Siirry pääsisältöön

Anna Jansson: Haudan takaa

"-Miksi olet laittautunut tuollaiseksi? Emil kysyi taas.
- Koska joskus on helpompaa olla joku muu. Ei ole pakko olla se jona muut pitävät. Voi valita eri roolin. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Larpissa voi muuttaa kaiken, mikä on pielessä.
Emil katsoi Malvaa. Tytön puhuessa hän löysi tämän todelliset kasvot valkoisen meikin takaa.
- Mitä sinä haluat muuttaa?
- Kaiken!"
Anna Jansson: Haudan takaa
(Gummerus 2013)
Alkuteos När skönheten kom till Bro
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
Äänikirjan kesto 10h 18min.
Lukija Pinja Flink
Anna Janssonin luomaan Maria Werniin tulin tutustuneeksi joulukuussa, kun kuuntelin dekkarin Haudankaivaja. Kun Elisa Kirjan äänikirjavalikoimiin tuli tarjoushinnalla myyntiin myös tämä Haudan takaa -teos, latasin senkin puhelimeeni äänikirjan tarvetta odottamaan.

Tuttuun tapaan ollaan Gotlannissa, missä vietetään keskiaikaviikkoa. Botel Hellstenin luotsaama roolipeliryhmä tapaa öisin kirkon raunioilla ja virittäytyy keskiajan tunnelmiin. Ryhmään liittyy uusi jäsen, 16-vuotias Malva, joka herättää tahtomattaankin intohimoja suuntaan ja toiseen. Malva kuitenkin katoaa.

Toisena juonteena on Maria Wernin ystävän perhettä koskettava omituinen tapaus: Jonatanin vaimo Nina on ajanut humalassa naisen yli autolla. Uhri on loukkaantunut vaikeasti eivätkä Ninan vammat oikein ole sellaisia, kuin niiden luulisi olevan. Nina on kuitenkin helppo kuitata syylliseksi.

Monenlaisia käänteitä kirjassa tapahtuu eikä kuolemantapauksiltakaan vältytä, kun outoja tapahtumia selvitellään. Yhteiskunnallista kritiikkiä tästäkin teoksesta löytyy ja nokkelasti Anna Jansson juonta rakentaa, mutta jostain syystä en pitänyt tästä kirjasta niin paljon kuin Haudankaivajasta. Ensinnäkin Maria Wern tuntuu henkilönä liian yleispätevältä. Hän vaistoaa ihmisten mielenliikkeitä ja ymmärtää, on niin hyvä ystävä ja niin kaikkea, että hänen hahmoonsa alkaa kaivata jotain säröä. Toiseksi minua hämmensi se, miten Maria Wern on yhtäkkiä mallikelpoinen ja rakastava perheenäiti, kun Haudankaivajassa lapset ohitettiin vain parilla maininnalla. Kolmanneksi kerronta dialogeineen on välillä turhan alleviivaavaa ja selittävää: lukijalle ei juuri jätetä oivallettavaa. Neljänneksi tässä kirjassa on ihmisille tapahtunut liikaa. Hyväksikäyttöä ja suoranaista pedofiliaa siellä ja täällä niin, että jossain vaiheessa tuntuu, että lähes jokaisen kaapissa on joku luuranko. Lopuksi tapahtumat ovat paikoin niin epäuskottavia, että ne alkavat ärsyttää. Siinä vaiheessa, kun Maria Wern lähtee yksin selvittämään erästä mysteeriä ja kun kuuntelijana arvasin, että pulaanhan tuo kokenut poliisi tietenkin joutuu, olin jo kertakaikkisen tuskastunut.

Myönteisempiä kokemuksia kirja on tarjonnut ainakin KirjasähkökäyrässäKirjavinkeissä ja Amman lukuhetkessä (viimeksi mainitussa teos on muuten nautittu äänikirjana).

Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen Janssonin dekkari tuo yhden lisäsuorituksen rakkaan naapurimaamme Ruotsin kohdalle.

Kommentit

  1. Tämäpä kiinnostavaa, sillä luin ennen kaikki Anna Janssonin dekkarit kuten myös Mari Jungstedtin (Olikohan tuo viimeinen nimi oikein?). Sitten tympäännyin, kun ne ensinnäkin sekoittuvat mielessäni eli muistuttivat liikaa toisiaan ja sitten tuli just tuollaisa epäuskottavuusfiiliksiä kuin sinulla yllä. Kuinkas ollakaan, kävin vähän aikaa sitten taas kirjastossa ja hakemassa yhtä Phillipsin kirjaa. Näinkin sitten siinä eisttelytelinessää Janssonin Tuhopolttajan ja jotenkin jäin sen kirjan kannen koukkuun. Napppasin siitä ja ajattelin, että 'voisihan tätä taas välillä lukea välipalana'. Toivon totisesti jotain kiinnostavaa;)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole Janssonilta lukenut muuta kuin nuo kaksi mainitsemaani, mutta jo noin pienen maistelun myötä alkoi tuntua, että kirjoissa on liian samanlainen kaava käytössä.
      Mutta jäänpä mielenkiinnolla odottamaan sinun tuntemuksiasi tuosta Tuhopolttajasta. Jos innostut, lupaan antaa Janssonille vielä mahdollisuuden!

      Poista
    2. Väliaikatieto: Tuhopolttajan alku on kiinnostava;) Olen yllättynyt ja toivon nyt, että Jansson ei sössi. Muuistan, miten paljon pidin hänen kirjoistaan aikaisemmin...

      Poista
    3. Kiitos väliaikatiedosta, Leena! Toivon, että kiinnostavuus säilyy.

      Poista
  2. Luin Janssonia yhteen aikaan paljon, kuten muitakin ruotsalaisdekkaristeja. Sitten ne alkoivat toistaa itseään. Samat tunnelmat tuntuvvat toistuvan kirjasta toiseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka en ole dekkareissa mitenkään nero arvaamaan rikollisia, alkoi tässä kirjassa tosiaan häiritä liikaa tuo, että se tuntui monilta kohdin Haudankaivajan toisinnolta.

      Poista
  3. Sain joululahjaksi kasan Maria Wern -dekkareita ystävältä, jonka suosikkidekkaristi Jansson on (hih, pientä painostusta, sillä en ole koskaan lukenut yhtään Maria Werniä, mutta ystäväni on yrittänyt hehkuttaa kirjoja jo monta vuotta :D ). Luulenpa, että tänä vuonna minäkin tutustun Anna Janssonin dekkareihin. Mutta on hyvä tietää, ettei välttämättä kannata antaa odotusten hipoa pilviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä, että Janssonilla on vankka ihailijakuntansa. Tietynlaiseen mielentilaan kirjat varmasti sopivat, ja onhan niissä paljon hyvääkin. Haudankaivajassa tykkäsin paljon miljöökuvailusta, ja kyllä tämänkin kirjan mukana alkoi kyteä haave Gotlannin-matkasta. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok