Siirry pääsisältöön

Ulla-Lena Lundberg: Metsästäjän hymy

"Mistä me tulemme ja mihin olemme matkalla? Näitä kysymyksiä luolataide ilmiselvästi käsittelee, ja erityisen ajankohtaisia ne ovat juuri täällä Baskimaassa."
Ulla-Lena Lundberg:
Metsästäjän hymy - matkoja
kalliotaiteen maailmassa
(Teos 2014)
Ruotsinkielinen alkuteos
Jägarens Leende 2010
Suomentanut Leena Vallisaari
308 sivua
Ulla-Lena Lundberg, Finlandia-palkittu kirjailija, kuljettaa tuoreimmassa suomennetussa teoksessaan Metsästäjän hymy lukijansa katselemaan kallio- ja luolamaalauksia niin Espanjassa kuin Afrikassa, Ranskassa, Venäjällä ja Pohjolassa. Kirjailijan ja lukijan rinnalla kulkee myös Lundbergin isosisko Gunilla Lundberg-Kelly, joka pyysi arempaa pikkusiskoaan katsomaan, opetti "maailman kaikkien asioiden nimet" ja tiesi vastaukset.

Sisarusten yhteinen intohimo oli kalliotaide. Metsästäjän hymyssä Ulla-Lena Lundberg käsittelee Etelä-Afrikan kalliotaidetta, Etelä-Euroopan luolataidetta, Pohjolan kalliopiiroksia ja kalliomaalauksia sekä Länsi-Euroopan suurten hautakumpujen piirroksia. Paljon jää luonnollisesti käsittelemättä, kun kirjassa ei Aasiaan, Amerikkaan ja Australiaan poiketa lainkaan, mutta luontevaa on keskittyä maanosiin, joissa sijaitsevat pääosin ne kohteet, jotka kirjan kirjoittaja on itse nähnyt.

Kirjassa kuvataan kiinnostavasti sitä, miten merkityksellisiä kulttuurin kantajia kallio- ja luolataideteokset ovat:
"Taide kuvaa transsikokemuksia, transsiin siirtyessä tapahtuvaa liukumista ja muodonmuutoksia, sitä mitä transsimatkan aikana nähdään. Realistisia kuvia ja hjahmoja, koska me tunnistamme toisessa maailmassa oman maailmamme muodot, mutta toisaalta näytetään myös poikkeamia joille ei löydy realistista selitystä. Ne pohjaavat syvään, elävään mytologiaan, joka on sekä luomiskertomus että maailmankatsomus."
Lundberg tuo esille myös sen, millaisia ristiriitaisuuksia taidemuotoon sisältyy. Esimerkiksi samanismiteoria, jonka mukaan kalliotaiteella on samanistinen alkuperä ja sisältö, on herättänyt runsaasti kannatuksen ohella myös vastustusta. Taustalla on termin "samanismi" määrittely: viittaako se historialliseen siperialaiseen ilmiöön? Olisiko siperialainen samanismi jossain vaiheessa levinnyt kaikkialle maailmaan? Lundberg kuitenkin itse ilmoittaa olevansa samanismiteorian kannattaja: "Samanismin piirteitä näkee metsästäjä- ja keräilijäkansojen keskuudessa kaikkialla maailmassa; minulle siperialaisen nimityksen käyttäminen ilmiön yleisnimityksenä ei tuota vaikeuksia." Ristiriitaista on myös se, kun tuhoutuvia taideteoksia suljetaan yleisöltä ja kopioidaan nähtäväksi muualle, ja se, kun merkittävän kulttuuriperinnön suojeleminen tarkoittaa samalla sitä, että taideteosten lähiseutujen asukkailta joudutaan kieltämään pääsy perinteisille alueilleen.

"Ääninen on Laatokan jälkeen Euroopan toiseksi
suurin järvi, suuri vesi siellä mitä suomalaiset
kutsuvat Itä-Karjalaksi. Satakieli ja kuhankeittäjä
laulavat siellä suomalaista runoutta, ja siellä
kallioihin on uurrettu enemmän laulujoutsenia
kuin missään muualla maailmassa."
Metsästäjän hymy on painava paitsi fyysisesti, myös sisällöltään. Teos haastaa lukijansa tulkitsemaan ja pohtimaan, saa ajattelemaan luontoon luotujen taideteosten merkitystä kulttuurin kuvana. Kuvat kertovat siitä, mikä on niiden tekijöille ollut tärkeää. Esimerkiksi karhua on pelätty ja kunnioitettu, sen kanssa on saatettu kohdata, kun on osuttu eläimen reviirille luolaan. Tietenkään kaikkien kuvien tarkkoja merkityksiä ei tiedetä, vaan katsoja joutuu tulkitsemaan ja arvailemaan, kutittelemaan mielikuvitustaan. Mielikuvitusta kutittelee myös Lundbergin teos, ja se saa haaveilemaan matkasta, joka veisi katsomaan menneiden aikojen taideteoksia. Ei tarvitse edes matkustaa kauas, sillä taidetta voi löytää melko läheltä: Suomestakin on löydetty 124 kalliomaalausta vuonna 2008 tehdyn listauksen mukaan.
"Jos on katsonut kalliotaidetta vuosikaudet, sitä voi kuunnella melkein kuin kieltä ja tunnistaa siitä lauseen osia ja kieliopin. Myöhemmän kivikauden metsästäjäkansoilla näyttää olleen koko Pohjoiskalotin alueella samantapainen kuvakieli. - - Veneet, ihmiset, hirvi - varsinkin hirvi - toistuvat Suomessa samoin kuin Karjalassa ja Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa. Suomen maalauksissa hirvi kuitenkin esiintyy harvoin ryhmässä, useimmiten se on yksinään melkein kuin Hiiden hirven, suomalaisen mytologian suuren hirven, varhaisena prototyyppinä."
Vaikka kallio- ja luolataideteokset eivät kuuluisi varsinaisiin kiinnostuksenkohteisiin, kannattaa Metsästäjän hymyyn ehdottomasti tutustua varsinkin, jos kuvat kulttuurien kuvastajina vähänkään kiinnostavat. Ulla-Lena Lundberg kirjoittaa tuttuun tapaansa kauniisti ja elävästi. Kauniisti kirjailija tuo myös esille muistojaan lapsuudestaan ja siitä, kuinka kiinnostus arkeologiaan heräsi.

50 kategoriaa -listauksessa teos asettuu kohtaan 14. A nonfiction book.
Kustantamo Teos tarjosi tämän kirjan luettavakseni. Kiitän!

Kommentit

  1. Tämä kirja jäi mieleeni katalogeista, mutta enpä ole tullut lukeneeksi. Aihe on todella kiehtova, varsinkin nuo samanismijutut, vaikken siitä mitään tiedäkään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ennen kirjan lukemista tiennyt kalliotaiteesta juuri mitään, mutta nyt tiedän paljon enemmän. :)

      Poista
  2. Voi, tämä on ehdottomasti luettava! olen katsellut kirjaa 'sillä silmällä' Teoksen sivuilla... <3

    Hieno arvio!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla-Lena Lundbergista on vähitellen tullut yksi suosikkikirjailijani. Metsästäjän hymyä lukiessa oli kiva huomata, että Lundberg kirjoittaa kauniisti myös tietokirjallisuutta.
      Kiitos, Kaisa Reetta!

      Poista
  3. Sattuipa blogisi hyvin kohdalle! Luen parhaillaan kirjaa ruotsin kielellä (Jägarens leende). Mielenkiintoinen kirja, jonka lajimääritystä mietin koko ajan - ja päädyin kutsumaan sitä omaelämänkerralliseksi tietokirjaksi. Niin elävasti Ulla-Lena kuvaa omia kokemuksiaan ja tunteitaan ja lähettää mm. viestin aikamme päättäjille ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Mutta ennen kaikkea kiehtoo kirjan substanssi, se mitä kirja kertoo tuhansien vuosien takaisesta elämästä. Lukijana tuntee melkein yhteyttä. Ensi kesänä täytynee mennä katsomaan Astuvansalmen maalauksia ja tuntemaan, vahvistuuko yhteys. Hienoa että tämä on nyt luettavissa myös suomeksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua kiehtoi erityisesti juuri se, miten mennyt tulee kirjassa niin kauniisti ja kiehtovasti lähelle. Kalliomaalauksien äärelle kirjan myötä alkaa kyllä kaivata. Olisi hienoa nähdä joitakin maalauksia luonnossa, omassa ympäristössään.
      On tosiaan hienoa, että teos on saatavilla nyt suomeksikin. Kieli on sen verran tieteellistä, että aivan perustason ruotsilla kirjaa ei varmasti selvitä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…