Siirry pääsisältöön

Mervi Heikkilä: Louhen liitto

"Olin ihan varma, että jos salaisuuteni paljastuisi, joutuisin välittömästi silmätikuksi, enkä saisi hetken rauhaa. Olisin paikallinen nähtävyys, kuin jokin kummallinen luonnonoikku, kolmikätinen lapsi tai parrakas nainen."
Mervi Heikkilä: Louhen liitto
(Haamu 2015)
151 sivua
Tänään, Kalevalan päivänä ja suomalaisen kulttuurin päivänä, julkaistaan Kalevalan 180-vuotisjuhlavuoden tunnelmissa Mervi Heikkilän nuortenromaani Louhen liitto. Kalevalaiset tarut ovatkin teoksessa läsnä, samoin kuin suomalainen kansanperinne ja historia.

Louhen liiton päähenkilö on teinityttö Roona, jolla on kannettavanaan suuri salaisuus. Hän osaa jotain erityistä ja yllättyy lapsena ymmärtäessään, että muilla ihmisillä ei tuota erikoista taitoa ole. Pian hän ymmärtää, että taito on viisaampi pitää salassa.

Salaisuuksia on muillakin. Roonan äiti kertoo tytölle jotain, joka mullistaa koko siihenastisen elämän ja vaikuttaa tytön kesäsuunnitelmiin. Edessä on kaksiviikkoinen vierailu tylyn Valpurin luona, eikä vierailu ole vain sievää kuulumisten vaihtamista: Roona joutuu elämänsä seikkailuun keskelle pimeyden voimia ja ikiaikaisia arvoituksia.

Louhen liitto on hyvin kirjoitettu ja kiinnostava teos. Roonan ja hänen läheistensä vuosisatojen taakse ulottuva tarina jää mieleen, ja vanhoista myyteistä ja perinteistä kiinnostuneelle kirjalla on annettavaa. Kertomuksessa on vahvasti läsnä luonto, jonka merkitystä ihmiselle ei varmasti voi yliarvioida. Mutta keskiössä on melko tavallinen, mukava joskin (ymmärrettävästi) hieman kiukkuinen teinityttö, joka huomaamattaan päätyy keskelle erikoista tarinaa.

Nuortenromaanissa sekoitetaan sopivassa suhteessa kansanperinteitä, fantasiaa ja tavallista elämää. On ilahduttavaa saada lukea kotimaista kirjallisuutta, joka ammentaa suomalaisesta kansanperinteestä tavalla, jonka uskon vetoavan myös nuoriin lukijoihin.

Tähän nuortenkirjaan löytyy myös vinkkejä, kuinka teosta voi lähestyä opetuksessa. Vinkit ovat saatavilla täällä.

Kirjasta on kirjoitettu myös seuraavissa blogeissa: Dysphoria, Kirjakko ruispellossa ja Kirsin kirjanurkka.

50 kategoriaa -listalla teos asettuu kohtaan 27. A book you can finish in a day.

Kommentit

  1. Kuulostaa niin hyvältä! Tämä pitää ottaa luentaan! Hienoa, että tästä blogataan Kalevalan päivänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi. :) Hauskaa bongailla tästä bloggauksia juuri tänään.

      Poista
  2. Minun oli tarkoitus lukea tämä nyt ennen Kalevalan päivää, mutta en löytänyt omaa kappalettani mistään. Olen joskus varsinainen kirjahamsteri. Hyvä kuulla, että tämä on lukemisen arvoinen kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löydät kirjan ja pääset sitä lukemaan. :) Kyllä tämä lukemisen arvoinen on!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...