Siirry pääsisältöön

Tiina Raevaara: Yö ei saa tulla

"Minun oli pakko saada nukuttua tänäkin yönä. En saanut jäädä unettomaksi. En voinut jäädä odottamaan Nukkumattia, minun täytyi eksyttää se kintereiltäni. Minun oli pakko nukkua."
Tiina Raevaara: Yö ei saa tulla
(Paasilinna 2015)
238 sivua
Tiina Raevaaran romaanin Yö ei saa tulla päähenkilö ja minäkertoja on Johannes, joka käy kelloliikkeessä töissä ja elää rauhallista elämää. Sitten yllättäen hän tapaa nuoruudenystävänsä Antin vuosien tauon jälkeen, ja kaikki muuttuu. Antti on Aalon, Johanneksen nuoruudenrakastetun, veli, joka janoaa kostoa. Aalo on tehnyt vuosia aiemmin itsemurhan, ja Antin mielestä tragediaan on syyllinen, jonka on saatava rangaistuksensa. Juttuun sekoittuvat menneisyydestä niin Antin tyttöystävä Karoliina kuin Aalon salainen rakkaus Sandvall ja tämän vaimo, nukkenainen.
Vilkaisin Sandvallin kasvoja ja muistin niiden ilmeen sinä iltana, meren rannalla, muistin sittenkin, kuinka hän oli seissyt rannalla ja katsellut mereen. Minun Aaloni vedessä! Minun Aaloni silmät täynnä suolaista vettä.
Romaanin tunnelma on niin tiivis, että tuntuu kuin lukiessa suistuisi yhä syvemmälle tunneliin, jossa on pakko jatkaa eteenpäin nähdäkseen valoa. Tarina pitää otteessaan, kun Johannekselle tapahtuu yhä kummallisempia asioita. Väkisinkin mielessä toistuu: Kello käy, kello käy. Aika nouseekin motiiviksi saakka, kun työpaikan kellot tikittävät kunnes ovat eräänä aamuna oudosti kaikki pysähtyneet ja kun aika tiimalasissa käy vähiin.

Romaanin maailma on hyytävästi vinksallaan ja Raevaaran luomat hahmot ovat omituisia ja kiinnostavia. Johannekselle tekisi mieli kiljua, että herää, hyvä mies, kysy ne ilmeisimmät kysymykset, jotta asioihin saadaan joku järki. Mutta ehkäpä kysymättä jättäminen on järkevämpää, sillä vastauksia ei välttämättä kysymälläkään saa tai sitten ne voisivat olla sellaisia, että niitä ei halua kuulla.

Hienosti Tiina Raevaara romaanissaan käsittelee muistoja, muistamista ja näkemistä. Silmät ja näkeminen nousevat nekin motiiviksi ja kytkeytyvät totuuteen: ihmisen oma valinta on, haluaako tai uskaltaako totuuden todella nähdä. Unettomuus ja unet sekoittuvat vanhaan taruun Nukkumatista, joka ei todellakaan kulje sievästi heittelemässä unihiekkaa lasten silmiin vaan saa pelkäämään lähestyvää yötä. Mielenterveydestä ja pakkomielteistä romaanissa on vahvasti kyse - mutta kenen mielenterveydestä ja kenen pakkomielteistä, siitä kannattaa itse ottaa selvää.

Yö ei saa tulla on hyvin rakennettu tarina, joka ei selitä liikaa vaan jättää lukijalle jopa hyvällä tavalla hämmentyneen olon. Lukemisen päätyttyä on tarpeen hetki sulatella, mitä oikein tulikaan luettua. Minulle yksi hyvän kirjan merkki on se, että tarina jää mietityttämään. Sen tämä tarina todella tekee.

Romaanin ovat lukeneet myös ainakin Ulla, SuketusAmma, Omppu ja Annika.

50 kategoriaa -luettelossa kirja asettuu kohtaan 22. A book that scares you.

Kommentit

  1. Tämän kirjan kyllä hluaisin lukea jossakin vaiheessa. Raevaaran kirjat ovat minulta vielä korkkaamatta.

    VastaaPoista
  2. Ajattelin ensin olla lukematta kirjan, kun luin yhden bloggauksen. Kirja tuli kirjastosta, joten luin sen, mutta ei ollut minun mieleeni, mutta uskon, että kirjalle on lukijoita, outous viehättää. Pidin kovasti Raevaaran Laukaus-kirjasta, vaikka aihe oli raskas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä puolestani pidin tästä enemmän kuin Laukauksesta, joka oli ensimmäinen Raevaaralta lukemani kirja. Näin ne lukukokemukset vaihtelevat. :)

      Poista
  3. Miulle kävi vähän hassusti, kun luulin kirjan puoleen väliin asti Aalon olevan mies. :D Mutta hyvin putosi kirja siihen asti homotarinanakin. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! :) Mutta eipä se varmaan pahemmin haitannut. Pitääkin käydä lukemassa juttusi!

      Poista
  4. Olen kyllä vähän samaa mieltä kuin Mai edellä. Henk.koht. arvostan Laukauksen korkeammalle kuin tämän. Tosin tämän lukeminen osui yksiin omaan sairastamisen kanssani ja se kyllä vaikutti lukemiseen - myös niin, että pelottavasta tuli hyvin realistisesti pelottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tämän romaanin outous ja vinksahtaneisuus vetosivat minuun. Laukaisukaan ei missään nimessä ole mielestäni huono, mutta muutamat asiat siinä häiritsivät. Onneksi me lukijat emme olekaan samaa mieltä lukemistamme kirjoista vaan eroja löytyy.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on