Siirry pääsisältöön

Oma kirjahylly -projekti - ja kuinkas sitten kävikään?

Nämä kirjat ovat lojuneet hyllyissäni lukemattomina.
Vuosi sitten maaliskuussa listasin oman kirjahyllyni kirjoja, joita en ollut vielä tullut avanneeksi. Kirjoja löytyi 26, ja tavoitteekseni asetin, että luen vuodessa kirjoista puolet eli 13 kappaletta. Innokkaasti tein suunnitelmaa niin, että kunkin kuukauden kohdalle merkitsin kaksi - parin kohdalle kolme - kirjaa, joista tulisi vähintään yksi juuri tuona nimenomaisena kuukautena lukea. Mutta kuinkas kävi?

Työ lähti käyntiin vallan mainiosti. Maaliskuusta elokuulle luin kaikki listalle merkitsemäni kirjat, eli kolmentoista kirjan tavoite täyttyi lopulta varsin helposti. Mutta sitten lässähti. Kaikki loppuvuoden kirjat jäivät lukematta ja alkuvuoden aikana olen lukenut vain yhden lukemattoman teoksen hyllystäni. Eli luin yhteensä 14 kirjaa ja lukemattomia kirjoja hyllyistäni edelleen löytyy (eikä nyt tässä kohtaa puhuta uusista hankinnoista, jotka ovat ilmaantuneet vanhojen kirjojen seuraksi).

Luetut kirjat

Maaliskuu 2014
Huhtikuu 2014
Toukokuu 2014
Kesäkuu 2014
Heinäkuu 2014
Elokuu 2014

Lukematta jäivät

Elokuu 2014
  • Laulajainen, Leena: Keinu meren yllä
Syyskuu 2014
  • Adichie, Chimamanda Ngozi: Huominen on liian kaukana
  • Irving, John: Vapauttakaa karhut!
Lokakuu 2014
  • Dostojevski, F.M.: Riivaajat
  • Susi, Pauliina: Ruuhkavuosi
Marraskuu 2014
  • Márguez, Gabriel García: Sadan vuoden yksinäisyys
  • Karjalainen, Tuula: Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta.
Joulukuu 2014
  • Kinsella, Sophie: Minishoppaaja
  • Hesse, Hermann: Siddhartha
Tammikuu 2015
  • Nicholls, David: Kaikki peliin
Helmikuu 2015
  • Melleri, Arto: Pääkallolipun alla
  • Coelho, Paulo: Zahir

Vuosi sitten totesin, että jos luen kirjoista vähintään puolet, annan itselleni luvan mennä hyvällä omallatunnolla taas kirjaostoksille. Se lupaus on kyllä tullut ongelmitta lunastettua: kirjapinojen määrä ei projektini myötä ole suinkaan päässyt vähentymään. Mutta sehän on mukavaa, että lukemista riittää!

Projektini myötä huomasin, että kovin suunnitelmallinen lukeminen ei ole minun juttuni. Mieluummin valikoin luettavaa fiilispohjalta kuin jonkin ennalta tehdyn suunnitelman mukaan. Toki välillä on hyvä palauttaa mieleen, mitä kirjoja on lukematta, mutta näin tarkkojen suunnitelmien tekeminen ei minun kohdallani kovin hyvin toimi, vaikka tavoitteeni saavutinkin.

Kommentit

  1. Minulle jäi aika lailla samat fiilikset omasta hyllyprojektistani. :) Enää en edes uneksi mistään listalukemisista, sillä semmoinen ei näköjään vain sovi minulle. Omia on tullut luettua sentään edes vähän viime aikoina, aina joku silloin tällöin. Mm. tammikuun 2015 kirjasi (Nicholls) taisin lukea juuri tammikuussa. :D Paljon hienoja sait kyllä luettua, mm. Anna Karenina, Kurjat ja Saatana saapuu Moskovaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli muuten ihan lohdullista huomata, että kirjahankinnoissani on joku tolkku ollut mukana: ihan kammottavia kirjoja ei ainakaan noihin lukemiini opuksiin mahtunut. :) Ja nuo mainitsemasi klassikot olivat kyllä hienoja! Eli ainakin tästä projektista seurasi se, että tuli nuo hienot kirjat vihdoin luettua.

      Poista
    2. Hyvinhän se meni! Oma urakkani tyssäsi viiteen kirjaan, ja viidentenä oli juuri tuo SSM, Bulgakovin mestariteos, josta olin aivan innoissani. Ehkä hyllyssä olisi aarteita lisääkin... Aika ajoin kannattaa ainakin vähän lukea hyllyään puhtaaksi.

      Kävin muuten lukemassa arviosi SSM:stä (en tajua, miten se on mennyt minulta ohi) ja kirja muistui niin elävänä mieleen. Mieletön opus!

      Poista
    3. Alku meni tosiaan yli odotusten, mutta sitten tökkäsi. :)
      SSM on kyllä hieno. Jossain vaiheessa sen pariin pitää palata uudelleen, luulen.

      Poista
  2. Jos lainkaan lohduttaa niin minulla on ylätasanteen lipaston päällä montakymmentä lukematonta kirjaa, es edes kehtaa laskea niitä :). Ostan kirjoja ihan vain fiiliksen ja sen mukaan mitä myös antikvariaateista satun löytämään -- eihän niitä voi sinne jättää kun tilaisuus voi mennä ohi enkä sitten enää löydä juuri sitä mielenkiintoista opusta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän kiinnostava kirja on pakko ostaa, kun se kohdalle osuu. Ei välttämättä osu toiste! :) Ehkä se vain on niin, että niitä lukemattomia kirjoja on omassa hyllyssä pakko olla, että säilyy joku tasapaino elämässä.

      Poista
  3. Kirjahyllyni on saavuttamassa pakonopeuden: se kasvaa nopeammin kuin ehdin lukea. Muuton jälkeen oli hetken rauhallista, mutta nyt materialismini ottaa jälleen vallan. Jotkut bibliomaanikot kertovat, että on vapauttava tunne, kun tajuaa, ettei ehdi lukemaan elämänsä edes oman hyllynsä kirjoja. :-)

    Ehkä kirjahylly, jossa on vain luettuja kirjoja, on kuin viinikellari, jossa on vain tyhjiä pulloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan mahtava vertaus, kiitos Juha! Nyt viimeistään vapaudun siitä pakkomielteestä, että kaikkien omien kirjojen pitäisi muka olla luettuna. Ei pidä!

      Poista
  4. Fiilispohjalta lukeminen on myös minun juttuni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän hankkeen myötä tajusin, että liika suunnitteleminen on tehokas tapa tappaa lukemisen ilo. Fiilistely kunniaan! :)

      Poista
  5. Listaaminen on kivaa. Toteutuu, jos on toteutuakseen. Itse ainakin saan jotain kummaa tyydytystä ihan siitä pelkästä suunnittelustakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olen niin samaa mieltä: listojen tekeminen ja suunnitteleminen on jotenkin vain niin mukavaa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...