Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Taikatalvi


”Hän epäröi hetken. Mutta sitten hänestä tuntui, että oli vielä pahempaa olla aivan yksin hereillä, kun ympärillä nukuttiin.
Ja niin Muumipeikko tassutteli ensimmäiset jäljet sillan yli ja rinnettä ylös. Ne olivat hyvin pienet mutta päättäväiset jäljet, ja ne menivät suoraan puiden lomitse etelää kohti."
Tove Jansson: Taikatalvi
(WSOY 2010)
Ruotsinkielinen alkuteos Trollvinter 1957
Ensimmäinen suomenkielinen painos 1958
Suomentanut Laila Järvinen
Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä
121 sivua
Tove Janssonin Taikatalven perustarina on varmasti monelle tuttu: muumit nukkuvat yleensä talviunta havunneulasia vatsassaan, mutta yllättäen Muumipeikko säpsähtääkin hereille keskellä talvea. Kaikki on kovin ihmeellistä ja outoa, sillä lumi on peittänyt kotilaakson eikä uimaankaan pääse meren jääpeitteen vuoksi.

Onneksi kaikki eivät kuitenkaan nuku talviunta. "Mörkö kuljeskeli jäällä aivan omissa mietteissään", pikku Myy laskee mäkeä ja Tuu-tikki asustaa uimahuoneessa. Ja vaikka Muumipeikko kaipaa kesää ja aurinkoa, on muista talven kulkijoista hänelle seuraa, kun hän odottaa kevättä. Aurinko näyttäytyy joka päivä hieman enemmän samalla, kun esi-isä muuttaa kaakeliuuniin ja muumien kotitaloon ilmaantuu muitakin vieraita. Muumimamman hillo tekee kauppansa ja Muumipeikko kohtaa niin monia uusia asioita, että muun perheen herättyä hänellä riittää kerrottavaa. Muumimamma on poikansa erikoisessa talvessa suloisella tavalla läsnä, vaikka hän talviuntaan nukkuukin.

Muumilaakson talvitunnelmiin on helppo suomalaisena eläytyä. Miltä tuntuu, kun on lumista ja kylmää, ja miten hienoa on, kun aurinko yhtäkkiä pilkistääkin horisontissa pitkän pimeyden jälkeen. Kun talvisää muuttuu leudommaksi ja ensimmäiset lupaukset keväästä ilmaantuvat, huomaa Muumipeikkokin, että ei tuo outo vuodenaika niin kauhea olekaan.
Talvi! hän ajatteli. Siitähän voi pitää!
Taikatalvessa on paljolti kysymys Muumipeikon kasvamisesta. Hän oppii paljon uutta entuudestaan tuntemattomasta vuodenajasta. Hän tutustuu uusiin tuttavuuksiin, joista kaikkia ei ole helppo sietää, ja samalla hän oppii paljon myös itsestään.

Taikatalvi on ihastuttava kirja, josta riittää ammennettavaa niin lapsille kuin aikuisille. Siinä on sopivassa suhteessa seikkailua ja ajattelemisen aihetta, ja annettavaa kirjalla on varmasti useammallekin lukukerralle.
- Mahtaa olla ihanaa pitää kylmästä vedestä.
- Se on parasta mitä tiedän, Hemuli sanoi säteillen. - Se ajaa tiehensä kaikki tarpeettomat ajatukset ja mielikuvat. Usko minua; mikään ei ole niin vaarallista kuin sisällä istuminen.
- Niinkö? sanoi Muumipeikko.
- Niin. Silloin saa helposti kaikenlaisia aatteita, selitti Hemuli.
Kirjasta muissa blogeissa: Anna minun lukea enemmän, Jokken kirjanurkka, Lukuisa, Sinisen linnan kirjasto, Kirjojen kamari, Villasukka kirjahyllyssä, Amman lukuhetki ja Tarinauttisen hämärän hetket.

50 kategoriaa -listauksessa Taikatalvi asettuu kohtaan 7. A book with nonhuman characters. Talven lukuhaaste on nyt minun osaltani tässä.

Kommentit

  1. Taikatalvi on muumisuosikkini... Rakastan tätä Janssonin tulkintaa kasvamisesta ja itsenäistymisestä... Ja talvi Muumilaaksossa -siinähän on ihan erityinen taikansa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on kyllä jotain tavattoman viehättävää. Miten turvallisella ja kuitenkin vähän pelottavalla tavalla Muumipeikko itsenäistyykään.

      Poista
  2. Tämä on hieno tarina talvesta, yksinäisyydestä ja ystävien tuesta. Ja siitä, että silloin voi tehdä kaikkea kivaa huolimatta kylmyydestä ja lumesta. Tässä tarinassa tutustutaan hienoihin hahmoihin. Muumipeikko oli utelias ja rohkea ja selvisi ilman vanhempiensa tukea. Ihana kirja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä lukiessa kotoisa talvemme tuntuu jotenkin erityisemmältä. :)

      Poista
  3. Taikatalvi on minunkin muumikirjasuosikkini. Olen saanut tästä kirjasta paljon lohtua, iloa, ihmetyksen aiheita ja lämpöä. Se kestää monta lukukertaakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta lukukertoja tämä tosiaan varmasti kestää. Tuntuu, että paljon jäi vielä huomaamatta.

      Poista
  4. Oi ihana Taikatalvi! Tämä ja Muumilaakson marraskuu ovat minun(kin!) muumisuosikkejani... Tämä on hieno ja syvä tarina, jonka voi lukea loputtoman monta kertaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muumilaakson marraskuu on ehkä kuitenkin vielä minulle se ykkönen. Mutta Taikatalvi on ihan tuntumassa.

      Poista
  5. Tämä muumikirja on tarinaltaan minullekin tutuin, vaikka en ole kirjaa lukenutkaan kannesta kanteen. Meillä on kesken kirjan kuunteleminen äänikirjana ja sekin on viehättävää. Hienoa talvitunnelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarina tässä on tosiaan kovin tuttu eri muumikirjaversioista - niin ja televisiosta. Äänikirjana tämä on varmasti myös ihana.

      Poista
  6. Taikatalvi on kyllä ihana. <3 Rakastan kaikkia muumikirjoja, ja on vaikea löytää omaa suosikkia, mutta tämä sijoittuu ainakin ihan kärkipäähän. Voi miten olikaan mukava palata taas kirjaan bloggauksesi kautta, Jonna. Kiitos. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muumikirjat ovat kyllä ihania, niin monitasoisia ja upeita. Kiitos sinulle kommentistasi, Krista. <3

      Poista
  7. Taikatalvessa on ihana tunnelma <3

    Äidit valvovat jopa nukkuessaan, ainakin mitä lapsiin tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma on tosiaan ihana. Ja minä ihastuin tuohon ajatukseen, että äiti on turvallisesti läsnä, vaikka nukkuu.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…