Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Taikatalvi


”Hän epäröi hetken. Mutta sitten hänestä tuntui, että oli vielä pahempaa olla aivan yksin hereillä, kun ympärillä nukuttiin.
Ja niin Muumipeikko tassutteli ensimmäiset jäljet sillan yli ja rinnettä ylös. Ne olivat hyvin pienet mutta päättäväiset jäljet, ja ne menivät suoraan puiden lomitse etelää kohti."
Tove Jansson: Taikatalvi
(WSOY 2010)
Ruotsinkielinen alkuteos Trollvinter 1957
Ensimmäinen suomenkielinen painos 1958
Suomentanut Laila Järvinen
Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä
121 sivua
Tove Janssonin Taikatalven perustarina on varmasti monelle tuttu: muumit nukkuvat yleensä talviunta havunneulasia vatsassaan, mutta yllättäen Muumipeikko säpsähtääkin hereille keskellä talvea. Kaikki on kovin ihmeellistä ja outoa, sillä lumi on peittänyt kotilaakson eikä uimaankaan pääse meren jääpeitteen vuoksi.

Onneksi kaikki eivät kuitenkaan nuku talviunta. "Mörkö kuljeskeli jäällä aivan omissa mietteissään", pikku Myy laskee mäkeä ja Tuu-tikki asustaa uimahuoneessa. Ja vaikka Muumipeikko kaipaa kesää ja aurinkoa, on muista talven kulkijoista hänelle seuraa, kun hän odottaa kevättä. Aurinko näyttäytyy joka päivä hieman enemmän samalla, kun esi-isä muuttaa kaakeliuuniin ja muumien kotitaloon ilmaantuu muitakin vieraita. Muumimamman hillo tekee kauppansa ja Muumipeikko kohtaa niin monia uusia asioita, että muun perheen herättyä hänellä riittää kerrottavaa. Muumimamma on poikansa erikoisessa talvessa suloisella tavalla läsnä, vaikka hän talviuntaan nukkuukin.

Muumilaakson talvitunnelmiin on helppo suomalaisena eläytyä. Miltä tuntuu, kun on lumista ja kylmää, ja miten hienoa on, kun aurinko yhtäkkiä pilkistääkin horisontissa pitkän pimeyden jälkeen. Kun talvisää muuttuu leudommaksi ja ensimmäiset lupaukset keväästä ilmaantuvat, huomaa Muumipeikkokin, että ei tuo outo vuodenaika niin kauhea olekaan.
Talvi! hän ajatteli. Siitähän voi pitää!
Taikatalvessa on paljolti kysymys Muumipeikon kasvamisesta. Hän oppii paljon uutta entuudestaan tuntemattomasta vuodenajasta. Hän tutustuu uusiin tuttavuuksiin, joista kaikkia ei ole helppo sietää, ja samalla hän oppii paljon myös itsestään.

Taikatalvi on ihastuttava kirja, josta riittää ammennettavaa niin lapsille kuin aikuisille. Siinä on sopivassa suhteessa seikkailua ja ajattelemisen aihetta, ja annettavaa kirjalla on varmasti useammallekin lukukerralle.
- Mahtaa olla ihanaa pitää kylmästä vedestä.
- Se on parasta mitä tiedän, Hemuli sanoi säteillen. - Se ajaa tiehensä kaikki tarpeettomat ajatukset ja mielikuvat. Usko minua; mikään ei ole niin vaarallista kuin sisällä istuminen.
- Niinkö? sanoi Muumipeikko.
- Niin. Silloin saa helposti kaikenlaisia aatteita, selitti Hemuli.
Kirjasta muissa blogeissa: Anna minun lukea enemmän, Jokken kirjanurkka, Lukuisa, Sinisen linnan kirjasto, Kirjojen kamari, Villasukka kirjahyllyssä, Amman lukuhetki ja Tarinauttisen hämärän hetket.

50 kategoriaa -listauksessa Taikatalvi asettuu kohtaan 7. A book with nonhuman characters. Talven lukuhaaste on nyt minun osaltani tässä.

Kommentit

  1. Taikatalvi on muumisuosikkini... Rakastan tätä Janssonin tulkintaa kasvamisesta ja itsenäistymisestä... Ja talvi Muumilaaksossa -siinähän on ihan erityinen taikansa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on kyllä jotain tavattoman viehättävää. Miten turvallisella ja kuitenkin vähän pelottavalla tavalla Muumipeikko itsenäistyykään.

      Poista
  2. Tämä on hieno tarina talvesta, yksinäisyydestä ja ystävien tuesta. Ja siitä, että silloin voi tehdä kaikkea kivaa huolimatta kylmyydestä ja lumesta. Tässä tarinassa tutustutaan hienoihin hahmoihin. Muumipeikko oli utelias ja rohkea ja selvisi ilman vanhempiensa tukea. Ihana kirja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä lukiessa kotoisa talvemme tuntuu jotenkin erityisemmältä. :)

      Poista
  3. Taikatalvi on minunkin muumikirjasuosikkini. Olen saanut tästä kirjasta paljon lohtua, iloa, ihmetyksen aiheita ja lämpöä. Se kestää monta lukukertaakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta lukukertoja tämä tosiaan varmasti kestää. Tuntuu, että paljon jäi vielä huomaamatta.

      Poista
  4. Oi ihana Taikatalvi! Tämä ja Muumilaakson marraskuu ovat minun(kin!) muumisuosikkejani... Tämä on hieno ja syvä tarina, jonka voi lukea loputtoman monta kertaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muumilaakson marraskuu on ehkä kuitenkin vielä minulle se ykkönen. Mutta Taikatalvi on ihan tuntumassa.

      Poista
  5. Tämä muumikirja on tarinaltaan minullekin tutuin, vaikka en ole kirjaa lukenutkaan kannesta kanteen. Meillä on kesken kirjan kuunteleminen äänikirjana ja sekin on viehättävää. Hienoa talvitunnelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarina tässä on tosiaan kovin tuttu eri muumikirjaversioista - niin ja televisiosta. Äänikirjana tämä on varmasti myös ihana.

      Poista
  6. Taikatalvi on kyllä ihana. <3 Rakastan kaikkia muumikirjoja, ja on vaikea löytää omaa suosikkia, mutta tämä sijoittuu ainakin ihan kärkipäähän. Voi miten olikaan mukava palata taas kirjaan bloggauksesi kautta, Jonna. Kiitos. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muumikirjat ovat kyllä ihania, niin monitasoisia ja upeita. Kiitos sinulle kommentistasi, Krista. <3

      Poista
  7. Taikatalvessa on ihana tunnelma <3

    Äidit valvovat jopa nukkuessaan, ainakin mitä lapsiin tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma on tosiaan ihana. Ja minä ihastuin tuohon ajatukseen, että äiti on turvallisesti läsnä, vaikka nukkuu.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on