Siirry pääsisältöön

Granta 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat

"Kun Grantan erikoisnumeron nimenä on Parhaat suomalaiset kertojat, voi sen ajatella tarjoavan vastauksia kysymyksiin, missä suomalainen kirjallisuus on juuri nyt ja mihin se kenties on matkalla. Aiheesta puhutaan välillä kiivaastikin, ja hyvä niin: jos kirjallisuus ei herättäisi intohimoja, olisi tilanne haastava."
Päätoimittaja Aleksi Pöyry Granta 3:n esipuheessa
Granta 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat
(Otava 2014)
Päätoimittaja Aleksi Pöyry
304 sivua
Suomen Grantan kolmanteen numeroon valittu tekstejä teemalla parhaat nuoret suomalaiset kertojat. Mukana teoksessa on tekstejä yhteensä kahdeltakymmeneltä alle 40-vuotiaalta kirjailijalta, kun Laura Gustafssonilta, Juhani Karilalta ja Emma Juslinilta. Tietenkin aina voi keskustella siitä, ovatko kirjailijavalinnat "oikeita", mutta kyllä aikakauskirjan numero tarjoaa varsin kiinnostavan kuvan kotimaisesta nykykirjallisuudesta.

Aikakauskirjan aiemmista numeroista poiketen tällä kertaa mukana on vain novelleja ja romaanikatkelmia. Virkistävän poikkeuksen valikoimaan genrensä puolesta tuo Sofi Oksasen kuunnelma Siniposkiset tytöt, jonka myötä palataan ajassa taaksepäin vuoteen 1949, kun naisvangit ovat junassa matkalla kohti Siperiaa. Kuunnelma tarjoaa Sofi Oksaselta tuttua tematiikkaa ja varmaa laatua.

Tuttua tyyliä ja taattua laatua tarjoaa tekstissään myös Juha Itkonen, jonka novelli Rimini vie minäkertojan lapsuusmuistoihin ja Italian-matkaan, joka on odotettu mutta ei täysin onnistunut. Itkonen kuvaa hienosti perhesuhteita, kasvamista ja muistoja.
Lopulta kaikki joka tapauksessa vain katoaa. Kaikki tämä mitä päässämme kannamme, toteutunut eämä ja toteutumaton, sekä muistot että kuvitelmat, eikä ero niiden kahden välillä ehkä edes ole niin suuri kuin kuvittelemme, ei ainakaan jos käy niin kuin äidille.
Jaakko Yli-Juonikas tuli minulle ensi kertaa tutuksi romaanin Vanhan merimiehen tarinan myötä, ja novellissa Tuskin mitään vakavaa on samaa mystisyyttä. Novelli jättää hyvällä tavalla ymmälleen.

Hieman harmillista on se, että Grantan kolmannen numeron pääosa sisältää katkelmia romaaneista. Romaanit lukisin mieluummin kokonaisuudessaan romaaneina ja tällaiseen kokoelmaan toivoisin kokonaisia tekstejä. Toki ymmärrän, että kun kokoelman taustalla on ajatus viedä suomalaista kirjallisuutta ulkomaille, on hyvä tarjota makupaloja kokonaisteoksista, ja katkelmien perusteella näyttää siltä, että tulossa on hyvinkin kiinnostavia romaaneja: esimerkiksi Leena Parkkisen psykologinen trilleri Huomispäivän aave on nyt lukulistallani. Silti en voi olla toivomatta, että uusin Granta, joka on juuri hiljattain ilmestynyt, olisi kokonaisuudessaan vetävämpi.

Granta 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat muualla: Luetut, lukemattomat ja Kirjakirppu.

Kommentit

  1. En voi mitään sille, että kun tällaisia julkaistaan, niin mieleeni aina tulee, että voi heitä, jotka eivät päässeet kokoelmaan mukaan. Valinta on vallankäyttöä. Toivottavasti sitä on käytetty viisaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Valintoja on tietysti pakko tehdä, mutta kyllähän ne väkisin aiheuttavat spekulointia, valittiinko oikein. Hyviä kirjoittajia tässä on, mutta varmasti monta hyvää jäi pois.

      Poista
  2. Olen tästä osan nyt lukenut ja ihmetellyt samaa, miksi niin paljon tulevien romaanien katkelmia? Tulee vähän tiettyjen kirjailijoiden puffaaminen mieleen ja silloin tuo yllä mainittu spekulointi siitä onko kokoelmassa juuri oikeat kirjailijat vai ei on todella aiheellista. Mutta positiivista kuulla että yleensä Grantat eivät ole romaanikatkelmia täynnä, tämä kun on ensimmäinen johon olen tutustunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puffaaminen tästä tosiaan tulee mieleen. Olisi kiva kuulla, onko tämä Granta herättänyt kansainvälistä kiinnostusta.
      Tähän asti olen pitänyt eniten Grantan toisesta numerosta, jonka teemana on outo. Sitä ei ole kyllästetty romaanikatkelmilla.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok