Siirry pääsisältöön

Ulla-Lena Lundberg: Metsästäjän hymy

"Mistä me tulemme ja mihin olemme matkalla? Näitä kysymyksiä luolataide ilmiselvästi käsittelee, ja erityisen ajankohtaisia ne ovat juuri täällä Baskimaassa."
Ulla-Lena Lundberg:
Metsästäjän hymy - matkoja
kalliotaiteen maailmassa
(Teos 2014)
Ruotsinkielinen alkuteos
Jägarens Leende 2010
Suomentanut Leena Vallisaari
308 sivua
Ulla-Lena Lundberg, Finlandia-palkittu kirjailija, kuljettaa tuoreimmassa suomennetussa teoksessaan Metsästäjän hymy lukijansa katselemaan kallio- ja luolamaalauksia niin Espanjassa kuin Afrikassa, Ranskassa, Venäjällä ja Pohjolassa. Kirjailijan ja lukijan rinnalla kulkee myös Lundbergin isosisko Gunilla Lundberg-Kelly, joka pyysi arempaa pikkusiskoaan katsomaan, opetti "maailman kaikkien asioiden nimet" ja tiesi vastaukset.

Sisarusten yhteinen intohimo oli kalliotaide. Metsästäjän hymyssä Ulla-Lena Lundberg käsittelee Etelä-Afrikan kalliotaidetta, Etelä-Euroopan luolataidetta, Pohjolan kalliopiiroksia ja kalliomaalauksia sekä Länsi-Euroopan suurten hautakumpujen piirroksia. Paljon jää luonnollisesti käsittelemättä, kun kirjassa ei Aasiaan, Amerikkaan ja Australiaan poiketa lainkaan, mutta luontevaa on keskittyä maanosiin, joissa sijaitsevat pääosin ne kohteet, jotka kirjan kirjoittaja on itse nähnyt.

Kirjassa kuvataan kiinnostavasti sitä, miten merkityksellisiä kulttuurin kantajia kallio- ja luolataideteokset ovat:
"Taide kuvaa transsikokemuksia, transsiin siirtyessä tapahtuvaa liukumista ja muodonmuutoksia, sitä mitä transsimatkan aikana nähdään. Realistisia kuvia ja hjahmoja, koska me tunnistamme toisessa maailmassa oman maailmamme muodot, mutta toisaalta näytetään myös poikkeamia joille ei löydy realistista selitystä. Ne pohjaavat syvään, elävään mytologiaan, joka on sekä luomiskertomus että maailmankatsomus."
Lundberg tuo esille myös sen, millaisia ristiriitaisuuksia taidemuotoon sisältyy. Esimerkiksi samanismiteoria, jonka mukaan kalliotaiteella on samanistinen alkuperä ja sisältö, on herättänyt runsaasti kannatuksen ohella myös vastustusta. Taustalla on termin "samanismi" määrittely: viittaako se historialliseen siperialaiseen ilmiöön? Olisiko siperialainen samanismi jossain vaiheessa levinnyt kaikkialle maailmaan? Lundberg kuitenkin itse ilmoittaa olevansa samanismiteorian kannattaja: "Samanismin piirteitä näkee metsästäjä- ja keräilijäkansojen keskuudessa kaikkialla maailmassa; minulle siperialaisen nimityksen käyttäminen ilmiön yleisnimityksenä ei tuota vaikeuksia." Ristiriitaista on myös se, kun tuhoutuvia taideteoksia suljetaan yleisöltä ja kopioidaan nähtäväksi muualle, ja se, kun merkittävän kulttuuriperinnön suojeleminen tarkoittaa samalla sitä, että taideteosten lähiseutujen asukkailta joudutaan kieltämään pääsy perinteisille alueilleen.

"Ääninen on Laatokan jälkeen Euroopan toiseksi
suurin järvi, suuri vesi siellä mitä suomalaiset
kutsuvat Itä-Karjalaksi. Satakieli ja kuhankeittäjä
laulavat siellä suomalaista runoutta, ja siellä
kallioihin on uurrettu enemmän laulujoutsenia
kuin missään muualla maailmassa."
Metsästäjän hymy on painava paitsi fyysisesti, myös sisällöltään. Teos haastaa lukijansa tulkitsemaan ja pohtimaan, saa ajattelemaan luontoon luotujen taideteosten merkitystä kulttuurin kuvana. Kuvat kertovat siitä, mikä on niiden tekijöille ollut tärkeää. Esimerkiksi karhua on pelätty ja kunnioitettu, sen kanssa on saatettu kohdata, kun on osuttu eläimen reviirille luolaan. Tietenkään kaikkien kuvien tarkkoja merkityksiä ei tiedetä, vaan katsoja joutuu tulkitsemaan ja arvailemaan, kutittelemaan mielikuvitustaan. Mielikuvitusta kutittelee myös Lundbergin teos, ja se saa haaveilemaan matkasta, joka veisi katsomaan menneiden aikojen taideteoksia. Ei tarvitse edes matkustaa kauas, sillä taidetta voi löytää melko läheltä: Suomestakin on löydetty 124 kalliomaalausta vuonna 2008 tehdyn listauksen mukaan.
"Jos on katsonut kalliotaidetta vuosikaudet, sitä voi kuunnella melkein kuin kieltä ja tunnistaa siitä lauseen osia ja kieliopin. Myöhemmän kivikauden metsästäjäkansoilla näyttää olleen koko Pohjoiskalotin alueella samantapainen kuvakieli. - - Veneet, ihmiset, hirvi - varsinkin hirvi - toistuvat Suomessa samoin kuin Karjalassa ja Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa. Suomen maalauksissa hirvi kuitenkin esiintyy harvoin ryhmässä, useimmiten se on yksinään melkein kuin Hiiden hirven, suomalaisen mytologian suuren hirven, varhaisena prototyyppinä."
Vaikka kallio- ja luolataideteokset eivät kuuluisi varsinaisiin kiinnostuksenkohteisiin, kannattaa Metsästäjän hymyyn ehdottomasti tutustua varsinkin, jos kuvat kulttuurien kuvastajina vähänkään kiinnostavat. Ulla-Lena Lundberg kirjoittaa tuttuun tapaansa kauniisti ja elävästi. Kauniisti kirjailija tuo myös esille muistojaan lapsuudestaan ja siitä, kuinka kiinnostus arkeologiaan heräsi.

50 kategoriaa -listauksessa teos asettuu kohtaan 14. A nonfiction book.
Kustantamo Teos tarjosi tämän kirjan luettavakseni. Kiitän!

Kommentit

  1. Tämä kirja jäi mieleeni katalogeista, mutta enpä ole tullut lukeneeksi. Aihe on todella kiehtova, varsinkin nuo samanismijutut, vaikken siitä mitään tiedäkään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ennen kirjan lukemista tiennyt kalliotaiteesta juuri mitään, mutta nyt tiedän paljon enemmän. :)

      Poista
  2. Voi, tämä on ehdottomasti luettava! olen katsellut kirjaa 'sillä silmällä' Teoksen sivuilla... <3

    Hieno arvio!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla-Lena Lundbergista on vähitellen tullut yksi suosikkikirjailijani. Metsästäjän hymyä lukiessa oli kiva huomata, että Lundberg kirjoittaa kauniisti myös tietokirjallisuutta.
      Kiitos, Kaisa Reetta!

      Poista
  3. Sattuipa blogisi hyvin kohdalle! Luen parhaillaan kirjaa ruotsin kielellä (Jägarens leende). Mielenkiintoinen kirja, jonka lajimääritystä mietin koko ajan - ja päädyin kutsumaan sitä omaelämänkerralliseksi tietokirjaksi. Niin elävasti Ulla-Lena kuvaa omia kokemuksiaan ja tunteitaan ja lähettää mm. viestin aikamme päättäjille ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Mutta ennen kaikkea kiehtoo kirjan substanssi, se mitä kirja kertoo tuhansien vuosien takaisesta elämästä. Lukijana tuntee melkein yhteyttä. Ensi kesänä täytynee mennä katsomaan Astuvansalmen maalauksia ja tuntemaan, vahvistuuko yhteys. Hienoa että tämä on nyt luettavissa myös suomeksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua kiehtoi erityisesti juuri se, miten mennyt tulee kirjassa niin kauniisti ja kiehtovasti lähelle. Kalliomaalauksien äärelle kirjan myötä alkaa kyllä kaivata. Olisi hienoa nähdä joitakin maalauksia luonnossa, omassa ympäristössään.
      On tosiaan hienoa, että teos on saatavilla nyt suomeksikin. Kieli on sen verran tieteellistä, että aivan perustason ruotsilla kirjaa ei varmasti selvitä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on