Siirry pääsisältöön

Satu Piispa-Hakala: Pieniä sankaritekoja

"- Täällä riehuu terroristeja, Puruskainen sanoo.
- Jotka kulkee öisin löysäämässä ulkovalojen polttimoita?

Puruskainen nyökyttelee ja hieroo käsiään yhteen. Hän kehottaa pitämään pienempää ääntä. Miehen mukaan joku instanssi on tarkkaillut pihoja ja asukkaita, selvittänyt lampputyypit ja ehkä harjoitellutkin kupujen ja suojusten avaamista."
Satu Piispa-Hakala:
Pieniä sankaritekoja
(Kustannus Aarni 2015)
157 sivua
Satu Piispa-Hakalan esikoisteos Pieniä sankaritekoja on uuden, kiinnostavan Aarni-kustantamon ensimmäinen julkaisu. Tarinan keskiössä on nuori nainen, Anna, joka haluaa pelastaa maailman toimimalla tyhjien puheiden sijaan. Hänen toimensa ovat pieniä mutta aiheuttavat niiden tielle osuneille päänvaivaa, ja lopulta aika monen ihmisen tie risteää nuoren ekoihmisen kanssa. Omien vanhempiensa kanssa Anna yrittää tietoisesti pitää tiet erillään, mutta kohtaamisia ei voi loputtomiin välttää, vaikka arvomaailmat eroavat ja vanhemmilla on omissakin kuvioissaan tarpeeksi miettimistä.

Vaikka tarinan ihmiset ovat tavallisia arkisine haasteineen ja unelmineen, on mukana mukavaa erikoisuutta: asioita katsellaan jotenkin vinkeästä näkökulmasta, joka tuo tavanomaisuuteen lempeää huumoria. Ekologisuus on keskeisessä osassa, mutta niin on myös se tärkeä kysymys, missä kenenkin paikka on ja mitä elämältä oikein halutaan.

Pieniä sankaritekoja on episodiromaani, jonka muoto voi tuntua haastavalta. Kertojat ja näkökulmat vaihtuvat niin vauhdikkaasti, että aika ajoin lukiessa piti hakea kiintopistettä pystyäkseen hahmottamaan,  missä taas mennään. Aivan kaikkien henkilöiden katsantojen tarpeellisuutta en mene allekirjoittamaan, mutta kun episodimaisuuteen tottuu, sen huomaa toimivan. Pidän Piispa-Hakalan tyylistä, joka on toteavaa eikä sorru osoittelemaan sormella mutta tekee näppäriä havaintoja ihmisestä. Niinpä odotankin mielenkiinnolla, mitä esikoiskirjailijan näppäimistöltä seuraavaksi ilmaantuu.


Satu Piispa-Hakalan esikoisteoksesta ovat kirjoittaneet myös ainakin Morre ja Susa.
Kirjan sain luettavakseni kustantajalta. Kiitos!

Kommentit

  1. Hyvä, että luin kirjoituksesi niin sain tietoa uudesta kustantamosta ja tietysti myös tästä teoksesta. Olen nyt taas keskittynyt ns. omimpiin teoksiini, joten uusi suomalainen kirjallisuus osuu suht harvoin haaviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luen kotimaista kirjallisuutta ja uutuuksia melko paljon, mutta silti iso osa jää huomaamatta. Enemmän haluaisin pysyä perillä siitä, mitä ulkomailla julkaistaan.

      Poista
  2. Tämä oli todella ajankohtainen ja yhteiskunnallinen teos huumorilla höystettynä :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii