla Kalkuttaan saadaan huomata sukulaisia olevan aina vain vähemmän. Elämä on Yhdysvalloissa mutta joku osa on aina jossain muualla.
Elämä ulkomaalaisena, alkaa Ashima käsittää, on eräänlainen elämänikäinen raskaus - jatkuva odotuksen tila, ainainen taakka, loppumaton huono olo. Se on pysyvä kuorma, poikkeus arkisesta elämästä joka kerran oli, kunnes eräänä päivänä saakin yllätyksekseen havaita, että entinen elämä on kadonnut ja tilalle on tullut jotakin monimutkaisempaa ja vaativampaa.
Kaima on hieno teos. Se on ehyt tarina ihmisistä, jotka tasapainoilevat oman kulttuurinsa ja uuden kotimaansa välissä. Lahiri kirjoittaa eleettömästi, jopa lakonisesti, mutta onnistuu silti luomaan kuvaamastaan maailmasta ja ihmisistään eläviä ja todentuntuisia. Pohjavire on melankolinen mutta ymmärtävä.

Kirjasta muualla: Täällä toisen tähden alla, Mari A:n kirjablogi, Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjapolkuni ja Nenä kirjassa.

50 kategoriaa -listalla Kaima menee kohtaan 16. A book from author you love that you haven't read yet. Mutta nyt kirja siis on luettu.

Kommentit

  1. Minullekin Kaima oli ensimmäinen Lahirilta lukemani kirja ja ihastuin kovasti hänen kerrontaansa ja olen sittemin lukenut jo muitakin enkä ole pettynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lahiri on todella taitava, pidän hänen tyylistään kovasti.

      Poista
  2. Uskomaton yhteensattuma. Kävelin muutama minuutti hyllyni lähellä ja mietin, pitäisikö minun kirjoittaa vihdoin blogiini Kaimasta, sillä vaikka lukemisesta on jo yli puoli vuotta, niin pidin kirjasta hurjasti ja haluaisin kyllä jättää blogiini edes jonkinlaisen muistijäljen siitä.

    Ja kappas. Avasin kommenttisi jälkeen blogisi lukeakseni uusimman juttusi ja täällähän Kaima taas ystävällisesti kummittelee. Hieno kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvästi on sellaisia merkkejä ilmassa, että sinun täytyy Kaimasta kirjoittaa. Minä mielelläni lukisin ajatuksiasi tästä.

      Poista
  3. Olen lukenut Lahirilta Tämän siunatun kodin ja Vieraan maan. Kaima on arvatenkin lukulistallani, Lahiri kyllä tekee vaikutuksen kerronnallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä siunattu koti on minulta lukematta, mutta pitäisihän siihen tarttua, kun sitä on niin kovasti kehuttu.

      Poista
  4. Pidin Kaimasta kuten muistakin Lahirin teoksista.

    Kiitos linkityksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! :)
      Jotenkin tuntuu, että Lahiri on siten takuuvarma, että jos hänen yhdestä teoksestaan pitää, pitää muistakin.

      Poista
  5. Kaima oli ensimmäinen lukemani Lahiri ja sen luettuani tiesin, että tulen lukemaan kaiken, mitä Lahiri kirjoittaa. Hän on äärimmäisen taitava kuvaa elämää kulttuurien välissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikessa tähän asti Lahirilta lukemassani on teemana ollut juuri tuo elämä kulttuurien välissä, ja sitä Lahiri tosiaan kuvaa todella hienosti.

      Poista
  6. Tämä on mainio kirja, oli kiva muistella lukukokemustani lukemalla tekstiäsi :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on jotenkin niin tiivis tunnelma, että lukukokemus varmaan palaa helposti mieleen, vaikka lukemisesta on kulunut aikaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on